Talousvaikuttaja, entinen pankkiiri ja hallituskonkari Björn ”Nalle” Wahlroos julkisti tänään muistelmiensa kolmannen osan. Kuten aina, julkistustilaisuudessa tiedotusvälineet kuuntelivat korvat höröllä, mitä Wahlroosilla oli sanottavana maailman menoon.
Haastatteluissa Wahlroos kehui Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin politiikkaa, kuten veroalennuksia ja sääntelyn purkamista, joista Wahlroos sanoi odottavansa runsasta lisäkasvua.
Monia saattoi yllättää, että Wahlroos puolusti myös Trumpin asettamia tulleja, joita asiantuntijat kritisoivat ankarasti. Esimerkiksi arvostettu talouslehti The Economist kuvasi Trumpin tullipäätöstä harhaiseksi sekä modernin ajan turhimmaksi ja haitallisimmaksi talouspoliittiseksi mokaksi.
Ylelle Wahlroos huomautti, että ennen toista maailmansotaa Yhdysvallat keräsi tulleilla huomattavan osan valtion rahoituksesta, ja että tullithan ovat todellisuudessa vero muiden joukossa.
– Minua kiehtoo se, että valtaosa ekonomisteista on aivan tuohtuneita [Trumpin tulleista]. Sama jengi, joka toisaalta sanoo, että verot ovat välttämättömiä ja ihan hyviä, Wahlroos kommentoi.
– Tulli ei ole mitään muuta kuin vero ulkomaankaupalle. Me joudumme verottamaan jotakin rahoittaaksemme valtioitamme, ja se, että Trump on valinnut siihen yhdeksi välikappaleeksi tullit, ei ole niin ihmeellistä. Eritoten, kun hän mitä ilmeisimmin aikoo käyttää siitä tulevat varat toisaalta verojen alentamiseen ja kasvun rakentamiseen Yhdysvalloissa.
Kuten Wahlroos toteaa, on tietenkin kiistatonta, että tullit ovat veroja.
Veroja on kuitenkin parempia ja huonompia, ja tullit ovat verojen joukossa poikkeuksellisen haitallisia ainakin kolmesta syystä.
Tullit köyhdyttävät ennen pitkää aivan kaikkia
Peukalosäännön mukaan sitä, mitä verotetaan, saadaan vähemmän.
Tullit ovat veroja ulkomaankaupalle, joten niiden asettaminen vähentää ulkomaisten tavaroiden tuontia. Yleensä muut maat reagoivat tulleihin vastatulleilla, minkä jälkeen tullit vähentävät myös vientiä.
Näin kansainvälinen kauppa vähenee ja tulos on se, että kaikki osapuolet – Suomi, USA, Eurooppa, ja niin edelleen – häviävät.
Se johtuu niin sanotusta suhteellisen edun periaatteesta, jonka brittiläinen taloustieteilijä David Ricardo teki tunnetuksi jo 1800-luvun alussa.
Periaatteen mukaan kaikki maat hyötyvät, kun kukin maa erikoistuu valmistamaan tuotteita, joiden tekemisessä juuri ne ovat suhteellisesti parhaita.
Suomen ei kannata valmistaa esimerkiksi kaikkia mahdollisia lääkkeitä itse, kun niitä saa edullisemmin Yhdysvalloista, joissa on huipputehokasta lääketeollisuutta. Yhdysvaltojen taas ei kannata ryhtyä haalimaan osaamista vaikkapa jäänmurtajien valmistamiseen, vaan hankkia ne Suomesta, jossa osaaminen ja tehokkaat telakat ovat jo olemassa.
Kun tullit nostavat tuontituotteiden hintoja ja vähentävät kauppaa, valtiot tuottavat aiempaa useampia tuotteita itse – mutta tehottomammin. Kaikki osapuolet saavat tällöin vähemmän ja huonompaa laatua.
Tuottavuus kärsii ja tullit ohjaavat kansalaisten päätöksiä
Tullit myös suojelevat kotimaista tuotantoa ulkomaiselta kilpailulta. Ennen pitkää se luultavasti hidastaa tuottavuutta ja kasvua sekä niiden tuomia työpaikkoja ja verotuloja.
Suomessa valmistettiin aiemmin monia kodinkoneita, mutta sittemmin ulkomainen kilpailu syrjäytti pitkälti esimerkiksi jääkaappien tuotannon. Se vapautti resursseja esimerkiksi elektroniikkateollisuuteen erikoistumiselle, mikä toi Suomeen Nokian menestystarinan.
Voimakkailla tulleilla jääkaappien valmistusta olisi voitu suojella jonkin aikaa, mutta paremmin tuottavaa elektroniikkateollisuutta olisi jäänyt syntymättä.
Tällainen mekanismi toistuu nyt monissa maissa, koska Trumpin tulleista tuskin päästään eroon pitkään aikaan. Seuraus on pidemmän päälle haitallinen kaikille.
Vielä kolmas tullien haitta.
Muistellaan sitä varten taas peukalosääntöä: sitä mitä verotetaan, saadaan vähemmän. Sääntö johtuu siitä, että verot nostavat niiden tuotteiden ja palveluiden hintoja, joille vero on asetettu.
Tullien tapauksessa tuontitavaroiden hinnat nousevat suhteessa kotimaisiin tuotteisiin. Ekonomistien kielellä sanottuna tullit ”vääristävät kulutusta” ja rajaavat näin kansalaisten valintoja.
Joissakin tapauksissa kuluttajien valintojen rajaaminen voi olla perusteltua esimerkiksi haitta- tai ympäristöveroilla.
On kuitenkin vaikeaa perustella, miksi tullilla eli tuontiverolla pitäisi nostaa esimerkiksi ulkomaisen juuston hintaa suhteessa kotimaiseen. Ihmiset kuitenkin ostavat juuri sitä juustoa, josta eniten pitävät.
Tulleja voi kutsua tulleiksi tai tuontiveroiksi, mutta kaikista edellä mainituista syistä niitä on hyvin vaikeaa nähdä hyvänä talouspolitiikkana.
Wahlroosin puolustukseksi
Wahlroosin puolustukseksi on todettava, että hän esitti Trumpin tulleja koskevat kommenttinsa lyhyessä haastattelussa, jossa tulliaiheeseen ei ollut aikaa pureutua pintaraapaisua enempää.
Wahlroos on entinen taloustieteen professori, joka tuntee varmuudella talousteorian ja kansainvälisen kaupan kysymykset toimittajia paremmin. Pidemmässä keskustelussa Wahlroosilla olisi luultavasti ollut esittää vivahteikkaampi arvio Yhdysvaltain tullien vaikutuksista.
Vanhaa oivallusta ulkomaankaupan kaikkia osapuolia vaurastuttavista vaikutuksista Wahlrooskaan tuskin kykenisi kumoamaan. Tähän mennessä suhteellisen edun periaatteen tuomia hyötyjä ei ole onnistunut kiistämään kukaan, vaikka aikaa vasta-argumenttien kehittämiseen on ollut yli 200 vuotta.