– Kirjan julkaisun aikaan mietin, onko Suomi valmis lukemaan, mitä olemme kirjoittaneet.
Näin sanoo rikostoimittaja Jecaterina Mantsinen. Hän oli mukana kirjoittamassa kirjaa nimeltä Kuin veljet – Totuus Suomen katujengeistä.
Mantsisen lisäksi kirjaa kirjoittivat tietokirjailija Anne Kantola, joka on myös entinen rikostoimittaja, sekä luovan alan ammattilainen Omos ”Opa” Okoh.
Okoh keksi kirjalle idean, kun hän oli itse vankilassa huumerikostuomion takia. Okoh päätti, että hän haluaa tehdä kirjan, joka tuo uudenlaista tietoa Suomen katujengeistä.
Katujengi tarkoittaa yleensä nuorten ihmisten ryhmää, joka tekee rikollista toimintaa. Kirjan kirjoittajat, kuten nykyään poliisikin, ovat sitä mieltä, että paremmin ilmiötä kuvaava termi on rikollisverkosto.
Okoh otti yhteyttä kustantamoon ja ehdotti kirjaa, jossa haastatellaan nuoria miehiä, jotka ovat eläneet rikollisuuden maailmassa. Kirja antaa äänen ihmisille, joita yleensä ei kuulla julkisuudessa.
Kirjan kustantamo innostui ideasta, mutta halusi mukaan myös kokeneita toimittajia. Näin syntyi kolmen hengen tiimi.
Mutta miksi Jecaterina Mantsinen ajatteli, että Suomi ei ole valmis lukemaan kirjaa?
– Halusimme selvittää, miksi ja miten rikollisuutta syntyy Suomessa. Emme tehneet ”true crime” -teosta, joka keskittyy yksittäisiin tekoihin. Meitä kiinnosti se, mitä rikosten ympärillä tapahtuu – miten yhteiskunta, perheet ja nuorten taustat vaikuttavat siihen, että rikoksia tapahtuu, Mantsinen sanoo.
Kuin veljet on kirja, joka on samaan aikaan kiinnostava ja kiehtova, mutta myös synkkä ja surullinen. Se pakottaa lukijan ajattelemaan myös itseään.
Kirjaa varten on haastateltu parikymmentä miestä, jotka ovat päätyneet väkivaltaisen huumerikollisuuden maailmaan. Osa heistä on syntynyt Suomessa, osa muuttanut Suomeen lapsena. He eivät esiinny kirjassa oikeilla nimillään.
Omalla oikealla nimellään kirjassa esiintyy ainoastaan Milan Jaff. Suomalainen media kertoi vuonna 2022, että hän on helsinkiläisen 47-nimisen jengin johtaja.
Kuin veljet -kirja kertoo asiasta erilaisen puolen Milan Jaffista ja koko katujengi-ilmiöstä. Tekijät sanovat, että katujengi-ilmiö ei todellisuudessa ole niin laaja, miltä se Suomen mediassa näyttää.
– Emme löytäneet mitään suurta rikollisverkkoa. Emme löytäneet rikollisneroja, vaan nuoria miehiä, jotka tekivät huonoja valintoja, Kantola sanoo.
– Moni nuori haki hyväksyntää väärällä tavalla. Taustalla oli keskittymishäiriöitä, ylivilkkautta ja vaikeita oloja kotona. Nämä eivät ole monimutkaisia asioita, mutta heiltä puuttui oikea apu, Mantsinen sanoo.
Kantolan mielestä rikolliseen elämään päätyneillä nuorilla oli yksi yhdistävä tekijä. Se oli ulkopuolisuuden kokemus.
Kuin veljet -kirjassa esiintyvistä henkilöistä moni oli vankilassa, kun heitä haastateltiin kirjaan. Markus Henttonen
Oikeanlainen tuki, mieluisa harrastus tai edes yksi luotettava ja turvallinen aikuinen olisi voinut muuttaa monen nuoren elämän suunnan, Mantsinen lisää.
Epäluottamus yhteiskuntaa kohtaan voi jatkua sukupolvien yli
Kirjan lähtökohtana oli tarkastella katujengeiksi kutsuttujen ryhmien taustoja.
– Monet näiden nuorten vanhemmat ovat kokeneet syrjintää jo 90-luvulta lähtien. He eivät ole saaneet apua silloin, kun olisivat tarvinneet. Syrjintää on ollut koulussa, työnhaussa ja asumisessa, Kantola kertoo.
Kirjassa kerrotaan, kuinka tällainen kohtelu aiheuttaa epäluottamusta, joka periytyy lapsille. Vanhempien kokeman vihan ja epäoikeudenmukaisen kohtelun takia lapset oppivat, ettei viranomaisiin, suomalaiseen yhteiskuntaan tai valkoisiin ihmisiin yleensä kannata luottaa.
Kirjan tekijät sanovat, että tämä vaikuttaa syvästi siihen, millaisiksi nuoret kasvavat. Jos kokemus lapsena on se, ettei koskaan kelpaa, ei ole helppoa uskoa omiin mahdollisuuksiin. Se vaikuttaa siihen, miten nuori suhtautuu sääntöihin tai yhteiskuntaan yleensä.
Lisäksi monilla haastatelluilla oli koteja, joissa oli vähän rahaa, eikä mahdollisuutta esimerkiksi harrastuksiin. Jotkut joutuivat erillisille S2-luokille ilman kunnollista selitystä tai tukea.
Kirjan tekijät nostavat esiin erityisesti rakenteellisen rasismin. Heidän mukaansa Suomessa ei usein ymmärretä, miten syviä ja pitkäaikaisia vaikutuksia syrjivä kohtelu voi aiheuttaa.
Kuin veljet voi olla suomalaiselle yleisölle haastava juuri siksi, että se vaatii katsomaan asioita useista eri näkökulmasta. Vastuu rikolliselle tielle kääntyvistä nuorista on koko yhteiskunnalla, ei pelkästään koululla tai viranomaisilla.
Jokaisen meidän pienetkin tekomme voivat vaikuttaa syvästi esimerkiksi nuoren ihmisen kuvaan maailmasta. Mantsinen kertoo, että kirjan kirjoittaminen ja kirjassa esiintyvien ihmisten tapaaminen oli hänelle tärkeä oppimiskokemus. Monet asiat, joita hän näki ja kuuli, olivat myös järkyttäviä.
– Tietyllä tavalla kirjan tekeminen myös heikensi luottamusta suomalaiseen järjestelmään, hän sanoo.
Mantsinen sanoo myös, että kirjan tarkoitus ei kuitenkaan ole etsiä syyllisiä rikollisten ryhmien syntymiseen.
Kirjan idean keksijä Omos Okoh oli nuorempana itse tuomittuna rikoksista Helsingissä Sörnaisten vankilassa. Asta Tenhunen
– Kysymme, miksi näitä asioita tapahtuu. Se pakottaa jokaisen katsomaan itseään peilistä ja pohtimaan, millaista yhteiskuntaa omilla asenteilla rakentaa. Se ei ole aina mukavaa – mutta se on tarpeellista.
Kirjoittajat palkittiin viime kesäkuussa
Kuin veljet -kirjan kirjoittajat saivat kesäkuussa 2025 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto myönnetään ihmisille tai ryhmille, jotka ovat tehneet tärkeää työtä tiedon jakamiseksi yleisölle.
Palkinto voidaan antaa esimerkiksi kirjoista, tutkimuksesta, dokumenteista tai muista tavoista, joilla vaikeita asioita on selitetty ymmärrettävästi. Tarkoitus on, että ihmiset saavat parempaa tietoa yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä.
Palkinnon myöntänyt neuvottelukunta kiitti teosta siitä, että se kertoo vaikeista asioista ymmärrettävästi. Kirja näyttää, että katujengien taustalla on usein köyhyyttä, syrjintää ja ulkopuolisuuden tunnetta – ei pelkästään rikollisuutta.
Kirjan idean keksijä Omos Okoh kertoo, että hänen oli muita helpompi löytää kirjaa varten henkilöitä haastateltavaksi. Se johtui siitä, että hänellä itsellään on kokemusta rikollisesta elämästä. Okoh voi myös keskustella rikoksista epäiltyjen ja tuomittujen nuorten kanssa heidän omalla kielellään ja luottamuksellisesti.
Okoh muistuttaa, että nuoret, jotka ajautuvat jengeihin, ovat usein vielä lapsia ja tarvitsevat apua, ei vain rangaistuksia.
Kuin veljet -kirja kritisoi mediaa ja suomalaisia viranomaisia siitä, että jengiväkivallasta annetaan yksipuolinen kuva.
– Esimerkiksi jos väkivallantekijä on kantasuomalainen, syynä pidetään mielenterveysongelmia. Mutta jos tekijä on ulkomaalaistaustainen, puhutaan heti jengirikollisuudesta. Tämä luo vääränlaista kuvaa ja lisää rasismia, Okoh sanoo.
Okoh uskoo, että on kun ihmisille toistetaan tietynlaisia ennakkoluuloja, he alkavat myös käyttäytyä sen mukaan. Okoh sanookin, että Suomessa on paljon ennakkoluuloja ulkomaalaistaustaisia kohtaan.
Okoh on itse syntynyt Suomessa, mutta ei tunne olevansa ”oikea suomalainen”, koska hänellä on erilainen tausta ja ihonväri kuin muilla. Hän toivoo, että yhteiskunta oppii hyväksymään kaikki suomalaiset sellaisina kuin he ovat – riippumatta taustasta, ihonväristä tai uskonnosta.
Hän haluaa käyttää oman elämänkokemuksensa siihen, että nuorten ei tarvitse tehdä samoja virheitä kuin hän.
– Kun kirjalle myönnettiin palkinto, en edes tiennyt millainen palkinto se on. Minun tärkein motivaationi, että oma äitini voi olla minusta ylpeä.
Lopuksi Opa muistuttaa, että kun syrjäytetään ihmisiä systemaattisesti, se jättää jälkensä. Ja kun oireita ei ymmärretä, vaan tuomitaan, syntyy ongelmia, joita kutsutaan jengiytymiseksi.
Gettogymi on yksi sellainen paikka, joka tarjoaa vaihtoehdon jengielämälle ja väkivallalle. Charlotte Pettersson Niklas Räsänen ja Miika Mehmet valmentavat nuoria kamppailulajeissa ja elämässä. Jani Laukkanen
Rikollisuudesta voi päästä irti
Kirjan tekijät nostavat haastattelussa esiin nuorisojärjestöjä, jotka tarjoavat nuorille maksutonta harrastamista ja turvallisia aikuisia
Tällaisia ovat esimerkiksi Gettogymi, Stadin Kamppailijat ry ja nuorisoyhdistys Movement ry.
– Tällaisissa paikoissa luodaan luottamussuhteita. Kun aikuiset ovat läsnä pitkään, nuori voi alkaa uskoa itseensä. On ilahduttavaa nähdä, että tällaista toimintaa on tullut lisää, Kantola sanoo.
Kantola kertoo myös, että muutamat kirjan haastateltavista ovat myöhemmin kääntäneet elämänsä suunnan. Osa on hakeutunut kouluun, osa saanut töitä. Jotkut heräsivät vasta vankilassa siihen, että jotain pitää muuttaa.
– Se antaa toivoa. On tärkeää muistaa, että rikollisuus on monelle vaihe – ei lopullinen valinta.