Anna Erikssonin elokuvassa seikkailevat autiomaahan ilmestyvä Jeesus-lapsi, saatana sekä Sanna Marinin kaltainen ex-pääministeri, joka paljastaa alapäänsä Nobel-juhlissa.
Tv-lehti arvioi: Laulajanakin tunnettu Anna Eriksson tekee hämmentäviä elokuvia. E-nimen saanut uutuus ei ole poikkeus.
Alkuasetelma on vahva: Suomen ex-pääministeri Eva Vogler riisuu Nobel-juhlien arvovieraiden edessä pikkuhousunsa, paljastaa häpynsä ja poistuu paikalta. Julkkispoliitikon puhelinvastaaja täyttyy ihmettelevistä viesteistä, mutta siinä vaiheessa hän itse harhailee jo dyynien keskellä hiekkaerämaassa.
Erikssonin itsensä esittämä Vogler on muokattu Sanna Marinin kaltaiseksi entiseksi poliitikoksi, josta on tullut ihailtu rauhankonsultti. Yhteyksiä Marinin henkilöön on muitakin, mutta oleellisempaa on päähenkilön asema.
Tämä tekee E:stä yhtä poliitikkoa yleispätevämmän, mutta samalla yllättävänkin kesyn elokuvan – myös, jos sitä vertaa hänen edellisiin töihinsä.
Lataus hiipuu elokuvan edetessä.
E-elokuvassa on niukasti lähikuvia. Kasvoja oleellisempaa on Eva Voglerin (Anna Eriksson) mielentila. Kuva: Ihode Cursum Perficio Production / Pirkanmaan elokuvakeskus
Erikssonin ensimmäinen pitkä elokuva M (2018) etsi kuoleman ja seksuaalisuuden välisiä yhteyksiä Marilyn Monroen traagisen elämäntarinan kautta. Eräässä kohtauksessa verisestä vaginasta työntyi napanuora.
W:ssä (2022) korostui raju sadomasokistinen kuvasto. Siinä Eriksson esitti rautakahleisiin sidottua kärsivää ihmis-Eurooppaa.
Niihin verrattuna E on mieto. Pääministerin kohahduttava vilautus näytetään negatiivikuvana ja menee ohi välähdyksessä.
Eriksson pysyttelee lujasti taide-elokuvan lajityypissä. E:n otollisinta yleisöä ovat ne katsojat, jotka ovat valmiit pohtimaan näkemäänsä ja sen sisään kätkettyjä merkityksiä pitkään.
David Lynchin tapaan kyse on jälleen symboleista: kaksoisolennoista ja alitajunnan pimeistä puolista. Ei ole mikään juonipaljastus kertoa, että vaikuttavat hiekkadyynit ovat tarinassa vertauskuva pois tolaltaan olevan rauhankonsultin mielentilasta.
Pianistia E:ssä esittää brittiläinen muusikko ja näyttelijä Parco Lee. Kuva: Ihode Cursum Perficio Production / Pirkanmaan elokuvakeskus
Avainlauseet on ripoteltu Voglerin puhelinvastaajaan jätettyihin viesteihin. Eräs puhelu paljastaa ex-pääministerin kärsivän valta-aseman tuomasta aivovauriosta, joka on johtanut empatian puutteeseen. Soittojen antamat vihjeet ovat elokuvan suola.
Sen sijaan Vogleria hyväksikäyttävä saatana, autiomaahan ilmestyvä Jeesus-lapsi tai viittaukset kotiväkivaltaan, syväjäädytettyyn Walt Disneyyn ja somekohuihin ovat kaikki väkeviä ajatuksia, mutta tajunnanvirran kaltainen luettelomaisuus syö terää yksittäisiltä hetkiltä.
Namibian rannikon hiekkadyynit sortuvat E:n päähenkilöiden jalkojen alla. Kuva: Ihode Cursum Perficio Production / Pirkanmaan elokuvakeskus
Kalaharin autiomaassa Namibiassa taltioidut otokset alkavat toistaa itseään, vaikka hoipertelevien henkilöiden alla sortuvat hiekkadyynit näyttävätkin upeilta.
E, ensi-ilta perjantaina 26.9. elokuvateattereissa.
Kokeellinen draama ★★