Joskus 1980-luvulla sattui antikvariaatissa käsiin suomenruotsalaisen runoilijan Gunnar Björlingin kokoelma Kosmos valmiiksi kirjoitettu. Pitihän se ostaa. Lukiessa iski elämys: hei, nämähän jäävät kesken. Hämäriä ne olivat jo ennen stoppia.
Loistavaa! Tuomas Anhavan suomentamat runot kulkivat outoja polkuja, pysähtelivät, saivat toisesta langanpäästä kiinni, jatkuivat muualla. Tulee etäisesti mieleen James Joyce, jonka proosaa pitää lukea ääneen tai laulaa pubissa. Björlingiä pitää ainakin ajatella ääneen. Assosiaatioiden rumpufillit ja avoimuuden vapaudet toteutuvat, kun mies puhuu mutta ei sentään aivan mitä sattuu.
Ensihavainto Fredrik Hertzbergin suomennetusta – teos ilmestyi ruotsinkielisenä 2018 – Björling-elämäkerrasta on paino. Fyysinen paino. Toinen on sama sisältöinä.
Teoksen nimi ”Kieleni ei ole sanoissa” on niin Björlingiä. Niin, missä kielesi on? Sanat täällä, me olemme etsimässä kieltäsi.
Runojen merkitys oli Björlingille sekä sanojen välissä, ilmausten katveissa, että elämän ja runon kosketuksissa. Lukija täyttää edelliset välit omilla oivalluksillaan. Elämän ja kirjallisuuden suhteiden selvittämiseksi täytyy avata tämä iso kirja, ja sehän palkitsee. Narratiivi narraa paljon mutta kulkee lujaa. Runopiireissä on saippuaoopperan makua. Kirja on akateemisen sivistynyt mutta ihmeen viihdyttävä.
Gunnar Björlingin (1887–1960) elämä ja ura kulkevat läpi Suomen lähihistorian, sisällissodasta seuraaviin, runouden ja suomenruotsalaisen modernismin noususta melkein maailmankartalle.
Ei nyt viitsi pudotella nimiä, vaikka mukana seikkailevat kaikki mahdolliset kirjallisuutemme legendat, kummajaiset, kahviloiden ja salonkien flanöörit. He kommentoivat Björlingiä, joka oli outolintu jopa kaltaistensa parvessa.
Homoseksuaalisuus on vihjeistä ja viittauksista punottu pieni suuri teema. Usein tämä kuulostaa juoruilulta, koska vankkaa tietoa ei ole. Ajat huomioon ottaen sen ymmärtääkin.
Aikalaiset olivat usein sitä mieltä, että Björlingin runot ovat kiehtovia mutta eivät niin kiehtovia kuin mies itse. Ruotsissa ymmärrettiin paremmin. Arvioiden mukaan Björling ei sanoita vain arvoituksia vaan ajatusten rytminvaihdoksia ja vapaita lurituksia, mielialojen heittelyjä ja kasvoissa vaihtuvia ilmeitä.
Siksi Björlingiä pitää lukea puoliääneen. Monet keskeytetyt ajatukset aukenevat kun tajuaa, että ihminen siinä puhuu vaikka omituisia joskus höpöttääkin.
Fredrik Hertzberg: Gunnar Björlingin elämä ja teokset. Suomentaneet Hannimari Heino ja Juhani Ihanus. 699 sivua. Parkko, 2025.
