”Maailman kauneimmaksi pojaksi” leimatun ruotsalaisen Björn Andrésenin elämä romahti perheonnen särkymiseen ja rankkoihin itsesyytöksiin. Andrésen koki jokaisen vanhemman pahimman painajaisen: oman lapsen kuoleman.
Koekuvauksissa nähdään ujo ja herkkä, kauniskasvoinen 15-vuotias poika ilman paitaa ja lähes 50 vuotta myöhemmin riutunut, pitkätukkainen ja tuuheapartainen mies altaan reunalla.
Elämä sujui toisin kuin nykyään 70-vuotias Björn Andrésen olisi toivonut.
– Kaikki vain sortui. Vajosin masennuksen ja alkoholin syövereihin ja pyrin itsetuhoon kaikilla mahdollisilla tavoilla, Andrésen kertoo Kristina Lindströmin ja Kristian Petrin ohjaamassa dokumenttielokuvassa Maailman kaunein poika (Ruotsi 2020).
Pitkällisen etsinnän jälkeen Luchino Visconti löysi Björn Andrésenin Kuolema Venetsiassa -elokuvan Tadzio-pojan rooliin. Kuva: Mantaray Film Ab / Yle
Koskettavimmillaan henkilökuva on nykyajassa, jossa katsojalle selviävät Andrésenin perhetragediat.
Barbro-äiti oli vilkuttanut viimeisen kerran lokakuussa 1965. Hänet löydettiin kuolleena metsästä vasta seuraavana keväänä.
Seitsemän vuotta nuoremman puolisonsa kanssa perheeseen syntyi Robine-tytär ja pari vuotta myöhemmin Elvin-poika, jonka kuolemasta kahdeksankuukautisena Björn-isä ei ole koskaan päässyt yli.
Humalainen isä oli sammunut sänkyyn ja havahtunut vaimonsa kovaan huutoon; poika makasi sängyllä huulet sinisinä, mutta menehtyi elvytyksestä huolimatta.
– Jos olisin todella kantanut vastuuni, hän eläisi.
Dokumentissa Robine kertoo isästään, mutta katsoja olisi kaivannut myös ex-puolison Susanna Romanin läsnäoloa.
Kuolema Venetsiassa -elokuvassa Tadzion (Björn Andrésen) äitiä esittää Silvana Mangano (oik.). Tadziosta kiinnostuvaa säveltäjä Gustav von Aschenbachia näyttelee Dirk Bogarde. Kuva: IFA Film / Zuma / MvPhotos
Surumielisen haikea henkilökuva onnistuu vangitsemaan katsojansa tarinan pauloihin puolentoista tunnin pituudestaan huolimatta.
Suomestakin Kuolema Venetsiassa -elokuvansa (1971) tärkeää roolihenkilöä etsinyt italialainen menestysohjaaja Luchino Visconti oli saapunut Tukholmaan, ja nyt sopiva teinipoika osui kohdalle.
Tuolloin 15-vuotiaan Björn Andrésenin isoäiti oli tuonut ujon ja herkän pojan koekuvauksiin. Kun ovi aukesi, tuntui tapahtuvan jotain maagista.
– Viscontin koko keho elävöityi. Siinä hetkessä oli ainutlaatuista vetovoimaa, kertoo roolittaja Margareta Krantz.
Tahtomattaan kuvauksiin saapunut Björn-poika ei voinut tietää, että nämä hetket tulisivat muuttamaan koko hänen loppuelämänsä.
Hänen kasvoistaan tuli ikonisen tunnetut – varsinkin kun Visconti nimesi hänet ”maailman kauneimmaksi pojaksi”.
Björn Andrésen suree syvimmin Elvin-poikansa kuolemaa tämän ollessa vasta kahdeksankuukautinen. – Jos olisin todella kantanut vastuuni, hän eläisi. Kuva: Mantaray Film Ab / Yle
Tadzion rooli edusti elokuvassa Viscontille ”korkeampaa, ihanteellista rakkautta”.
Intellektuelli (elokuvassa säveltäjää esittänyt Dirk Bogarde) etsii täydellistä kauneutta ja löytää sen hotellivieraana olevasta pojasta.
– Kun katsoo kauneutta, näkee samalla kuoleman, Visconti selitti homoeroottisen elokuvansa ydintä.
Ohjaaja vaikuttui Björnin kiharaisista ja vaaleista hiuksista sekä kasvoista.
– Olin heti varma hänestä. Vaalea, täydellinen profiili, harmaat silmät, veden väriset. Pitää olla kylmä kuin patsas, hän on sisäistänyt roolinsa hyvin.
Suitsutus nosti nopeasti Andrésenin tähdeksi. Elokuvan ensi-iltaan Lontoossa 1. maaliskuuta 1971 saapuivat kuningatar Elisabet II ja prinsessa Anne.
Roolinsa vanki vai oma itsensä? Tämä näkökulma valottuu varsinkin Andrésenin vierailulla elokuvan jälkeen Japanissa, jossa hänet otettiin vastaan ensimmäisenä länsimaisena idolina.
Mangataiteilija Riyoko Ikeda kertoo, miten Andrésenin kasvot innoittivat kokonaista piirtäjien sukupolvea.
Japaniin nykyajassa palaava Andrésen kokee vieläkin ensivierailuaan ”surrealistiseksi uneksi”. Ihmisiä oli seisonut katolla banderollien ja kylttien kanssa. Osalla oli saksia, joilla he halusivat leikata hiuskiehkuran muistoksi.
Maailman kaunein poika, Teema & Fem klo 21.55 & Yle Areena