Kari Hotakaisen kirjoittama uutuusnäytelmä saa ensi-iltansa syyskuun lopulla.
Kari Hotakainen teki muutama vuosi sitten päätöksen. Silloin taakse jäivät tv-työt suositun Pitääkö olla huolissaan -ohjelman panelistina.
Syy päätökselle oli selvä. Hotakainen halusi lisätä vapaa-ajan roolia elämässään. Sitä kirjailijalle myös siunautui. Nyt Hotakaisella on meneillään erilaisia kirjoitusprojekteja, mutta aikaa jää muuhunkin.
Terveydestään Hotakainen pitää huolta esimerkiksi liikkumalla ja niin on ollut pitkään. Hotakaisen arkeen kuuluvat koiralenkit, pyöräily ja sulkapallon pelaaminen, joista jälkimmäinen on ollut hänen henkireikänsä jo runsaan 35 vuoden ajan.
Arki ja elämä keskittyy Vantaalle. Hotakainen asuu Riipilän kylässä vaimonsa ja koiransa kanssa.
Koti on ”aika syrjässä”, kuten Hotakainen itse asian ilmaisee. Senkin puolesta viikoittaisella urheilulla on tärkeä rooli Hotakaisen elämässä.
– Sulkapallossa tapaa ihmisiä, mikä on aika tärkeää tässä iässä.
– Jos kotiin jää pelkästään kirjoittamaan, sitä voi umpioitua aika pahasti, Hotakainen naurahtaa.
Kari Hotakainen pitää itsestään huolta urheilemalla. Jenni Gästgivar
Uusi näytelmä
Syyskuun lopulla ensi-iltansa saa Hotakaisen kirjoittama näytelmä Kirjamessut – Eli haastattelu, joka menee päin helvettiä. Näytelmässä menestyskirjailijan haastattelu kääntyy odottamattomaan suuntaan, eikä etenekään totutulla kaavalla.
Näytelmä ei sinänsä perustu Hotakaisen elämään, mutta sen tematiikkaan Hotakainen voi itsekin samastua.
Kirjamessukävijöille tapahtumassa toteutettavat kirjailijahaastattelut ovat konseptina tuttuja ja etenevät usein samanlaisen kaavan kautta. Julkaistua kirjaa hehkutetaan, kirjailijasta käytetään ylistäviä sanoja. Agenda on selvä. Kirjalle halutaan taata mahdollisimman hyvä myynti.
Aina kirjailijalla itselläänkään ei ole sellainen olo, että kirja olisi oikeasti paras julkaistuista. Hotakainen samaistuu tähän.
– Sitä huomaa, että menee mukaan siihen automatiikkaan. Haastattelija sanoo, että ”hyvä yleisö, Kari Hotakainen on kirjoittanut aivan loistavan kirjan”. Sitten hän kysyy, että mitä itse pidän ja vastaan ”kyllä, pidän itsekin sitä merkittävänä”.
Todellisuus voi olla toinen.
– Päässä on paskantunnistin, joka sanoo, ettei kirja ole paras, enkä itsekään ole sitä mieltä, Hotakainen nauraa.
Kari Hotakainen tunnistaa uutuusnäytelmästään itsensä. Jenni Gästgivar
Estyneestä perheenisästä sujuvaksi esiintyjäksi
Julkisuus on osa Hotakaisen työnkuvaa ja haastattelujakin hän on tottunut antamaan. Fokuksen hän on kuitenkin pitänyt työhönsä liittyvissä asioissa. Yksityiselämän asioita Hotakainen ei mielellään avaa, paitsi perheelleen.
Suhde julkisuuteen ei ole sinänsä muuttunut vuosien varrella, mutta yksi asia on toisin.
– Estyneestä perheenisästä olen muuttunut aika sujuvaksi esiintyjäksi. Mutta se ei ole vaatinut mitään yksityiselämän aukaisuja sen kummemmin.
Vuonna 1997 Hotakainen rikkoi itse eräänlaisen kaavan. Esikoiskirjasta oli kulunut 15 vuotta, kun Hotakaiselta ilmestyi satiirinen Klassikko-kirja. Sen ytimessä on julkinen kirjailija ja kirjan voi nähdä jopa autofiktiivisenä.
– Silloin ajattelin, että koska olen kirjoittanut aiheesta ja laittanut muka oman alter egoni kirjaan, niin nyt on syytä puhua.
Kirjan julkaisun jälkeen Hotakainen meni kirjakauppiaille järjestettyyn tilaisuuteen, jossa hän puhui jopa 14 minuutin verran.
– Kaikki olivat hämmennyksissä, että mitä helvettiä on tapahtunut. Että se on 15 vuotta ollut hiljaa, Hotakainen muistelee.
Silloin Hotakainen päätti, että kun hän jotain julkaisee, hän voi myös puhua haastatteluissa. Toki vain silloin, kun joku itse ottaa Hotakaiseen yhteyttä.
Sujuvaksi esiintyjäksi Hotakainen on kehittynyt myös tv-hommien kautta. Niitä Hotakainen teki Pitääkö olla huolissaan? -ohjelman panelistina 11 kauden ajan.
Kameran edessäkin Hotakaisella oli omat ehdot. Vastaukset luettaisiin paperista.
– Kyllähän heitä nauratti se ajatus, että joku tuo 2020-luvulle 1970-luvun tv:n takaisin. Mutta se toimi sen takia, että muut olivat spontaaneja ja rentoja. Kontrasti oli ihan hyvä.
Kari Hotakainen on nykyisin sujuva esiintyjä. Jenni Gästgivar
Jälkikasvu toimii ilona
Teatteriin kirjoittaessaan Hotakainen iloitsee yhdestä asiasta. 68-vuotias Hotakainen pääsee silloin työskentelemään nuorempien ihmisten kanssa.
– Jos aina tekisin kaikkia töitä omanikäisteni kanssa, se voisi olla ihan kivaa, mutta siinä ei olisi sähköä, vastusta tai kitkaa.
Tv-työtäkin Hotakainen jaksoi viiden vuoden ajan juuri nuorempien ihmisten takia.
– Ne tyypit ovat niin mukavaa seuraa, Hotakainen kuvailee parikymmentä vuotta nuorempia entisiä työkavereitaan.
Iloa elämään tuo myös omien lasten ja lapsenlapsen kanssa oleminen. 26- ja 33-vuotiailta tyttäriltään Hotakainen kertoo oppivansa paljon.
– Heiltä voi tsekata aika monia asioita, joista on jo tippunut.
Lapsiltaan Hotakainen kuulee, jos esimerkiksi joku termi menee väärin. Jälkikasvuaan kirjailija kuvailee ”virkeän kriittisiksi ja iloisiksi ihmisiksi”.
Hotakaisella on myös yksi lapsenlapsi. Hän on nyt kolmevuotias. Hotakainen kertoo hoitavansa lapsenlastaan viikoittain.
– Häneltäkin tulee kyllä jo kiteytyksiä, Hotakainen kuvailee.
Jälkikasvulla on Kari Hotakaisen elämässä iso rooli. Jenni Gästgivar
Ei elämäkertaa
Parin vuoden päästä Hotakainen täyttää 70 vuotta. Vuosien varrelle on mahtunut monenlaisia tekstejä aina runoista romaaneihin ja näytelmäteksteihin.
Hotakainen ei osaa vastata kysymykseen siitä, mitä hän haluaisi vielä saavuttaa tai tehdä.
– Sitten kun vuosipäivä tapahtuu, tiedän, mitä olen tekemässä. Nyt en tiedä sitä ollenkaan.
Ikä on asia, josta Hotakainen ei edes kovin mielellään puhu. Syntymäpäivähaastattelutkin hän on vuosien varrella väistänyt.
– Ne ovat pahimmillaan ihan hirveitä. Ihmiset muistelevat omaa merkittävyyttään ja sitten he unohtavat, ettei ketään kiinnosta.
Aiheesta puhuessaan Hotakainen palaa kolmevuotiaaseen lapsenlapseensa. Hän ihailee sitä, ettei sen ikäisillä lapsilla ole minkäänlaisia taka-ajatuksia – päinvastoin.
– Havainnot ovat äärimmäisen karkeita, nopeita ja tarkkoja, koska he eivät hae sillä kiitosta, julkisuutta tai mitään.
Nyt Hotakaisella on työn alla muutamakin eri teksti. Niiden julkaisupäivä tai edes lopullinen muoto ei ole tiedossa.
On kuitenkin yhdenlainen kirja, johon Hotakainen ei suostu. Elämäkertaa hänestä ei pääse lukemaan.
– Olen ihminen, jolle ei käytännössä tapahdu mitään.
Hotakainen ajattelee, että lukija haukottelisi pyöräilyille ja sulkapalloille elämäkertakirjan sivuilla.
– Jos tapaisin itseni, kutsuisin todennäköisesti muitakin paikalle, Hotakainen lohkaisee.
Asioita omasta itsestä tai elämästä päätyy sitä vastoin kirjoihin.
– Kaikilla päätyy. Se ei ole autofiktiosta tai muusta kiinni. Ja se on hyvä juttu, Hotakainen sanoo.