Brittidokumentissa tavataan Jo ja Henry, jotka kertovat elämästään adhd:n kanssa.
Tv-lehti arvioi: Brittiläinen Jo muistaa jo lapsuudessa olleensa jotenkin erilainen kuin muut: liian rauhaton, liian äänekäs.
– Olet kuin perhonen, lennät kukasta kukkaan, tapasi isä sanoa.
Sama tunne on jatkunut koko aikuisuuden ajan.
– Tuntuu, että olen jotenkin liikaa. Olen vain ajatellut olevani huono ihminen, nyt 51-vuotias Jo sanoo brittidokumentissa Erilaiset aivot (Inside Our ADHD Minds, Iso-Britannia 2025).
Pari vuotta sitten palaset alkoivat loksahtaa paikoilleen. Jo kertoo tehneensä vaativaa työtä, joka edellytti projektinhallintaa, raportointia ja määräajoissa pysymistä. Hän selvisi työstään rimaa hipoen, mutta koki sinnittelyn liian kuormittavaksi.
Samaan aikaan Jon läheiset olivat kiinnittäneet huomiota tämän rimpuiluun arjessa, jota värittivät unohtelu ja keskittymisvaikeudet. Vaihdevuosien aikana ongelmat vain paisuivat. Voisiko Jolla olla adhd, he pohtivat. Testit vahvistivat asian.
– Minulla ei ollut koskaan tullut mieleen, että minulla voisi olla adhd, Jo puuskahtaa.
Jo selvisi työstään rimaa hipoen. Kuva: YLE/BBC
Diagnoosi toi suurta helpotusta. JO ei ole sittenkään ole huonompi kuin muut. Mutta samaan aikaan hän kertoo kokevansa suurta surua.
– Mietin, mitä kaikkea minusta olisi voinut tulla, jos olisin tiennyt tämän kaiken jo paljon aikaisemmin.
Chris Packhamin juontamassa ohjelmassa tavataan lisäksi Lontoossa asuva parikymppinen Henry, jonka mielestä adhd on kuin jatkuvaa lottoarvontaa: milloinkaan ei tiedä, minkä pallon kone nostaa – mihin asiaan keskittyminen kiinnittyy.
Unohtelu on Henrylle tyypillistä. Kerran hän unohti mennä tärkeään väitöskirjatapaamiseen, koska jostain syystä aamulla alkoi tehdä mieli makkaravoileipää. Sillä hetkellä ajatuksiin ei mahtunut mitään muuta.
– Enkä yleensä edes syö aamupalaa!
Ohjelmassa Jo ja Henry valmistelevat ammattilaisten kanssa lyhytelokuvat, joiden avulla he pyrkivät selittämään läheisilleen, millaista elämä adhd:n kanssa on.
Varsinaista tietoa lämminhenkinen dokumentti tarjoaa vain rivien välissä. Valokeila on päähenkilöiden kokemuksissa. Sen verran kuitenkin opitaan, että Jo ja Henry eivät ole harvinaisia tapauksia. Joka seitsemännen ihmisen aivot toimivat epätyypillisesti. Hyvin todennäköisesti jokainen tuntee lähipiiristään ihmisen tästä ryhmästä.
Viime vuosina neuroepätyypilliset ihmiset ovat päässeet aiempaa enemmän esiin mediassa, ja hyvä niin. Harva se viikko saamme lukea esimerkiksi julkisuudesta tutun tai tuntemattoman ihmisen adhd-diagnoosista.
Silti neurokirjolla olevien ihmisten saattaa olla vaikea solahtaa joukkoon. He kärsivät muita enemmän esimerkiksi depressiosta, ahdistuksesta ja itsemurha-ajatuksista, dokumentissa kerrotaan. Myös Jo ja Henry ovat uineet syvissä vesissä, mutta siitä hienotunteinen dokumentti ei kerro tarkemmin.
Adhd tulee englanninkielen sanoista Attention Deficit Hyperactivity Disorder. Suomeksi sillä tarkoitetaan aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriötä.
Termi on Packhamin mielestä epäonnistunut.
– En pidä sitä häiriönä vaan aivojen erilaisena toimintatapana.
Kaksiosaisen dokumenttisarjan toisessa osassa tavataan Lee ja Suiki. He kertovat elämästään dysleksian eli lukihäiriön kanssa.
Erilaiset aivot TV1 klo 19.00 tiistaina 23.9.