Asumistuen muutos osuu erityisen kipeää opiskelijoihin, jotka asuvat vanhemmalta vuokratussa asunnossa.
Elokuun alussa eli viime perjantaina voimaan tullut muutos opiskelijoiden asumistuessa kohtelee opiskelijoita eri tavoin. Joissakin tapauksissa tuen määrä voi lisääntyä, mutta yleisimmin se vähenee.
Jyväskylän yliopistossa opiskeleva Iita Vilén kuuluu joukkoon, jota muutos kohtelee erityisen karusti.
Vilénin mukaan hän menettää muutoksen johdosta aikaisempaan verrattuna noin 200 euroa kuukaudessa. Pääsyynä tähän on se, että hän asuu vuokralla vanhempansa omistamassa asunnossa.
Joidenkin vastaavassa tilanteessa olevien kohdalla leikkuri voi osua sitäkin rankemmin.
Vilén ei näe muutoksessa mitään järkeä.
Jos hän asuisi jonkun muun omistamassa vastaavassa asunnossa, hän saisi yhteiskunnalta reilusti enemmän rahaa. Jos hänen vanhempansa asunnossa asuisi vuokralla joku vieras opiskelija, tämä saisi enemmän asumislisää, joka valuisi hänen vanhemmalleen vuokrana.
– Aika käsittämätön tilanne tämä on, Vilén sanoo.
Huima ero
Elokuun alussa voimaan tulleen muutoksen jälkeen opiskelijat eivät enää saa yleistä asumistukea. Se korvautui opintotuen asumislisällä.
Lisän suuruus määräytyy useammalla tapaa eri tavoin kuin yleisen asumistuen, joten muutoksen vaikutukset ovat yksilöllisiä.
Yksi muutoksista on se, että vanhemman omistamassa asunnossa asuvan opiskelijan saama tuki leikkaantui rajusti.
Yleisessä asumistuessa ei huomioitu asunnon omistajan ja vuokralaisen sukulaisuutta, mutta opintotuen asumislisässä vanhemman omistamassa tai vuokraamassa asunnossa asuva opiskelija saa asumislisää enintään 83 euroa kuukaudessa.
Uudessa järjestelmässä vanhemman omistamassa asunnossa asuvan asumislisä jää merkittävästi muita alemmaksi.
Pääkaupunkiseudulla asumislisän enimmäismäärä on 296 euroa kuukaudessa, reilussa parissakymmenessä kaupungissa 248 euroa kuukaudessa ja muualla 216 euroa kuukaudessa.
Alueellisestikin
Vanhemman omistamassa asunnossa vuokralla asuva opiskelija on koko maassa oikeutettu huomattavasti muita vähäisempään asumislisään, mutta opiskelijat ovat myös maantieteellisesti keskenään eriarvoisessa asemassa.
Yleisesti asumislisän enimmäismäärään vaikuttaa asuinpaikkakunta, mutta vanhemman omistaman asunnon kohdalla sitä ei huomioida lainkaan.
Pääkaupunkiseudulla tilanne on räikein. Esimerkiksi Helsingissä asumislisän enimmäismäärä on vanhemman omistamassa asunnossa asuvalla noin 72 prosenttia pienempi kuin muilla.
Jyväskylässä, missä Iita Vilén asuu, enimmäismäärän ero on noin 67 prosenttia. Suurimmassa osassa maata ero on noin 62 prosenttia.
Näin kyseltiin rakennusyhtiö SRV:n verkkosivuilla vuonna 2022 julkaistussa kirjoituksessa. Kirjoitus oli edelleen luettavissa elokuussa 2025. Ruutukaappaus
Parjattu keino
Opiskelijat siirtyivät yleisen asumistuen piiriin vuoden 2017 uudistuksessa.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja sen Datahuone-yksikön tutkijat totesivat viime vuonna, että muutoksen jälkeen opiskelijoiden yksinasuminen ja opiskelijoille maksetun asumistuen määrä lisääntyivät merkittävästi.
Muutoksen jälkeen monet rakennusliikkeet kävivät markkinoimaan lapselle opiskelija-asunnoksi hankittavaa asuntoa hyväksi sijoituskohteeksi.
Esimerkiksi SRV löysi vuonna 2022 verkkosivuillaan julkaistussa kirjoituksessa paljon myönteistä siinä, että vanhempi hankkii sijoitusasunnon opiskelemaan lähtevän lapsensa käyttöön.
– Tiesitkö, että lapsesi voi saada yleistä asumistukea, vaikka olisit hänen vanhempanaan asunnonomistaja? kirjoituksessa kysyttiin.
Vastaavaa viestiä julkaisivat myös muun muassa YIT ja Lehto.
Markkinointitapa ja sen mahdollistama tukijärjestelmä närkästytti monet.
Arvostelijat katsoivat, että systeemi mahdollisti perheen varallisuuden kartuttamisen veronmaksajien piikkiin: lapsi sai asunnon ja hänen saamansa tuet kattoivat sijoituksen hankintakustannuksia.
”Ei ollut tarkoitus”
Iita Vilén sanoo ymmärtävänsä esitetyn kritiikin. Hänen on silti hankala ymmärtää nyt tapahtunutta muutosta, joka koskee vanhemman asunnossa asuvaa opiskelijaa.
– Kuka tahansa siihen tulee asumaan, niin saa Kelalta rahat, jotka menevät asuntosijoittajan pussiin, niin mikä ero siinä on?
Kiinteistönvälitysalan keskusliiton toimitusjohtaja Tuomas Viljamaa toteaa, että tukijärjestelmän tarkoitus ei luonnollisestikaan ole ollut mahdollistaa sijoitustoimintaa.
Toisaalta hän ei käy paheksumaan ihmisiä, jotka ovat mahdollisuutta hyödyntäneet.
– Järjestelmä on järjestelmä, ja se ei ole yksittäisten henkilöiden tai perheiden syy, jos järjestelmää käyttää niin kuin se järjestelmä on.
Nyt tapahtunut muutos on Viljamaan havaintojen mukaan vaikuttanut ihmisiin, mutta kokonaan se ei ole lopettanut halua hankkia sijoitusasunto opiskelemaan lähtevän lapsen käyttöön.
– Edelleen vähän varakkaammat vanhemmat tai joilla muuten on mahdollisuuksia ostavat tällaisia niin sanottuja opiskelija-asuntoja.
Kiinteistönvälitysalan keskusliiton toimitusjohtaja Tuomas Viljamaa uskoo, että takavuosien buumi ostaa pieniä asuntoja tuskin toistuu aivan pian. Joel Maisalmi
Kysyntä ja tarjonta
Vuoden 2017 muutos lisäsi opiskelijoiden yksinasumista ja näin ollen myös pienten asuntojen kysyntää.
– Yksiöstä tuli sen asumistukimuutoksen myötä huomattavasti realistisempi vaihtoehto monelle opiskelijalle soluasumisen sijaan, Tuomas Viljamaa sanoo.
Rakennusyhtiöt vastasivat kysyntään tekemällä pieniä asuntoja, ja monet muutkin suomalaiset kuin lapsilleen opiskelija-asunnon hankkineet katsoivat ne hyviksi sijoituskohteiksi.
Elokuun alun muutoksen tarkoituksena on säästää tukimenoista. Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen hallitusohjelmassa sanottiin pyrkimykseksi kehittää yleisen asumistuen rinnalle opiskelijoille ”yhteisasumista suosiva ja taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto”.
Koska on rakennettu paljon, tarjontaa on ollut runsaasti muutenkin ja kun uusi opiskelijoiden asumislisäjärjestelmä suosii kimppa-asumista, kysynnän ei voi ainakaan olettaa merkittävästi nousevan.
Joutuvatko nyt yksiön sijoitusasunnoksi ostaneet pulaan? Tuomas Viljamaan mukaan pula on voimakas sana, mutta kaikissa tapauksissa sijoitus ei ole onnistunut. Hän toteaa kuitenkin, että ihmiset ymmärtänevät, että sijoittamiseen liittyy aina myös riski.
– Voi olla, että jonkun verran näitä asuntoja on niin sanotusti realisoitu myös tappiolla.
Toistaiseksi näin
Jyväskylän yliopistossa opiskelevalle Iita Vilénille kannattavinta olisi muuttaa vanhemman omistamasta asunnosta pois. Tällöin hänen saamansa asumislisä nousisi roimasti.
Vilén on aloittamassa vasta toista yliopistovuotta, joten opiskelija-asuminen ei ole päättymässä todennäköisesti vielä pitkään aikaan.
Opiskeluajan kuluessa vanhemman omistamassa asunnossa asuminen tarkoittaa helposti tuhansien eurojen menetystä asumislisässä. Vilén kertoo, että harkinnassa on kämppäkaveri, mutta kiirettä hän ei pidä.
– Ei nyt vielä toistaiseksi ole suunniteltu mitään muutosta. Katsotaan kuinka pärjätään, hän sanoo.