Kaivosta kuuluneet äänet aiheuttivat poliisitehtävän Kuopiossa (SS 22.9.). Kyse oli Markku ”Sika” Puustisen ympäristötaideteoksesta, joka sai ohikulkijan huolestumaan äänillään. Veden saartama -niminen teos on osa nykytaiteen biennaalia.

Lukijamme kommentoivat aihetta Facebook-keskustelussa ja verkkojutun kommenttiosiossa:

– Vastaava teos oli jokin aika sitten Suomen Pankin vieressä Helsingissä. Ohi kulkiessa kuului kuin kalterien sahausta. Jäin kuuntelemaan. Ketään ei näkynyt aamuvarhaisella. Tämäkin paljastui taideteokseksi. Itse asiassa kovin vekkuli idea. Ja pysäyttävää taidetta.

– Kyseessä on saman taiteilijan eli Markku ”Sika” Puustisen teos nimeltä Murto.

– Mieti, kun joku olisi oikeasti hädässä, ja sitä luultaisiin taideteokseksi.

– Kauppakatua kävellessäni kuului Kallavesj-laulua, ja ihmettelin, että onpa joku tullut aikaisin kadulle kellon ollessa 7.20. Vähän aikaa meni, ennen kuin paikallistin äänen kaivosta tulevaksi. Siellähän näkyi selkeästi ”kaiutinsydeemi”, joka oli ripustettu kaivonkanteen. Ei aiheuttanut kuin fiiliksen, että nerokas idea, ja jatkoin hymyillen aamulenkkiä. Kiitos idean isälle.



Biennaalin kuraattori Kirsi Pitkänen oli paikalla samaan aikaan kuin poliisi. Pitkänen otti tilanteesta kuvan. Kirsi Pitkänen

– Normaalisti viemärikaivoista ei ihmisen ääniä kuulu. Asiasta ilmoittanut henkilö on ollut huomioiva uuden tapahtuman edessä ja ihmisistä välittävä, koska otti yhteyttä poliisiin.

– Kyllä nykytaide on ihmeellistä. Polliisit oikeassa hälytystehtävässä häärimässä sadevesikaivon äärellä, ja siellä kaivossa se äiti vaan pessee niitä poekansa paitoja laulellen kilpaa kaiun kanssa.

– Nämä kaivotaiteet ovat olleet jo aikoja sitten esillä, ja onkin hieno ja luova idea. Kuopiossa on kaikki mahdollista, kuten poliisien ja palokunnan soittaminen paikalle.

– Kai tämä ”sika” sai laskun, kun aiheutti turhan operaation pelastuslaitokselle.

– Hyvin olisi voinut olla myös joku Savon Mafian perjantai-illan kokouksesta Helsingistä yölennokilla tullut.

– Muutama vuosi sitten Iisalmessa oli koivukujalla teos, jossa roikkui puussa päitä ja kuului ”älämölöä”. En muista, olivatko päät ja äänet samaa teosta, mutta minusta aika pelottava.