Petri Tammisen pienoisromaani Sinua sinua lainaa nimensä Aulikki Oksasen runosta. Sen kolmatta sanaa rakastan nimessä ei ole. Siitä, rakkaudesta, kirjassa kuitenkin on kysymys.

Sinua sinua oli lukupiirimme kesäkuun kirja. Iltaa emännöi Eija ja puhetta riitti, niin kuin aina, nyt erityisesti kirjan minästä, petollisesta ja epävarmuutta tihkuvasta miehestä, mutta myös omista Prahan kokemuksistamme, muistoistamme ja rakkauksistamme.

Nuori mies rakastuu kihlajaismatkallaan Prahassa paikalliseen naiseen, ja suomalainen kihlattu saa jäädä. Syntyy intohimoinen suhde, joka kestää puolitoista vuotta. Rakastetulleen mies kääntää sanakirjan avulla tšekiksi Aulikki Oksasen runon ja äänittää Kaj Chydeniuksen runoon säveltämän laulun kasetille.  Nainen, H, kuten häntä kirjassa kutsutaan, on kiinnostuneempi samalle kasetille äänitetystä Velvet Undergroundin levystä kuin suomalaisesta rakkauslaulusta.

Tiivistä ja himon täyttämää suhdetta eletään 1980-luvun lopulla, juuri ennen kuin itäisen Euroopan sosialistiset valtiot romahtavat ja rajat aukeavat. Nuori mies on niin rakkaudesta sekaisin, että ”odottaa liikennevalojen vaihtumista, vaikka kadulla ei ole ketään”. H haluaa ja usein, mutta rakastunut hän ei ole.

Petollinen Petri

Petri Tamminen kirjoittaa hyvin läheltä itseään. Kirjan minän nimikin vilahtaa tekstissä: Petri. Häntä leimaavat piirteet, pelot ja häpeä, ovat tuttuja Tammisen aikaisemmista kirjoista, haastatteluista ja yhdessä hänen poikansa Antti Röngän kanssa kirjoitetusta kirjeenvaihtokirjasta Silloin tällöin onnellinen.

Mikään miellyttävä mies kirjan minä ei ole. Lukupiirissä miehen käytös tuomittiin lähes yksimielisesti: kihlatun hylkääminen toisen tähden, roikkuminen päättyneessä suhteessa H:hon, vaikka Suomessa oli jo uusi tyttöystävä, ja mahdolliset irtosuhteet myöhemminkin.  

  • Hän elää vain omassa kuplassaan, vain itsensä kanssa.
  • Kuinka paljon näin käyttäytyviä miehiä, ja naisia, onkaan.
  • Minun teki mieleni sanoa hänelle: ”Nyt ryhdistäydy, mies!”

Kirjan omakohtaisuus, jota kirjailijan itse ottamat kirjan valokuvat vielä korostivat, hämmensi. Helsingin Sanomien jutussa 6.4. Petri Tamminen toteaa, että ”kertomukseni nuori kaveri on näpännyt ne kuvat”.

  • Minun lukunautintoani häiritsi, että kirja oli niin selvästi autofiktiota. Olisin toivonut, että olisi ollut kauempana hänestä itsestään.
  • Minä halusin lukea tämän fiktiona vähän ikävästä tyypistä.

Emme juurikaan olleet törmänneet romaaniin, jossa olisi näin paljon valokuvia. Enimmäkseen Prahassa otetut, mustavalkoiset kuvat ovat hienoja, enemmän kuin pelkkiä turistinäpsäisyjä. Kirjailija on kertonut, miten hänellä nuorena oli aina kamera mukana, sillä kameran takana hän oli piilossa.

Yksi Petri Tammisen Prahassa 1988 ottamista valokuvista, joka on Sinua sinua -kirjan kuvituksena.

Muistot

Sinua sinua -kirjassa hypähdetään Prahan rakkaustarinasta muistoihin äidistä, vaimosta ja kohtaamisesta lyhytaikaisen kihlatun kanssa. Mukana on myös pitkähkö tarina siitä, miten kirjan minä salakuljetti vanhan viulun vielä rautaesiripun takana olevasta Tšekkoslovakiasta Itä-Saksan kautta Suomeen saadakseen rahaa tuleviin vierailuihin rakastetun luona.

  • Tamminen kirjoittaa tästä ajasta käsin, oman ikäisenään miehenä, uskottavasti nuoruuden kokemuksista. Erittäin onnistunut tapa kertoa.

Tarina sai muistelemaan myös omia 1980-luvun kokemuksiamme Prahasta. Kirsi oli osallistunut opiskeluaikana kansainväliseen työleirivaihtoon ja romanttista säpinääkin oli ollut, ei tosin prahalaisnuorukaisten kanssa. Ja tomusokeria! Kirsi muisti saman, mistä kirjassa kerrottiin; tomusokerilla päällystettiin kaikki jälkiruuat ja myös perunaknöödelit.

Lukupiiriläiset vasemmalta: Kirsi, Minna, Varpu, Airi, Raila, Marja ja illan emäntä Eija. Titti oli tässä vaiheessa ehtinyt jo lähteä pyöräillen kotiin.

Intouduimme muistelemaan myös entisiä rakkauksia ja poikaystäviä. Kirja sai meidät myös peilaamaan itseämme tämän ikäisinä, ei siis enää nuorina ollenkaan, ja miettimään, osaammeko rakastaa ja myös ilmaista rakkauden.

Suoraa ja selvää

Petri Tamminen on tiiviin ilmaisun mestari. Helsingin Sanomien jutussa Tamminen vertaa virkettään tuulitunneliin: ”suoraa ja selvää”. Hänen virkkeensä saavat pysähtymään, ja niiden takaa nousee monta ajatusta. ”Ihminen voi tehdä jotakin yhtä ja samaa koko elämänsä ilman että sitä vierestä huomaa.” Kirjassa on paljon asioita, mitä päähenkilö ei huomaa läheisistään eikä myöskään itsestään.

Kirjan kokonaisuus on ”supertaitavasti kirjoitettu”, kuten lukupiirissä totesimme. Mukana ei ole mitään liikaa, eikä mitään myöskään puutu. Lukijalle jää tarpeeksi aukkoja, joihin lisätä omat ajatuksensa.

Samaisessa Helsingin Sanomien jutussa Tamminen kuvaa romaaniensa kokonaisuutta: ”— kiveltä kivelle. Ei minulla ole lihaksia ottaa lukijaa kyytiin, minä yritän näyttää ne muutamat yksityiskohdat kirkkaasti. Jotta lukija sitten niiden varassa kokisi monenlaista muutakin.”

Eijan valmistama espanjalainen keitto Salmorejo Cordobés oli maukas ja kesäiltaan sopivasti kylmänä tarjoiltava.

… rakastan

Se, että kirjan nimestä puuttuu runon jatko rakastan, on tarinan kannalta merkityksellistä. Nuori ”Petri” erehtyy luulemaan H:n himoa rakkaudeksi, eikä hän muutenkaan tunnista ympärillään olevaa rakkautta tai sitä, miten hän käytöksellään loukkaa ja haavoittaa häntä rakastavia. Sinua sinua on kuvaus siitä pitkästä tiestä, jonka päähenkilö joutui käymään ennen kuin oppi tajuamaan, mitä rakkaus on ja mitä se vaatii, myös häneltä itseltään.

”… olin käsittänyt aivan väärin: olin ajatellut, että ainoa ajattelemisen arvoinen kohta rakkaudessa oli se puolentoista vuoden ajanjakso, jolloin minua nimenomaan ei rakastettu.”

Lukupiirin lopuksi kurkistin ensimmäistä kertaa pienikokoisen Sinua sinua -kirjan kansipaperin sisäpuolelle – ja siellä he olivat kuvina etu- ja takakannessa, rakkaudet, äiti ja vaimo.

  • Petri Tamminen: Sinua sinua
  • Otava 2025
  • 144 s/2 t 50 min
  • Äänikirjan lukija: Antti Virmavirta

Lukupiirin arvio: Kuusi paikalla ollutta ja yksi etäosallistuja nosti peukun pystyyn ja kahdella jäi semiin. Keskiarvo tästä ei olisi viisi tähteä, mutta jutun kirjoittajan yksivaltaisella päätöksellä annan kirjalle viisi tähteä. Samalla Kirsin kannustamana ennustan sille Finlandia-ehdokkuutta.

⭐⭐⭐⭐⭐

Rating: 5 out of 5.

Menneitä muistellen. Sinua sinua -pienoisromaanin taustalla on kuvassa vuonna 1982 Prahassa otettujen mustavalkoisten valokuvien pinnakkaisia. Mennyttä aikaa myös tällaiset valokuvat.

Muut blogijuttumme Petri Tammisen kirjoista:

Aiheeseen liittyy