Suomen taloustilanne on herättänyt keskustelua mahdollisesta lamasta, kun työttömyyslukema nousi 10 prosenttiin. Vastaavaa lukua ei ole nähty sitten 90-luvun laman.
- Työttömyysasteen trendi nousi elokuussa 10 prosenttiin, mikä on korkein lukema sitten 90-luvun laman
- Ekonomisti Patrizio Lainà näkee luvuissa lamaan viittaavia merkkejä.
- Pääekonomisti Juhana Brotheruksen mukaan vertailu lama-aikaan on liioittelua.
– Pitääkö Suomessa jo puhua lamasta?
Tämän kysymyksen ammattiliittojen keskusjärjestön STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà esitti hiljattain viestipalvelu X:ssä.
Kysymys liittyy tuoreeseen tilastotietoon. Työttömyysasteen trendi pomppasi elokuussa 10 prosenttiin. Yhtä korkealla luku on ollut viimeksi 90-luvulla laman runtelemassa Suomessa.
Lainàn mukaan moni laman osatekijä on täyttynyt kuluneen vuoden aikana. Siksi kysymys on hyvin ajankohtainen.
– Työttömyysasteen nousu yli 10 prosentin on pienimuotoinen šokki, sillä päättäjätasolla kehityksen odotettiin kääntyvän parempaan suuntaan. Sen sijaan tapahtui näin raju hyppäys huonompaan, Lainà sanoo Iltalehdelle.
Lainà arvioi, että tilastokäytännön muutoksista huolimatta 10 prosentin lukema on hyvä verrokki nykytilanteeseen. Erot luvuissa ovat joitain kymmenyksiä suuntaan ja toiseen.
LUE MYÖSTaantuman ja laman ero
- Virallista määritelmää taantumalle tai lamalle ei ole. Kuitenkin yksinkertaisella nyrkkisäännöllä termit voidaan erotella toisistaan.
- Taantuma on tavallista suhdannelaskua, yleensä suhteellisen lievää ja lyhytaikaista.
- Talous on taantumassa, kun talous bruttokansantuotteella mitattuna supistuu kahtena peräkkäisenä neljänneksenä edellisiin neljänneksiin verrattuna.
- Lama sen sijaan on poikkeuksellisen syvä ja pitkäaikainen talouskriisi.
- Talous on lamassa, kun koko vuoden bruttokansantuote on pienempi kuin edellisenä vuonna. Eli lama on pitkittynyt taantuma.
Lähde: Tilastokeskus
Laman mahdollisia merkkejä
Lainà listaa kolme eri tekijää, jotka voisivat viitata lamaan. Yksi keskeisistä indikaattoreista on työttömyys.
– Jos työttömyysaste nousee yli 10 prosentin, se on merkki vakavasta talouskriisistä. Tällaisia lukuja ei ole nähty pitkään aikaan.
Toinen merkittävä mittari Lainàn mukaan on asuntojen hintakehitys. Historiallisesti lamalle on ollut ominaista hintojen nopea lasku tai jopa romahdus. Suomessa asuntojen hinnat ovat viime aikoina pudonneet 10–15 prosenttia. Tässäkään tapauksessa vastaavia lukuja ei ole nähty 90-luvun lama jälkeen.
– Tämä voidaan nähdä toisena merkkinä siitä, että lamaolosuhteet voivat olla käsillä.
Kolmas indikaattori on se, että suomalaiset kuluttavat vähemmän. Ihmiset säästävät enemmän, koska he pelkäävät taloutensa heikkenevän.
– Varovaisuus ja pelko oman taloudellisen tilanteen heikkenemisestä ovat tyypillisiä laman piirteitä, Lainà sanoo.
– Kulutuksen laskuun vaikuttavat hallituksen toimet ja sosiaaliturvaleikkaukset. Ne, joilla on rahaa, säästävät työttömyyden varalta. Ne, jotka elävät tuilla, eivät voi säästää, koska heidän rahansa ovat vähentyneet.
Yksi asia kuitenkin estää vielä sen, että Suomi ei ryve lamassa. Nimittäin bruttokansantuotteen kehitys ei tällä hetkellä tue varsinaisen laman määritelmää, Lainà tarkentaa.
– Vaikka talouskasvu on pienentynyt, bruttokansantuote ei ole romahtanut kuten tapahtui laman aikaan.
Erilainen näkemys
Suomen Yrittäjien pääekonomisti Juhana Brotherus kertoo, ettei yllättynyt tuoreista työttömyysluvuista. Petteri Paalasmaa
Suomen Yrittäjien pääekonomisti Juhana Brotherus ei vielä puhuisi lamasta, vaikka luvut eivät ole imartelevia.
Työllisyysaste on nyt parempi kuin 2010-luvun alussa, ja ihmisten ostovoima on kehittynyt hyvin.
– Inflaatio ja korot ovat nyt maltillisella tasolla, eivätkä viittaa talouskriisiin. Yhdistettynä yhä kohtuulliseen työllisyyteen, niin nykytilannetta ei voida kutsua lamaksi, vaikka monet ovat esittäneet synkkiä arvioita, Brotherus sanoo.
Hän kertoo, etteivät työttömyysluvut tulleet hänelle suurena yllätyksenä. Työttömyys on ollut jo pitkään kasvussa ja kevään talouskasvun tiedot ovat olleet hyvin heikkoja.
– Tämä kehitys on ymmärrettävä nykyisessä taloustilanteessa, vaikka kymmenen prosentin työttömyysrajan ylittäminen onkin ikävä virstanpylväs, Brotherus sanoo.
Brotheruksen mukaan työttömyysasteen nousuun on sekä huono että hyvä syy.
Huono syy on se, että työllisyysaste on laskenut noin 70–71 prosenttiin, eli harvempi suomalainen käy töissä. Hyvä puoli on se, että moni aiemmin työmarkkinoiden ulkopuolella ollut ihminen on nyt alkanut hakea töitä.
Brotheruksen mukaan uusimmissa tilastoissa näkyy, että työvoiman ulkopuolelta on tullut lisää työnhakijoita.
– Tilastoissa työttömäksi lasketaan vain henkilö, joka on ilman työtä, hakee aktiivisesti töitä ja on valmis ottamaan työn vastaan. Siksi työttömien määrä kasvaa ensin, kun uusia ihmisiä tulee työnhakijoiksi, Brotherus tarkentaa.
Työttömyystilastoissa ovat mukana vain työikäiset suomalaiset. Kuvituskuva. Anu Kivistö
Ilmiö koskee sekä miehiä että naisia eri ikäryhmissä. Tilastot eivät kerro tarkemmin, mistä ryhmistä nämä uudet työnhakijat tulevat.
Myöskään asuntojen hintojen lasku ei Brotheruksen mukaan viittaa lamaan. Vaikka hinnat ovat laskeneet enemmän kuin kertaakaan 90-luvun jälkeen, lasku ei ole ollut äkillinen.
Siksi vertailu lama-ajan romahdukseen on Brotheruksen mukaan liioitteleva.
– Asuntomarkkinoilla on pitkä kriisi. Mutta asuntokauppojen määrä on kasvanut kahden viime vuoden aikana, vaikka määrät ovat vielä pienemmät kuin ennen korkojen nousua.
Kotitalouksien kulutuksen heikkous on ollut toinen huolenaihe. Ihmisten tulot ja ostovoima ovat kasvaneet, mutta kulutus on silti vähentynyt.
– Sen sijaan säästöjä kertyy tileille enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämä hidastaa talouskasvua, mutta on merkittävä ero lama-aikaan, jolloin kuluttajilla ei ollut tai ei kertynyt säästöjä turvaksi, Brotherus sanoo.
– Nykyään kotitalouksilla on enemmän puskuria kuin lamavuosina, jolloin säästöt sulivat inflaation vuoksi ja asuntojen arvo puolittui.
Hallituksen toimet
Nykyhallituksen säästötoimenpiteet ovat kohdistuneet muun muassa pienituloisten sosiaalietuuksiin. Kuvituskuva. Joel Maisalmi
Petteri Orpon (kok) hallituksen talouslinjaukset herättävät erilaisia mielipiteitä talousasiantuntijoiden keskuudessa.
Lainàn mukaan hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset ja kiristävä talouspolitiikka ovat heikentäneet kysyntää kahdella tavalla.
– Ne ovat johtaneet irtisanomisiin esimerkiksi valtionhallinnossa ja sote‑sektorilla sekä pienentäneet kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja.
Lainàn mielestä ei ole järkevää syyttää kansalaisia siitä, etteivät he kuluta.
– Epävarmuutta on lisätty poliittisilla päätöksillä. Juuri tämä epävarmuuden kasvu ruokkii kulutuksen supistumista ja työttömyyden lisääntymistä.
Lainà katsoo, että työelämän epävarmuus on kasvanut muun muassa määräaikaisten työsuhteiden helpottamisen, henkilöperusteisen irtisanomisen keventämisen ja paikallisen sopimisen lisäämisen seurauksena.
Lainàn mukaan nyt olisi tärkeää palauttaa luottamus työmarkkinoille. Tämä vaatisi toimia, jotka parantavat työntekijöiden asemaa ja viestivät, että kaikista pidetään huolta.
– Myös sosiaaliturvan kehittäminen on tärkeää, sillä jos ihmiset eivät usko saavansa tukea työttömyyden kohdatessa, luottamus järjestelmään heikkenee.
Brotheruksen mukaan taas hallituksen toteuttamat työmarkkinauudistukset ovat osaltaan kasvattaneet työvoiman määrää.
– Tämä näkyy nyt tilastoissa enemmän työttömyytenä kuin työllisyytenä, koska suhdanne on heikko. Jos talouskasvu lähtisi ripeämmin liikkeelle, uudet työnhakijat voisivat työllistyä nopeammin, Brotherus sanoo.
– Vaikka uudistusten ajoitus on saanut kritiikkiä, pitkällä aikavälillä ne kasvattavat Suomen talouskasvun ja työllisyyden potentiaalia.
Brotherus korostaa, että pienituloisille kulutuksen leikkaaminen näkyy vaikeimmin, ja julkinen talous velkaantuu edelleen säästötoimista huolimatta.
– Ongelmallista on ajoitus. Säästöjä toteutetaan heikossa suhdanteessa, vaikka parempi hetki olisi ollut edellisen hallituksen aikana.