Taitojen mukaista harjoittelua tehdään seuroissa vähintään joukkueen sisällä. Avoin jako kilpa- ja harrastajaryhmiin voi sen sijaan herättää vanhemmissa närää.
Avaa kuvien katselu
Jääkiekkoliiton junioripäällikkö muistuttaa, että on hyvä avata vanhemmille, mitä ja miksi ollaan tekemässä. Kun asiat kerrotaan ja perustellaan, toiminnalle tulee usein tuki. Kuvituskuvan lapset eivät liity tämänhetkiseen keskusteluun. Kuva: Mikael Kokkola / Yle
14:27•Päivitetty 15:02
Juttu tiivistettynä
- Suomen Jääkiekkoliiton Olli Savikon mukaan tasoryhmät voivat auttaa nuoria pelaajia kehittymään.
- Tavoitteena on, että mahdollisimman moni alakoululainen pysyy jääkiekkoharrastuksessa pitkään.
- Seuroilla on vapaus päättää toimintamuodoistaan, vaihtelua on muun muassa seuran koon mukaan.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Pientenkin lasten jakaminen ryhmiin jääkiekkotreeneissä voi olla hyvä ratkaisu, jotta kaikki saavat oikeanlaisen ympäristön kehittyä. Näin sanoo Suomen Jääkiekkoliiton junioripäällikkö Olli Savikko.
Pohjanmaalla osa vanhemmista kritisoi Vaasan Sportin junioritoimintaa muun muassa siitä, että U12-ikäluokasta alkaen joukkueet jaetaan nyt kilpa- ja harrastajaryhmiin myös harjoituksissa.
Jääkiekkoliiton päivittämä pelaajapolku lähtee siitä, että alakouluiästä lähtien mahdollisimman moni pysyisi mukana lajin parissa mahdollisimman pitkään.
Seurat päättävät itse, miten toimintansa järjestävät. Isoissa seuroissa ikäluokan jakaminen ryhmiin on jo harrastajamäärän takia yleisempää kuin pienissä seuroissa
Jos ikäluokassa on useampia harjoitusryhmiä, seuran on tärkeä viestiä siitä, miten ne muodostuvat ja miten toimintaa arvioidaan, muistuttaa Savikko.
Lasten ryhmäjaoissa on hyvä huomioida myös kaverit ja isommilla paikkakunnilla maantieteellisyys.
Käytännössä eritasoiset pelaajat saavat aina oman tasonsa harjoitusta. Jos koko joukkue treenaa yhdessä, sopivia harjoitteita haetaan pienryhmissä.
Oikein toteutettuna joustava tasoryhmien rakentaminen voi olla kaikkien pelaajien näkökulmasta hyvä ratkaisu, arvioi Savikko.
– Isoin asia on, että kaikille tarjotaan tarpeeksi hyvä valmentajaresurssi, jotta he voivat kehittää itseään omaan osaamiseensa nähden.
Motivoinnin kannalta on tärkeää se, että ryhmäjaot ovat joustavia – olivat ne sitten kokonaisia porukoita tai pienryhmiä joukkueen sisällä.
Jos taas ryhmän sisällä on tasoeroja, valmentajien on pyrittävä tarjoamaan kaikille pelaajille yksilölähtöistä valmennusta, jotta taidot ja osaaminen voivat kehittyä.
Pelaajan tasoa helpompi arvioida sekaryhmässä
Seinäjokelaisessa S-Kiekossa harjoittelu eriytyy täysin vasta U16-vaiheessa. U14–U15-ikäluokissa yhteisten harjoitusten oheen tulee yksi viikoittainen, tasoryhmittäin eriytetty harjoitus.
Siihen saakka ikäluokat pysyvät mahdollisimman tiiviinä ja kaverisuhteet säilyvät yli tasorajojen.
Kaikki treenaavat määrällisesti yhtä paljon, mutta nuoremmatkin harjoittelevat saman treenin sisällä tasonsa mukaan.
– Aiemmin aloittaneet ja vähän vikkelämmät ovat samassa ryhmässä ja myöhemmin lajin pariin tulleet omana ryhmänään – ei se ole mitenkään tavatonta, sanoo valmennuspäällikkö Tuomas Takala.
Kehitystä on myös helpompi seurata, kun eritasoiset nuoret harjoittelevat yhdessä.
– Olisi vaikea arvioida, miten pelaaja pärjäisi kovempien porukassa, jos he eivät ole koskaan yhtä aikaa jäällä.
Takala muistuttaa, että U13-ikäluokasta alkaen tasoryhmät ovat jo tavallisia Suomessa, kuten S-Kiekon yhteistyöseurassa Tapparassa.
Yhteisessä harjoituksessa kaikkien kehitystä on helpompi seurata, sanoo S-Kiekon valmennuspäällikkö
Hermes: Erottelu söisi lasten motivaatiota
Kokkolan Juniori-Hermeksessä koko ikäluokka harjoittelee yhdessä.
Se on tärkeää jo joukkuehengenkin takia – niin pelaajien kuin vanhempien, sanoo puheenjohtaja Mikko Lensu.
– Silloin hätäillään, jos ruvetaan jaottelemaan pieniä lapsia. Se tappaa varmasti osalta motivaation.
Omaa taitotasoa vastaavia haasteita saa eri tasosarjojen peleissä, ja 13–14-vuotiaasta alkaen nopeammin kehittyvillä pelaajilla on mahdollisuus osallistua myös vuotta vanhempien harjoituksiin.
Avaa kuvien katselu
Mikko Lensu sanoo, että seura antaa kaikille avaimia, mutta on aina itsestä kiinni mitä tavoittelee. ”Mistä ikinä voidaan tietää kenestä tulee mitäkin, jos me emme anna kaikille mahdollisuutta?” hän kysyy. Kuva: Heini Holopainen / Yle
Lensun mielestä niin sanottujen tasoltaan heikompien pelaajien kehittäminen kantaa hedelmää enemmän kuin jo lähtöjään vahvempien.
– Jokainen kasvaa ja kehittyy eri aikaan: pienenä heikompi voi kasvaa ja petrata kolmen, neljän vuoden jälkeen ja ero tasoittuu. Silloin kilpaikäryhmään mentäessä voi olla joukkue valmiina.
Hän uskoo, että liian varhain tapahtuva erotteleminen laskisi harrastajamäärää ja söisi lasten motivaatiota. Myös lähtöjään vahvempien innon voi sammuttaa liialla vaatimisella, Lensu sanoo.
– Jos joku on pienenä jossain lajissa luonnostaan hyvä ja häntä pusketaan eteenpäin pienestä lähtien leireillä ja taitotapahtumilla, lapsi väsähtää nopeammin kuin se heikompi, jonka annetaan kehittyä.
”Pienten lasten jako tasoryhmiin tappaa osalta motivaation”, sanoo Juniori Hermeksen puheenjohtaja
