HS-analyysi|Ranskan ja Saudi-Arabian johdolla tehtiin poikkeuksellista yksimielisyyttä herättänyt julistus. Parhaassa tapauksessa se voi elvyttää väsymyksiin asti hoetun kahden valtion mallin, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Kaisa Rautaheimo.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Useat maat ovat tunnustaneet Palestiinan valtion viime päivinä, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Kaisa Rautaheimo.
Apulaisprofessori Julie Norman pitää nyt käsillä olevaa tilannetta käännekohtana kahden valtion mallin toteuttamiseksi.
Palestiinan tunnustamisen odotetaan johtavan konkreettisiin talouspoliittisiin päätöksiin ja painostukseen Israelia kohtaan, Rautaheimo kirjoittaa.
Palestiinan ovat tunnustaneet viime päivien aikana muun muassa Britannia, Kanada, Australia, Ranska ja Portugali.
Viesti on ollut seuraava: tunnustus pitää tehdä nyt, ennen kuin on liian myöhäistä.
Alueelle halutaan kaksi valtiota, Israelin ja Palestiinan.
Tämä malli on ollut useiden maiden Lähi-idän ulkopolitiikan lähtökohta jo vuosikymmeniä. Nyt sitä ollaan ajamassa pontevammin kuin aikoihin, koska aika on käymässä vähiin.
Vaikka Suomikin kannattaa kahden valtion mallia, se ei vieläkään näe Palestiinan tunnustamista ajankohtaisena.
Apulaisprofessori Julie Normanin viesti suomalaisille päättäjille on seuraava: nyt ollaan käännekohdassa, jos alueelle halutaan itsenäiset Israel ja Palestiina.
Norman työskentelee University College Londonissa ja hän on vanhempi tutkija brittiläisessä ajatushautomossa Royal United Services Institutessa.
Äärijärjestö Hamasin lokakuussa 2023 tekemä terrori-isku Israeliin ja sitä seurannut Gazan sota läväyttivät vuosikymmeniä kestäneen konfliktin päättäjien silmille.
Terrori-isku oli valtava järkytys Israelille. Vastaavaa juutalaiset eivät ole kokeneet sitten holokaustin.
Gazassa Israel on syyllistynyt ihmisten näännyttämiseen ja useiden arvioiden mukaan kansanmurhaan.
Israelin nykyhallitus on ollut yhä härskimpi teoissaan ja kannanotoissaan.
Länsirannalla siirtokuntalaisten väkivalta on ennennäkemätöntä, samoin kuin siirtokuntien leviäminen.
Tämä kaikki on saanut aikaan kiireen, jota Palestiinan tunnustavat maat nyt toistavat.
Palestiinan tunnustamista on pidetty pääosin symbolisena tekona.
Apulaisprofessori Norman luettelee liudan asioita, johon tunnustaminen vaikuttaa.
Tunnustamisessa tärkeintä on moraalinen sitoutuminen palestiinalaisten itsemääräämisoikeuteen, hän sanoo.
Norman myös nostaa esiin, miten konfliktia on aina leimannut epätasapaino israelilaisten ja palestiinalaisten välillä, ja miten Palestiinan tunnustaminen lievittää sitä.
Hän pitää tunnustamista mahdollisesti suurimpana diplomaattisena vipuvartena, jota Eurooppa voi käyttää Israelin suhteen.
Hän myös uskoo, että tunnustamisesta seuraa konkreettisia talouspoliittisia päätöksiä.
Palestiinan tunnustaneille maille on nyt velvollisuus harkita uudelleen asevientiään ja siirtokunnista tulevaa kauppaa, Norman sanoo.
Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola suhtautuu käsillä olevaan hetkeen jossain määrin pessimistisemmin.
Hänen mukaansa on olemassa vaara, että tunnustamisesta tulee oikean toiminnan korvike.
Tunnustamista pitäisi seurata vahva ulkopuolinen painostus, jossa Euroopalla, Israelin merkittävänä kauppakumppanina, voisi olla isokin rooli.
Tätä roolia Eurooppa on ollut aiemmin haluton ottamaan.
Samaan aikaan, kun tunnustamisaalto on edennyt, kahden valtion mallin koetaan olevan kauempana kuin koskaan.
Siltä on nakerrettu pohjaa jo pitkään.
Länsirantaa kutsutaan reikäjuustoksi Israelin laittomien ja koko ajan leviävien siirtokuntien takia.
Viime vuonna Israelin parlamentti knesset hyväksyi päätöslauselman, jonka mukaan alueelle ei tulla perustamaan Palestiinan valtiota. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on koko poliittisen uransa ajan pyrkinyt pitämään huolen, ettei kahden valtion malli etene.
Palestiinalaisalueilla ja Israelissa harva enää uskoo malliin.
Tähän epätoivoon on pyritty Ranskan ja Saudi-Arabian johdolla hakemaan ratkaisua.
Kahden valtion mallia on elvytetty New Yorkin julistukseksi kutsutulla paperilla, jossa käydään varsin konkreettisesti läpi, miten kahden valtion malli voisi käytännössä edetä.
Se myös linjaa yksiselitteisesti, että Hamasilla ei ole roolia tulevaisuuden Palestiinassa ja järjestö pitää riisua aseista.
Julistukseen sitoutuneet maat ovat sitoutuneet Israelin ja Palestiinan tunnustamiseen itsenäisinä valtioina osana kahden valtion ratkaisua. 164:stä maasta 142 Suomi mukaan lukien puolsi päätöslauselmaa YK:ssa aiemmin syyskuussa.
Norman pitää historiallisena sitä, että lähes koko Lähi-itä ja koko Arabiliitto seisovat julistuksen takana. Useat näistä maista eivät ole aiemmin olleet valmiita tunnustamaan Israelia.
Normanin sanookin, että nyt on käsitellä ”ennennäkemätön hetki, johon tulisi tarttua”.
Päätöslauselmaa eivät puoltaneet Yhdysvallat ja Israel, jotka eivät ole tähän mennessä osoittaneet kiinnostusta viedä tilannetta kestävämpään ja oikeudenmukaisempaan suuntaan.
Israelin hallituksen äärioikeistosiipi kertoi sunnuntaina vaativansa miehitetyn Palestiinalaisalueen liittämistä osaksi Israelia vastatoimenaan Palestiinan tunnustamisille.
Netanjahu sen sijaan on luvannut kertoa vastatoimista vasta, kun hän palaa Yhdysvalloista, jossa hänen on määrä tavata Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.
Trump on pitänyt edellisen kautensa yhtenä merkittävimmistä saavutuksista arabivaltioiden lähentymistä Israelin kanssa.
Siihen nähden on ollut yllättävää, että Trump ei ole juurikaan puuttunut toisella kaudellaan Israelin röyhkeisiin toimiin Lähi-idässä.
Jos Israel päättää edetä palestiinalaisalueiden haltuunotossa, arabivaltioita tuskin sen jälkeen enää kiinnostaa Israelin tunnustaminen.
Ennen näkemätön hetki voi luisua ohi.
Tällä viikolla käynnissä olevassa YK:n yleiskokouksessa huomio kannattaakin kiinnittää Trumpin ja arabivaltioiden johtajien tapaamisiin.