Biologi Antti Nyman kuoli sunnuntaina 31.8.2025 92-vuotiaana. Hän oli syntynyt 3.4.1933 Virolahdella.
Nyman syntyi muonamiehen perheeseen, kuuden lapsen katraan viidentenä. Elämä oli niukkaa ja asumisolot ahtaita. Useiden muuttojen jälkeen Luumäeltä löytyi vihdoin talo, jonka ostaminen tuli mahdolliseksi pankin avustuksella.
Kolmekymmentäluvun lamakausi oli armoton ja pankit korjasivat saatavansa. Kolmevuotiaan Antin leikki-ikä omassa kodissa jäi lyhyeksi, kun perheeltä menivät alta sekä talo että eläimet. Edessä oli muutto Anjalaan, josta perheenisälle löytyivät sekä työpaikka että asunto.
Ajat olivat levottomia ja perheen kortteeri vaihtui vielä ainakin neljä kertaa ennen kuin tuli mahdolliseksi ajatus oman kodin rakentamisesta. Lopulta Anjalan kirkonkylästä saatiin hankittua edullinen tontti, johon omatoimisesti rakennettiin pytinki koko perheelle.
Aikanaan Antti löysi opiskelupaikan Turun yliopistosta. Huonekaveriksi sattuma valitsi Matin, jonka luona sisarensa Anneli silloin tällöin kävi vieraisilla. Eipä aikaakaan kun “silloin tällöin” vaihtui yhä tiiviimmäksi kyläilyksi ja niin syttyi romanssi Antin ja Annelin välille.
Eräänä keväänä Antti tutki yliopiston ilmoitustaulua ja etsi tekemistä kesäksi. Paikalle tuli Professori Paavo Kallio, joka ehdotti sienten tutkimista, sitä kun oli tehty vielä kovin vähän.
Niin sai alkunsa Antin innostus sieniin, mikä lopulta teki hänestä yhden Suomen arvostetuimmista sieniasiantuntijoista. Hän oli mukana kehittämässä Suomen sienikoulutusta.
Sienitarkastajana (KST 4) hän opetti sienineuvojia edelleenkouluttamaan poimijoita. Hän oli tuttu näky alueen sieninäyttelyissä ja meritoitui myös alan julkaisujen tekijänä.
Nuorenparin rakkaus syveni ja Antti alkoi olla tuttu vieras Annelin kotona, Halikon pikkupappilassa. Hyvin käyttäytyvä, sivistynyt nuorimies sai rovastin ja ruustinnan hyväksynnän ja niin Anneli Uusi-Honko ja Antti Nyman vihittiin Halikon kirkossa 6.4.1958. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Auli ja Arto.
Antin opinnot jatkuivat, mutta tienestejäkin tarvittiin. Opettajan ura alkoi luonnonhistorian ja pikakirjoituksen tuntiopettajana Salon Yhteiskoulussa vuonna 1960. Halikkoon hän juurtui lopullisesti 1969, kun aloitti luonnonhistorian ja maantiedon tuntiopettajana Halikon keskikoulussa.
Päätoimisena biologian ja maantiedon sekä toisinaan kuvaamataidon opettajana hän toimi eläkkeelle siirtymiseen saakka vuonna 1994.
Antti oli moneen ehtivä mies. Hän toimi Salon luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana, piirsi pikakirjoituslehden tekstejä “puhtaaksi” vuosien ajan, kuvitti ja kokosi “Kuvia Halikosta” -kirjan jne. Sotilasarvoltaan hän oli luutnantti ja osallistui reservin upseerien toimintaan ja harrasti tarkkuusammuntaa.
Luontokuvaus oli hänelle erityisen tärkeää. Kuvia ja luontoaiheisia juttuja julkaistiin lehdissä ja kirjoissa.
Antin rakkain harrastus oli kaikki luontoon liittyvä. Lintujen tarkkailu, kasvit, perhoset ja tietenkin sienet olivat lähellä hänen sydäntään. Matkat Lappiin olivat hänelle sekä työ että harrastus.
Omasta kokemuksesta tiedän, että Antti kyllä tunsi metsät, mutta mustikanpoimintaan hänen kanssaan ei kannattanut lähteä. Hän ehkä tiesi parhaat marjapaikat, mutta jos vastaan sattui mielenkiintoinen sieni, saattoi marjamatka keskeytyä tuntikausiksi kameran kuvakulmien ja valaistusolosuhteiden virittämiseen.
Ihmisenä Antti oli lämmin, ystävällinen ja luotettava. Ja monista harrastuksista ja velvollisuuksista huolimatta rauhallinen ja levollinen hahmo.
Asko Kainulainen
Kirjoittaja on Antti Nymanin vävy