Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla pyörii nyt ensi kertaa Kansallisteatterissa, Lauri Maijalan ohjaamana.
”Kyllähän kyse on ensisijaisesti Akselin ja Elinan tarinasta”, toteaa teoksen ohjannut Lauri Maijala. Kuva: Nico Backström
”Tämän teoksen ohjaaminen on on haaveeni. On ollut selvää, että tartun tilaisuuteen, jos sellainen tulee kohdalle”, totesi Täällä Pohjantähden alla -trilogian Kansallisteatterille ohjannut Lauri Maijala juuri ennen sen keskiviikkoista ensi-iltaa.
”Luulen, että Täällä Pohjantähden alla on ollut niin hämäläisten omaisuutta, että on ajateltu, ettei sitä voida esittää Helsingissä.”
Lauri Maijala
Samalla Pentinkulman elämästä kertova teos saapui ensi kertaa Kansallisteatteriin. Siellä on esitetty klassikosta aiemmin vain osia.
”Luulen, että Täällä Pohjantähden alla on ollut niin hämäläisten omaisuutta, että on ajateltu, ettei sitä voida esittää Helsingissä.”
Pääkaupungissa on kuitenkin ollut tilausta kipuilevan, hämäläisen agraariyhteiskunnan kuvaukselle. Täällä Pohjantähden alla -näytökset myytiin käytännössä syksyn osalta loppuun ja ennen ensi-iltaa.
”Maakunnista tulee tänne aivan järkyttävän paljon ihmisiä. Joitain paikkoja syksynkin näytöksissä vielä on, mutta lippuja on myyty yli 30 000.”
Trilogian alussa koko Pentinkulman väki rakentaa yhdessä kansakoulua ja iloitsee uudesta alusta. Kuva: Nico Backström
Ohjaajan mukaan koko työryhmä on antanut kaikkensa teoksen eteen, eikä tunteja ole laskettu.
”Koko porukka on tehnyt esitystä niin täydestä sydämestään, että uskon sen välittyvän katsojalle.”
Ellen Salpakaria esittävä Katariina Kaitue kävi jopa tutustumassa Urjalassa Väinö Linnan synnynmaisemiin, teoksen esikuvina olleisiin paikkoihin.
”Kun hän kertoi, millaista siellä oli, niin ajattelin, että juuri tuollaisiksi minäkin olen tapahtumapaikat kuvitellut.”
Täällä Pohjantähden alla on yli tuhatsivuinen kolmen kirjan trilogia. Sen tiivistäminen teatterin lavalle ei ole ollut yksinkertaista. Maijala päätyi antamaan jokaiselle trilogian osalle oman näytöksensä. Liki neljätuntisessa esityksessä on myös kaksi väliaikaa.
”Jokainen näytös on myös rakennettu visuaalisesti erilaiseksi, niissä on oma tunnelmansa. Mutta esitys on ehdottomasti kokonaisuus, joka rakentuu kokonaiseksi vasta, kun sen näkee alusta loppuun.”
Ohjaaja Lauri Maijala kuvaa Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa raamatulliseksi, ja kertoo sen olleen hänelle tuttu jo ennen kuin hän edes luki sen ensi kertaa 13–14-vuotiaana.
”Olen kasvanut teatteriperheessä ja hahmot ovat olleet aina läsnä elämässäni. Mutta Täällä Pohjantähden alla on ehkä klassikoista paras, jonka olen lukenut. Akselin ja Elinan tarina nousee keskiöön nyt nähtävässä esityksessä.”
Klassikkojen taika nousee ohjaajan mukaan siitä, että ne kestävät aikaa. Teos voisi olla kirjoitettu vaikka eilen.
”Väinö Linna ei ole vasemmistolainen eikä oikeistolainen, mutta hän on aina ihmisen puolella ja aina pienen ihmisen puolella. Kukaan ei ole tässä teoksessa sankari; ihmisen raadollisuus nousee esiin jokaisen hahmon kohdalla, oli hän mitä yhteiskuntaluokkaa tahansa”, Maijala pohtii.
Näyttämöllä liehuvat vuoroin dramaattisesti punaiset ja vuoroin siniset liput. Tavallisessa arjessa kasvamaan pääsevä epäluulo johtaa vihaan ja veritekoihin. Monet Täällä pohjantähden alla -tulkinnat ovat liki sivuuttaneet trilogian kolmannen osa. Nyt myös se saa ansaitsemansa huomion.
Alma Koskela on hahmo, joka kulkee katsojan kanssa tarinan koko kaaren.
”Mietin paljon Koskelan Almaa ja sitä, mitä yksi sukupolvi joutui kokemaan. Mitä Alma näki elämänsä aikana ja miten hän kesti kaiken sorron, sodan ja surun. Ja samalla oli tehtävä aivan järjetön määrä töitä.”
Välillä ensimmäisiä askeliaan ottavan maan kahtia jakautuneen kansan laittaa järjestykseen poliisi, mutta tunnetusti syventyvä viha johtaa lopulta sisällissotaan. Kuva: Nico Backström
Maijala toteaa teoksen nimen kuvaavan hyvin sen syvintä olemusta.
”Sukupolvet kipuilevat, raatavat, kärsivät ja vaihtuvat, mutta taivaalla näkyy aina sama muuttumaton Pohjantähti.”
Tällä Pohjantähden alla kuvaa agraariyhteiskuntaa; maata viljelleitä torppareita ja talonpoikia sekä maata omistanutta kartanon ja pappilan väkeä.
”Itselläni ei ole kosketuspintaa maanviljelykseen kuin lähinnä Maajussit-ohjelman kautta. Kun olen katsonut sitä, olen miettinyt, että miten nuo jaksavat tuota. Toivottavasti he saavat edes tuosta työstä hyvän palkan, mutta maitokin on kaupassa niin halpaa, että sen pitäisi olla mielestäni viisi kertaa kalliimpaa.”