Topi-koiraa ei olisi välttämättä löydetty ilman omistajan sinnikkyyttä.

Suomenlapinkoira Topi karkasi hoitopaikasta kesän alussa. Topi ehti olla karkuretkellään kahdeksan viikkoa.

Vaikka Topin etsinnät sisälsivät paljon epätoivon hetkiä, omistaja ei halunnut luovuttaa.

Topin löytämiseksi avuksi hälytettiin Etsijäkoiraliitto. Etsijäkoiraliitto ry on vapaaehtoisista koostuva järjestö.

Pitkä työ tuotti tulosta. Nyt Etsijäkoiraliiton vapaaehtoiset Christina Holmlund ja Krisse Arokari kertovat, miten Topi saatiin takaisin kotiin.

Paniikki iski

Kesäkuun 8. päivä Topi oli tutun hoitoperheen kanssa itselle vieraassa paikassa, josta epäonnisten sattumusten kautta pääsi vahingossa karkaamaan. Topi on aikuinen uroskoira.

Tilannetta vaikeutti se, että paikka oli Topille täysin vieras. Koira juoksi alueelle, joka sijaitsee Turun moottoritien ja Kehä III:n välissä.

Hoitopaikasta soitettiin välittömästi Topin omistajalle ja Etsijäkoiraliiton neuvontapuhelimeen. Myöhemmin omistaja jatkoi yhteydenpitoa ja sai liitolta ohjeita, miten toimia.

– Nopeasti totesimme, että tähän tapaukseen tarvitaan koordinaattori, Holmlund kertoo.

Holmlund valittiin tapauksen koordinaattoriksi. Koordinaattori tukee omistajaa, välittää tietoa, sekä auttaa etsinnöissä ja loukutuksessa karkurin kotiin saamiseksi.

– Roolini oli pitkälti toimia omistajan tukena ihan kaikessa. Tilanne oli akuutti ja koirasta tehtiin aluksi runsaasti havaintoja, Holmlund kertoo.

Ensimmäiset havainnot pelokkaasta koirasta tulivat Turun moottoritien läheltä. Etsijäkoiraliitto

Topin hoitaja hoiti sosiaalisen median julkaisut esimerkillisesti. Hän jakoi Topista julkaisuja, joissa painotettiin, ettei koiraa saa jahdata tai etsiä itse. Ilmoituksissa pyydettiin soittamaan jokaisesta näköhavainnosta suoraan koiran omistajalle.

Moni luulee, että nähtyään ilmoituksen kadonneesta koirasta pitäisi lähteä itse etsimään sitä. Arokarin mukaan tämä voi jopa pahentaa tilannetta.

– Auttamishaluinen ihminen saattaa lähteä itsenäisesti etsimään karkuria. Valitettavasti tämä voi lisätä koiran pelkoa, Arokari selventää.

– Paras apu on siis usein rauhallinen toiminta, havainnoista ilmoittaminen ja omatoimisen etsimisen välttäminen, Holmlund summaa.

LUE MYÖSKoiran ”karkurimood”

Karannut koira menee helposti ”karkurimoodiin” eli mielentilaan, jossa sen käyttäytyminen muuttuu voimakkaasti perustarpeiden ja vaistojen ohjaamaksi.

Christina Holmlund kuvaa, että koiralle muodostuu kolme keskeistä prioriteettia: turvallisuus, ruoka ja juoma.

Karkaava koira on usein täysin paniikissa, ja tärkeintä on ensin saada se rauhoittumaan johonkin paikkaan.

– Kun koira viimein pysähtyy, se tarvitsee aikaa ymmärtääkseen olevansa turvassa. Pitkään karussa olleet koirat oppivat huolehtimaan itsestään, ja silloin korostuvat vaistot, Krisse Arokari lisää.

Moni omistaja ajattelee, että esimerkiksi juoksuinen narttu houkuttelisi karkulaista takaisin, mutta Arokarin mukaan se ei yleensä toimi. Karkaavaa koiraa ei kiinnosta mikään muu kuin selviytyminen.

Kaikki mitä se kohtaa, tulkitaan uhaksi. Siksi koira pakenee tai pysyttäytyy etäällä.

Kun karannut koira on tietyssä mielentilassa, se ei välttämättä enää tunnista edes omaa omistajaansa. Koiran voi nähdä useaan otteeseen, mutta se pakenee toistuvasti, jopa omistajan kohdatessaan. Joissain tilanteissa pelokas koira saattaa muuttua jopa aggressiiviseksi.

Mutta kun karkulainen saadaan kiinni ja palautettua kotiin, se palautuu yllättävän nopeasti takaisin kotikoiran rooliin. Kotona koira usein rauhoittuu pian ja karkumatka jää taakse.

Etsijäkoiran rooli

Topin tapauksessa ihmiset noudattivat ohjeita hyvin ja lähes kaikki havainnot ilmoitettiin suoraan omistajalle. Näiden tietojen avulla etsijät pystyivät seuraamaan Topin liikkeitä.

– Sen jälkeen aloitimme laputuksen. Eli meillä oli omia laputtajia, joka kävi läpi näitä alueita, missä koira oli nähty. Hän kävi laittamassa alueille katoamisilmoituksia, joissa oli koiran kuvan ja teksti, että älkää yrittäkö ottaa koiraa kiinni, sillä se pakenee kaikkia, Arokari kertoo.

Välillä meni useita päiviä, kun Topista ei tehty yhtään havaintoja.

– Aloimme huolestua. Päätimme käyttää etsijäkoiraa selvittääksemme, missä karkuri liikkui, Arokari kertoo.

Arokarin mukaan monilla on väärä käsitys etsijäkoiran tehtävästä. Etsijäkoira ei tuo karannutta lemmikkiä takaisin omistajalle. Sen sijaan se auttaa löytämään karkurin reitin hajujäljen perusteella.

Etsijäkoira siis ikään kuin kartoittaa alueen. Se on koulutettu niin, ettei se mene itse eläimen luo tai yritä ottaa sitä kiinni. Etsijäkoira voi muuten säikäyttää pelokkaan karkurin ja ajaa sen entistä kauemmas. Joissain harvinaisissa tilanteissa, esimerkiksi jos koira on jäänyt taluttimesta kiinni johonkin, etsijäkoira voi johdattaa suoraan sen luo.

Lemmikkieläimiä etsivä etsijäkoira on eri asia kuin pelastuskoira, joka etsii ihmisiä ja menee suoraan autettavan luo.

Karmea jakso

Karkumatkansa aikana Topi myös tallentui riistakameraan päiväsaikaan. Etsijäkoiraliitto

Etsijäkoirat etsivät Topia kolmesti ja paikansivat alueen, jossa koira oli liikkunut.

– Kun tiedetään, missä karkuri liikkuu, voimme laittaa sen lähelle esimerkiksi ruokaa ja muita houkuttimia, Arokari sanoo.

Etsijät aloittivat houkuttelutoimet. Se tarkoittaa suunnitelmallista ruokintaa, jossa ruoan avulla karannut koira yritetään pysäyttää tietylle alueelle.

Kahdeksan viikon aikana sääolot muuttuivat rajusti. Ensimmäisten viikkojen aikaan oli kylmää ja sateista, mutta yhtäkkiä tilalle tuli pitkä ja paahteinen hellejakso. Lisäksi oli paljon ukkosia, jotka saivat koiran paniikkiin.

– Ukkoset vaikeuttivat kiinniottoa. Kun saimme Topin viimein pysähtymään jonnekin alueelle ruoan avulla, ukkoset iskivät ja pian Topi oli singonnut paniikissa aivan muualle, Arokari kertoo.

Erään ukkosmyrskyn yhteydessä Topi sinkosi Kauklahteen. Ensin omistaja ja etsijät saivat koirasta yksittäisiä näköhavaintoja.

– Sitten tuli ihan karmea jakso, että emme saaneet yhtäkään havaintoa Topista 10 päivään. Koirasta ei kuulunut pihaustakaan, Holmlund kertoo.

Yllättävä käänne

Topi lopulta jäi Kauklahden tienoille. Eräs ilta ohikulkija oli koiriensa kanssa lenkillä. Hän huomasi, että lenkin aikana hänen koiransa olivat ilmaisseet kokoajan samaa paikkaa.

– Tämä paikka oli pientaloalueen keskellä. Se oli pieni metsäinen kohta, jonka vieressä oli siltatyömaa, Holmlund.

Koiranomistaja vei koiransa kotiin ja palasi takaisin alueelle katsomaan mitä hänen koiransa olivat havainneet. Koiranomistaja huomasi Topin puskissa.

– Hän muisti ilmoituksen Topista ja soitti omistajalle, Holmlund kertoo.

– Se oli ihan mahtavaa. Lisäksi kun pyysimme, että voisiko hän aloittaa ruokinnan siinä näköhavaintopaikan lähellä, hän auttoi mielellään. Hän oli todella iso apu ja ratkaisevassa roolissa siinä, että saimme Topin kiinni.

Etsijät eivät vieneet heti loukkua alueelle vaan he halusivat varmistaa sen, että Topi pysähtyisi metsäalueelle. He veivät Topille pieniä määriä ruokaa ja seurasivat, hävisikö tarjolla ollut ruoka.

– Ideana on se, että karkuria ei ruokita kylläiseksi. Sillä jos se syö mahansa täyteen, eläin jatkaa matkaa. Mutta jos karkuri jää vähän nälkäiseksi, niin silloin meillä on mahdollisuus houkutella se loukkuun, Arokari tarkentaa.

Etsijät ruokkivat Topia noin viikon verran. Ruokaa katosi, eikä Topi lähtenyt metsäalueelta pois.

– Viikon jälkeen päätimme viedä sinne loukun, Arokari muistelee.

Elokuun 2. päivä Arokari vei omistajan kanssa loukun metsäalueelle. He levittivät loukun ympärille herkkuja ja asensivat kameran. Loukku ehti olla metsäalueella vajaan tunnin ajan, kunnes sinne yhtäkkiä oli ilmestynyt eläin.

Viimein 2. elokuuta Topi saatiin loukutettua. Etsijäkoiraliitto

– Illalla kun lähdin ajamaan kotiin päin Porvooseen, puhelin pärähti soimaan. Omistaja soitti, että loukkuvahti hälyttää, Arokari sanoo.

Omistaja ja Arokari suuntasivat takaisin loukulle. Loukusta löytyi viimein tuttu musta lapinkoira, Topi.

– Topin omistaja saapui paikalle ja jutteli koiralle rauhallisesti loukun vieressä. Yhtäkkiä Topi tajusi, kuka siinä hänelle juttelee ja koiran häntä alkoi heilua, Arokari kertoo.

Topi kuljetettiin loukussa kotiin. Loukku avattiin kodinhoitohuoneen ovella ja Topi syöksyi sisään tekemään tupatarkastusta.

Kahdeksan viikkoa karkuteillä ollut Topi saatiin viimein turvallisesti omaan kotiin.

Viimein kotona

Omistajan mukaan Topi oli väsynyt pitkästä seikkailusta. Seuraavan pariin päivään lenkit eivät olleet mitenkään hurjan pitkiä.

Koira vietiin myös heti eläinlääkäriin tarkastettavaksi. Topi oli yllättävän hyvässä kunnossa.

Ainoa asia, jonka eläinlääkäri huomasi, oli se, että Topi oli laihtunut 4 kiloa. Muuten koiralla ei ollut terveysongelmia.

– Siinä koirassa ei ollut edes punkin punkkia, Arokari ihmettelee.

– Eikä Topilla ollut katkennut kynsiä tai hampaita. Ne pudotetut neljä kiloakin on saatu jo takaisin. Eläinlääkäri oli yhtä hämillään kuin me etsijät ja omistajat siitä, että koira oli elämänsä kunnossa.

Topi palasi pian kotikoiran mielentilaan ja alkoi jälleen omistajan mukaan tekemään samoja jäyniä kuin aiemmin.

Sekä Holmlund että Arokari haluavat nostaa hattua omistajalle. Omistajan sinnikkyys oli avainsana koko etsinnöissä.

– Oli paljon epätoivon hetkiä, mutta omistaja pysyi sinnikkäänä. Omistaja vain totesi näissä hetkissä, että kyllä se kaveri pitää kotiin saada. Se oli tärkeää, Holmlund sanoo.

– Omistaja kävi joka ikinen aamu ja ilta huoltamassa loukun. Koko kahdeksan viikon ajan hänen päiväjärjestys oli se, että ensin aamiainen, sitten loukulle ja sen ympärillä oleilua, sitten takaisin kotiin. Ja illalla sama homma. Omistaja oli harvinaisen sinnikäs eikä menettänyt toivoa, Arokari lisää.

Nyt omistajan mukaan Topi on kotona aivan kuin se ei missään olisi koskaan ollutkaan.

Holmlund ja Arokari kiittävät alueen asukkaita avuliaisuudesta ja siitä, että he toimiva annettujen ohjeiden mukaan.

Etsijäkoiraliitto etsii koirien lisäksi muitakin kadonneita eläimiä. Viime vuonna liitto auttoi löytämään 995 eläintä. Mukana oli koirien ja kissojen lisäksi esimerkiksi kilpikonnia, käärmeitä, hevosia, kaneja, lampaita ja lehmiä.

LUE MYÖSToimi näin, kun eläin katoaa

  • Kun lemmikki katoaa, ensitunnit ja seuraavat päivät on kriittisiä. Esimerkiksi Etsijäkoiraliiton neuvontanumeroon voi soittaa. Numero on 040 724 8614.
  • Rauhoita tilanne. Älä juokse ympäriinsä lemmikin nimeä huudellen.
  • Jää katoamispaikalle. Jos on useampi ihminen paikalla, yksi jää paikalle, toinen lähtee kotiin ja muut voi ryhtyä hajujälkien tekoon ja tiedottamiseen.
  • Kotiin tai muuhun turvalliseen paikkaan vedetään hajujälkiä: laita esimerkiksi sukkahousuihin haisevaa kosteaa ruokaa, esimerkiksi tonnikalaa, ja vedä sitä turvalliseen houkuttelupaikkaan. Voit myös sekoittaa kosteaa ruokaa öljyyn ja veteen ja valuttaa sitä pullosta.
  • Laita katoamisilmoituksia nettipalstoille (karkurit.fi, Facebookin paikallisryhmät ja karkuri-ryhmät) sekä soita paikallisiin löytöeläintaloihin. Anna eläimestä tarkat tuntomerkit.
  • Yleisin karkurien omistajilla mieleen tuleva asia on kerätä joukko auttamaan etsinnöissä. Mutta tämä vain pelottaa karkuria. Pahimmassa tapauksessa iso etsijäjoukko voi ajaa karkurin auton alle tai useiden kilometrien päähän.

Lähde: Etsijäkoiraliitto