Tekoälyn ympärillä kilpaillaan nyt kaikesta: laskennasta, sähköstä, sääntelystä ja osaamisesta.
Laskennan kysyntä on nostanut puolijohdeyhtiö Nvidian maailman arvokkaimmaksi yhtiöksi. Sähkön riittävyydestä ja sääntelyn tarpeellisuudesta väännetään joka maassa.
Osaamisen kysyntä on puolestaan nostanut huippututkijoiden palkat urheilutähtien tasolle.
Yksi maailman parhaista koripalloiljoista Serbian Nikola Jokić on uransa aikana tienannut NBA:ssa vajaat 250 miljoonaa dollaria, mikä on samana verran mitä yksittäisille tekoälytutkijoille on tarjottu muutaman vuoden pesteistä.
Uusi instituutti palkkasi tulevaisuuden huippututkijoita
Kaiken tämän huuman keskellä Suomi on onnistunut houkuttelemaan joukon tekoälytutkijoita huippuyliopistoista eri puolilta maailmaa tekemään akateemista tutkimusta.
Vuoden alusta Suomessa toimintansa aloittanut tekoälyn tutkimuskeskus Ellis-instituutti kertoi loppukesästä palkanneensa yhdeksän tutkijaa, jotka alkavat tehdä tekoälytutkimusta yliopistoissa ympäri Suomea.
– Erittäin hyviä hakijoita tuli aivan valtavasti, yli 360, kertoo Ellis-instituutin johtaja, professori Samuel Kaski.
Avaa kuvien katselu
Samuel Kaski on tutkinut koneoppimista yli 30 vuoden ajan. Kuva: Silja Viitala / Yle
Moni professuurin saaneista tutkijoista työskentelee tekoälyhuumaa tällä hetkellä ruokkivan generatiivisen tekoälyn ja sen näyttävimmän ilmentymän eli kielimallikehityksen parissa.
Ellis-instituutti on siis onnistunut houkuttelemaan juuri niitä tutkijoita, joista teknologiayhtiöt kilpailevat tällä hetkellä. Teknologia-alaa seuraava The Information -sivusto uutisoi vasta, että jopa Harvardin kaltaiset huippuyliopistot kärsivät tutkijatohtoripulasta, koska yritykset repivät heitä omiin tutkimuslaitoksiinsa.
Akateemisen maailman on mahdotonta vastata teknologiayhtiöiden miljoonapalkkioihin, mutta raha ei ole kaiken mitta. Akateeminen vapaus ja itsenäisyys on monelle tutkijalle taaloja tärkeämpää.
– He ovat ehkä enemmän etsimässä sellaista paikkaa, jossa he voivat luoda oman täysin uudenlaisen uran tekoälytutkimuksessa, Kaski kuvailee.
Insinöörikansan kohtalon hetki
Teknologinen kehitys paikantuu historiassa usein tiettyyn paikkaan. Teollinen vallankumous sai alkunsa Manchesterista, autoteollisuus Detroitista ja moderni tietotekniikka Piilaaksosta.
Tekoälyn syntypaikkana voidaan pitää Yhdysvaltain New Hampshirea, jossa järjestettiin vuonna 1956 maailman ensimmäinen tekoälyä käsittelevä tiedekonferenssi. Sen jälkeen tekoälyn tutkimus ja kehitys on pirstaloitunut maailmalle. Selkeitä keskittymiä on muutamia: Yhdysvalloissa Piilaakso ja MIT:n yliopisto Massachusettsissa, Kanadassa Montreal ja Toronto, Kiinassa Peking ja Shenzhen, Euroopassa Pariisi ja Lontoo.
Tälle listalle halutaan nostaa Suomi.
Avaa kuvien katselu
Kaski muistaa, että neuvoverkkojen ensimmäinen tuleminen synnytti 1980-luvulla tieteiskirjallisuutta muistuttavia skenaarioita ihmisten mielissä. Jo tuolloin oli selvää, että teknologia tulee mullistamaan asioita. Se piti vain ensin saada toimimaan. Kuva: Silja Viitala / Yle
Kaski muistuttaa, että Suomella on vahva pohja, jonka päälle rakentaa tekoälyosaamista. Täällä on tehty 1970-luvulta lähtien merkittävää tutkimusta tietojenkäsittelytieteessä, mikä on mahdollistanut mullistuksia tekoälyn saralla.
Ellis-instituutin tarkoituksena on nostaa tämä kokonaisuus seuraavalle tasolle.
– Nyt on oikeasti mahdollista tehdä asioita maailmanluokassa, Kaski sanoo.
Tässä työssä huippututkijat ovat avainasemassa.
– Ihmiset, jotka haluavat tehdä tutkimuksella uusia asioita, haluavat tehdä niitä innokkaiden opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat taas haluavat tulla sellaiseen paikkaan, jossa on sellaisia ohjaajia, joilla on jotain uutta tutkittavaa, Kaski kertoo.
Tämä synnyttää itseään ruokkivan kierteen, jossa huippututkijat vetävät yliopistoihin tulevaisuuden huippututkijoita. Tämä kierre on pyörinyt jo vuosikymmeniä esimerkiksi Stanfordissa. Samalla se on ruokkinut Piilaakson kyltymätöntä teknologiasektoria.
– Ei ole mitään estettä, ettei tämä silmukka pyörisi täälläkin, Kaski toteaa.
Amerikkalaiset teknologiajätit halutaan Eurooppaan
Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut tämän tekoälysilmukan pyörittämiseen 40 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi tekoäly-yhtiö Silo AI:n perustajan Peter Sarlinin Foundation PS -säätiö on lahjoittanut 10 miljoonaa euroa Ellis-instituutin professuureihin.
Sarlin uskoo, että vahvan akateemisen tekoälyn osaamisen päälle on mahdollista luoda kaupallista menestystä.
Hän ottaa esimerkiksi Pariisin, jossa on pitkä historia etenkin matemaattisessa osaamisessa. Tämän on vetänyt puoleensa teknologiayrityksiä, jotka ovat perustaneet kaupunkiin tutkimus- ja kehityslaitoksia.
Esimerkiksi somejätti Metalla on Pariisissa tekoälyyn keskittyvä keskus. Tekoäly-yhtiö Open AI avasi Pariisin-konttorin viime vuonna ja hakukonejätti Google työllistää noin 300 tekoälytutkijaa Ranskan pääkaupungissa.
Amerikkalaisten teknologiajättien läsnäolo nähdään helposti negatiivisena asiana Euroopalle. Pelkona on, että amerikkalaisyhtiöt vievät kaiken osaamisen ja sitä kautta taloudellisen hyödyn.
– Itse ajattelen, että asia on päinvastoin. On aivan kriittistä, että kun Pariisissa koulutetaan maailmanluokan tekoälytutkijoita, he jäävät Pariisiin ja menevät vaikka Metalle töihin, Sarlin toteaa.
Amerikkalaiset teknologiajätit ovat siis tärkeä osa Euroopan tekoälyekosysteemiä, koska ne auttavat pitämään osaamisen vanhalla mantereella. Ja kun tutkijat jättävät nämä yhtiöt, he perustavat oman startuppinsa usein naapuriin.
Euroopan toiseksi arvokkaimman tekoäly-yhtiö Mistralin ranskalaiset perustajat työskentelivät ennen omaa yritystään Googlella ja Metalla. Tällä viikolla Mistral keräsi 1,7 miljardin euron rahoituksen, jonka myötä yhtiön arvoksi tuli vajaat 12 miljardia euroa.
Avaa kuvien katselu
Peter Sarlinin mukaan vahva tutkimusperinne on luonut Suomeen pohjan, joka kestää tekoälytalvet eli ajanjaksot jolloin into tekoälyn kehitykseen laantuu. Kuva: Petteri Bülow / YleTukholman tekoälyosaamisen moottori on tuotteistaminen
Tekoälyn harteille on kasattu valtavat odotukset talouskasvusta. Ellis-instituutin johtaja Samuel Kaski ei kuitenkaan lupaa pikavoittoja.
– Perustutkimukseen sijoittaminen on vähän kuin sijoittaisi indeksiin, Kaski sanoo.
Indeksirahastossa sijoitetaan yksittäisen yhtiön sijaan koko markkinaan. Tällöin yhden yrityksen menestys ei tuo nopeita tuottoja, mutta toisaalta heikommin pärjäävät yhtiöt eivät myöskään syö kaikkea kasvua.
Muutaman vuoden aikajänteellä indeksisijoittamisen tuotto-odotukset eivät välttämättä päätä huimaa, mutta ajan myötä potti kasvaa.
Akateemisen tutkimuksen etuna on Kasken mukaan juuri se, että mullistuksia voi metsästää ilman välittömiä tuottotavoitteita. Tämä vapauttaa keskittymään itse ongelmaan ja unohtamaan ratkaisun mahdolliset tuotteistamiset.
– Yksittäinen tutkija voi ajatella oikeasti, että tämä on niin iso ongelma, että jos tämän ratkaisen, niin joku kyllä keksii, miten se tuote tehdään, Kaski toteaa.
Avaa kuvien katselu
Kaski ei muista tavanneensa tutkijaa, joka ei miettisi tutkimuksesta saatavia hyötyjä. Joskus tutkimuksesta saatavat hyödyt saattavat olla aluksi epämääräisiä, mutta se ei estä tutkimasta asiaa. Kuva: Silja Viitala / Yle
Tässä kohtaa katseet kääntyvät usein länsinaapuriin. Ruotsi on perinteisesti ollut Suomea parempi tuotteistamisessa ja tämä pätee myös tekoälyssä. Tukholmaan on noussut tekoälykeskittymä, jonka ykkösmoottorina ei ole insinööriosaaminen vaan design, käyttäjäkokemus, tuotteistaminen ja kasvujohtaminen.
Nyt Tukholmasta on nousemassa monia tekoäly-yrityksiä, jotka seuraavat Klarnan ja Spotifyn jalanjälkiä. Lovable, Legora, Tandem Health ja Tzafon eivät vielä ole monellekaan tuttuja nimiä, mutta muutaman vuoden päästä asia voi olla toisin.
– Tässä nähdään se erilaisuus näissä ekosysteemeissä tai osaamisessa ja pohjassa. Meillä on nyt vankka insinööri- ja tiedepohja, mutta Suomeen on pakko kehittää myös kaupallistamisosaamista, sanoo Silo AI:n Peter Sarlin.
Kaksi tapaa voittaa kisa
Kaski katsoo, että tekoälyn ympärille on luotu tarina, jonka mukaan ilman valtavia resursseja ei ole mahdollista tehdä mitään mielekästä.
– Ja sattuneista syistä tietysti ne, joilla on resursseja, ajavat juuri tätä tarinaa, Kaski toteaa.
Open AI:n toimitusjohtaja Sam Altman on tästä hyvä esimerkki. Altmanin visioissa nollat eivät lopu, kun puhutaan tekoälyn vaatimista rahasummista.
Teknologiayhtiö Metan toimitusjohtaja Mark Zuckerberg ei jää pekkaa pahemmaksi. Hän on tarjonnut satojen miljoonien palkkioita tekoälytutkijoille, jotta he siirtyisivät Metan palkkalistoille.
Avaa kuvien katselu
Tekoäly ei kyllästytä professori Samuel Kaskea, mutta puhe tekoälystä kyllästyttää. ”Me voimme tehdä tekoälytutkimusta tai sitten me voimme puhua siitä.” Kuva: Silja Viitala / Yle
Altmanin ja Zuckerbergin näkemys saattaa Kasken mukaan olla oikea, mutta tämä ei ole itsestään selvää. Muitakin tapoja on.
– Pienillä resursseilla pystytään tekemään paljon, kunhan vaan ollaan fiksuja ja valitaan ongelmat eri tavalla, Kaski kertoo.
Kaski katsoo, että teknologisessa kilpailussa on kaksi tapaa voittaa. Ensimmäinen tapa on käyttää teknologiaa prosessien tehostamiseen. Tekoälyn kohdalla näitä tapoja mietitään tällä hetkellä konsulttitaloissa päät punaisina.
Tehtävä ei ole helppo, sillä tekoäly toimii monessa tehtävässä hyvin, mutta erittäin harvassa täydellisesti.
– Siitä tulee se sivuvaikutus, että kun se on niin helppoa, niin kuka tahansa voi ottaa tekoälyn käyttöön mihin tahansa ja joka ainoasta sinnepäin annetusta vastauksesta aina jokin asia menee rikki tai pieleen, Kaski sanoo.
Toinen tapa on tutkimus. Tekoälyä pitää ensin ymmärtää, ennen kuin sitä voi käyttää tehokkaasti. Varsinaiset kilpailuedut tulevatkin Kasken mukaan toisella tavalla, eli tutkimalla.
– Ne voivat olla tosi pieniä mullistuksia, jotka kuitenkin ovat mullistuksia, sen takia, että ne mahdollistavat asioiden tekemisen täysin toisin. Ja sehän on tutkimuksen teon ytimessä, Kaski sanoo.