Juha Mieto kertoo totuuden hurjista lukemista.
Kurikan hiihtosuuruus Juha Mieto, 75, nousi tällä viikolla puheenaiheeksi Yhdysvalloissa, kun sometähti James Pieratt hämmästeli ”Mietaan” hurjaa fysiikkaa.
Pierattin ylläpitämällä, yli puolen miljoonan seuraajan Instagram-tilillä esiteltiin Mietoa ”yhtenä urheilun hulluimmista mutanteista”.
– Mun mielestä se on oikeaoppisesti sanottu. Mun mielestä. Kyllä mä erikoinen olen, hän toteaa.
Väitettä tuettiin kovilla luvuilla esimerkiksi Miedon juoksuvauhdista, harjoitusmääristä ja painonnostolukemista. Kurikan jätin mukaan somessa levinneet lukemat eivät menneet ainakaan yläkanttiin.
– Kyllä ne suurin piirtein pitävät paikkansa, Mieto sanoo ja myöntää esimerkiksi hapenottokykynsä olleen maailmanluokkaa.
– Mullahan on aikoinansa Ruottissa mitattu maailman suurimmat keuhkot, hän jatkaa.
– Ja jos sillä lailla ajattelee, jotta kun suksilla mennään, niin paino periaatteessa kevenee siinä. Kyllä mulla hapenottokyky on siihen nähren mahroton.
Juha Mieto on Suomen hiihtolegenda. Kuva: Johannes Tervo
Pierattin julkaisussa kykyä kutsuttiin ”lääketieteellisesti järjettömäksi”.
– No varmahan se pitää paikkansa, kun ottaa mun koon ja keuhkojen tilavuuden huomiohon. Olinhan mä nuorena, mulla oli kaikenmoista. Altahan pohjassakin yli viisi minuuttia pystyin olemahan, Mieto kertoo.
– Kyllä mulla nuo hengityselimet on mahrottomat siihen nähren mitä normaalisti on. Mitä raskaampi keli, sitä parempi olin.
Miesten viestin olympiakultaa vuoden 1976 talvikisoissa voittanut Mieto voitti urallaan yhdeksän arvokisamitalia.
Ilmaiseksi se ei tullut, sillä somejulkaisussa hänen sanottiin harjoitelleen 800–1 000 tuntia vuodessa.
– Tuhannen tuntia ei edes riitä! Alakanttihin reippahasti. Silloin oli kestoharjoittelua tosi paljon, hän vastaa lukemaan.
Esimerkiksi harjoituslenkkien pituudet olivat valtavia. Matkaa saattoi taittua kymmeniä ja kymmeniä kilometrejä.
– Tehtiin kuuden, seitsemän tunninkin lenkkiä yhtä soittoa. Se tuntuu uskomattomalta, mutta siinä käveltihin osa matkaa ja osa juoksua. Niin sanottua hiihtokävelyä, hän kertoo.
– Ne oli aivan mahrottomia. Jos tänä päivänä puhuu tämän päivän hiihtäjille, kuinka paljon sitä kuule ennen kulutettiin aikaa harjoitteluun, niin se tuntuu heistä uskomattomalta.
– Ja silloin mentiin, eihän silloin ollut kännyköitä tai mitään, mielikuvitus korkeintaan oli seurana harjoituksissa. Sitä tietyissä harjoituksissa jopa käytettiin hyväksi, se oli mentaaliharjottelua samalla.
Juha Mieto täyttää marraskuussa 76 vuotta. Kuva: Johannes Tervo
Lyhyemmätkin lenkit menivät vauhdilla. Mieto vahvistaa, että hän juoksi 10 kilometriä aikaan 31.30.
Aivan huipputason kestävyysjuoksijaksi hän ei kuitenkaan olisi noussut.
– Eijei, en ikäpäivänä. Joskus silloin kun mä olin huippukunnossa, niin kerrankin sanoin porukalle tällä lailla, että jos Virénin Lasse joutuis linnahan vuodeksi, siellä pikkusen jalottelis ja minä harjoittelisin kuin hullu, niin mä häviäisin sille kuin häkä, Mieto kertoo.
– Tietyt periaatteet pitää. Jos musta olisi tullut juoksija, niin olisi tunnut ennemminkin 1 500 metrin juoksija, hän lisää.
Yhdysvaltalaisen Pierattin wildhuntconditioning-tilillä kerrottiin myös, että Mietaa pystyi vetämään yli 20 leukaa putkeen.
– No en mä tierä, laskinko koskaan, mutta ei 20 ole mikään määrä sinänsä, hän naureskelee.
– Mutta ne oli kunnon leuanvetoja.
Lisäksi Mieto teki tangolla soutuliikkettä 150 ja takakyykkyä 200 kilolla. Suomalaisen leposykkeen kerrottiin olleen 31.
Voimailujen lisäksi myös Kurikan Jussin koko nostettiin tapetille. 196-senttisen hiihtosuuruuden kengänkoko meni kuitenkin hieman alakanttiin.
– Kengän koko on vähän suurempi tänä päivänä. 51,7 on tarkka numero. Se on mitattu, Mieto kertoo.
Valtava jalka on aiheuttanut myös ongelmia.
– Mulla jalakojen kanssa on ollut aina hankaluuksia, kun on ollut vähän leviä jalka vielä. Ennen vanhaan kun ladut tehtiin, niin ei ollut niin sujuva se latu-ura. Monot hinkkasi ladun reunaa.
Monojakaan ei haettu kaupan hyllyltä.
– Aina tehtiin erikoistilauksena, nuoresta pitäen.
Hurjaan kuntoon itsensä jo nuorena takonut Mieto huomaa liikunnassa suuren eron nykynuoriin.
– Näin jälkihinpäin ajateltuna, tämän päivän nuoriin ja urheilijoihinkin verrattuna pitää muistaa, että ensimmäisen 20 vuoren aikana tehrähän se kestävä, kiinteä kivijalka kestävyyteen, hän sanoo.
Nuorena Mieto ehti hiihtämisen lisäksi pelata lentopalloa, suunnistaa ja heittää moukaria.
– Se oli niin monipuolista ennen, kaikki leikit oli fyysisiä. Se tuli varkahen tehtyä se kestävä kivijalka. Eli pohjakunto. Se tuli kaikille, vaikka ei tullut urheilijaakaan. Sen tiesi, kun musta tuli urheilija että pohoja pitää, se ei ikinä petä.
Juha Mieto nauttii ”luppoajastaan” täysin siemauksin. Kuva: Paula Kaskimaa / IS
Eläkepäivistään nauttiva Mieto kertoo seuraavansa urheilua valtavasti.
– Voi kuule, mä katton kaikki urheilut.
Kesän tapahtumista erityisesti frisbeegolfin MM-kilpailut olivat intohimoisen urheilumiehen makuun.
– Ne maailmanmestaruuskisat kun oli Tampereella ja Nokialla, niin mä kattohin kaikki lähetykset, monta tuntia. Mä pidin sitä loistavana kilpailumuotona, Mieto hehkuttaa.
Hänen kotikyläänsä Mietoon on vastikään valmistunut uusi frisbeegolfrata.
– Olen ollut kerran jo heittämässä, minä rupean sitä harrastamahan!