Uusi lakiesitys rajoittaisi entisten aviopuolisoiden oikeuksia myös takautuvasti.
Yllättäen perinnönjakoon ilmestyvä entinen aviopuoliso voi nykylain mukaan olla oikeutettu osaan vainajan jäämistöstä. Ensi keväänä todennäköisesti voimaan tuleva laki rajoittaa tämän avio-oikeuden kymmeneen vuoteen jopa takautuvasti.
– Lakimuutos koskisi kaikkia avioliittoja viiden vuoden siirtymäajalla kuitenkin niin, että avio-oikeus voisi vanhentua vasta 10 vuoden kuluttua avioeron voimaantulosta, kertoo erityisasiantuntija Mari Kaipomäki oikeusministeriöstä.
Hallituksen lakiesitys on parhaillaan eduskunnan valiokuntien käsittelyssä. Viiden vuoden siirtymäaika tarkoittaa sitä, että jos laki tulee suunnitellusti voimaan vuoden 2026 huhtikuussa, niin kaikissa ennen 1. huhtikuuta 2021 voimaan tulleeseen avioeroon päättyneissä avioliitoissa avio-oikeus päättyy 10 vuoden päästä tuosta päivämäärästä, eli 1. huhtikuuta 2031, jos puolisot eivät ennen sitä sovi asiasta toisin.
Ongelmia voi tosin jo nykyään välttää omaisuuden osituksella, joka yleensä tehdään avioeron yhteydessä. Tällöin pariskunnan omaisuus periaatteessa lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi, minkä jälkeen enemmän omistava maksaa vähemmän omistavalle kumppanilleen erotuksen eli tasingon.
Jos ositusta ei tehdä, niin avio-oikeus, eli puolison oikeus toisen omaisuuteen voi nykylain mukaan säilyä avioeron jälkeen. Tämä voi aiheuttaa suuria ongelmia perinnönjaon yhteydessä. Entisestä puolisosta voi nimittäin tulla kuolinpesän osakas, joka osallistuu sen hallintaan, vaikka perittävällä olisi ollut uusi puoliso ja lapsia.
Jos ositusta ei tehdä eron yhteydessä, se voidaan joutua tekemään perinnönjaon yhteydessä. Lakiesitys siis selkeyttäisi toimintaa silloin, jos ositusta ei ole tehty, ja erosta on kulunut yli 10 vuotta.
Lakiesitys selkeyttäisi toimintaa silloin, jos ositusta ei ole tehty, ja erosta on kulunut yli 10 vuotta. Kuva: Colourbox
Lakiesityksessä ehdotetaan 10 vuoden vanhentumisaikaa myös niin sanotuille vallintarajoituksille. Se vähentäisi ongelmia silloin, kun eronnut haluaa myöhemmin myydä yhteisenä kotina käytetyn asunnon tai kiinteistön. Jos ositusta ei ole tehty, hän nykyisellään tarvitsee asunnon myyntiin entisen puolisonsa suostumuksen, vaikka omistaisi asunnon kokonaan itse. Lakiesityksen mukaan omistajapuoliso ei kymmenen vuoden määräajan jälkeen enää tarvitsisi entisen puolisonsa suostumusta.
Lakiesityksen kymmenen vuoden määräaika perustuu Kaipomäen mukaan pääasiassa Suomen ja muiden Pohjoismaiden oikeuskäytäntöön, kun hankalissa perinnönjakotilanteissa ratkaisua on haettu oikeudesta.
– Tapauksesta riippuen tuomioistuin on yleensä arvioinut, että oikeus ositukseen, eli käytännössä avio-oikeuden voimassaolo, on voitu menettää passiivisuuden vuoksi noin kymmenen vuoden kuluessa, hän sanoo.
– Aika on myös arvioitu riittävän pitkäksi, jotta heikompi osapuoli ehtisi voimaantua mahdollisen epätasapainoisen avioliiton jälkeen ositusvaatimuksen esittämistä varten.
Lisäksi vanhentumisaika vastaisi Kaipomäen mukaan velan yleistä vanhentumisaikaa. Ehdotus sai myös laajasti kannatusta lausuntokierroksella ja päätyi näin myös lopulliseen esitykseen.
Kovin tarkkaa tietoa ei ole siitä, kuinka usein eroavat parit jättävät osituksen tekemättä. Hallituksen esityksessäkin joudutaan viittaamaan Ruotsissa vuonna 2011 julkaistuun tutkimukseen, jonka mukaan ositus jätetään tekemättä 18 prosentissa eroista.
Ei ole myöskään tietoa siitä, kuinka monessa kuolinpesässä entinen puoliso on osakkaana toimittamatta jätetyn osituksen vuoksi.
– Asian tilastointi on valitettavan vaikeaa ja siksi vähäistä. Verottajalla toki on tieto tehtyjen perunkirjoitusten määrästä vuosittain, mutta oikeusministeriön tiedon mukaan ei ole olemassa tilastoa siitä, kuinka suuressa osassa kuolinpesistä entinen aviopuoliso on ollut osakkaana, Kaipomäki toteaa.
Jos ositusta ei tehdä eron yhteydessä, se voidaan joutua tekemään perinnönjaon yhteydessä. Kuva: Colourbox
Esityksessä ehdotetaan, että Digi- ja väestötietovirasto ja Ahvenanmaan valtionvirasto alkavat uutena tehtävänä rekisteröidä avio-oikeuden vanhentumista koskevia sopimuksia. Rekisterin perustamisesta aiheutuu tänä vuonna noin 120 000 euron kertakustannus. Lisäksi rekisterin ylläpidosta tulisi noin 40 000 euron vuosittaiset kustannukset.
Toisaalta esityksen arvellaan vähentävän muuta hallinnollista työtä, joka liittyy esimerkiksi kuolinpesiin liittyviin selvityksiin.
Hallituksen esityksen perusteluissa arvioidaan, että laki vähentäisi kuolinpesän ongelmien selvittämisestä aiheutuvia kustannuksia myös kotitalouksille.