Mihin suuntaan yhteiskunta kehittyy ja mistä ainakin on pidettävä huolta?Miksi moni tuntee olevansa hukassa, muttei tiedä, mitä muuttaisi? Ja miksi hyvikset ovat niin hiljaa? Professori Arto O Salonen osaa antaa vastauksia.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Professori Arto O Salosen mukaan ilmastonmuutos, kuudes sukupuuttoaalto ja luonnonvarojen liikakäyttö ovat varmoja haasteita.
Hän painottaa uudenlaisen ajattelun ja arvojen tärkeyttä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.
Salonen kannustaa ’hyviksiä’ olemaan rohkeammin äänessä yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Musiikkitalon ikkunoista näkyy, miten sataa kaatamalla. Joku harjoittelee, sillä taustalta kuuluu välillä musiikkia. Salista purkautuu pieniä koululaisia ja hetken pulina on niin kova, että haastattelu on keskeytettävä, sillä en kuule, mitä professori Arto O Salonen sanoo.
Ympäristö kuvaa hyvin sitä, mistä tämä juttu kertoo. Erilaisista mahdollisista tulevaisuuksista ja siitä, millaisessa maailmassa me pidemmän päälle haluamme elää. Siitäkin, mistä voisi löytyä uusia ajatuksia.
Arto O Salonen on kestävän hyvinvoinnin professori Itä-Suomen yliopiston yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Hänellä on dosentuurit Helsingin yliopistossa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa. Hän johtaa kymmenen yliopiston yhteistä kestävyysmurroksen tohtorikoulutuspilottia. Lisäksi hän on valtioneuvoston nimeämässä Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneelissa.
Toisella puolella pöytää istuu cappuccinoaan juomassa siis henkilö, jolta olisi niin paljon kysyttävää, ettei tiedä mistä aloittaa.
Niinpä aloitamme siitä, minkä tietää varmasti.
– Ihan varmasti tiedämme, että ilmastonmuutos on täällä. Ihan varmasti tiedämme myös, että menossa on kuudes sukupuuttoaalto ja tämän aallon käynnisti ihminen toiminnallaan. Edellisestä on 65 miljoonaa vuotta, hän sanoo.
– Lisäksi tiedämme varmasti, että luonnonvaroja kulutetaan enemmän kuin olisi kestävää.
– Nähdäkseni sekin on ihan selvää, että näihin asioihin halutaan löytää ratkaisu.
Edellä sanotusta on vaikea olla eri mieltä. Muutama änkyrä tietysti aina löytyy, mutta jos elämää ylläpitävät rakenteet murtuvat, silloin putoaa pohja kaikelta.
Huomattavasti enemmän erimielisyyttä on siitä, miten asiat pitää ratkaista.
– Itse ajattelen, että kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Onhan meillä näyttöä, että todella suuria muutoksia saadaan aikaiseksi hyvinkin nopeasti.
Salonen viittaa korona-aikaan, jolloin suomalainen yhteiskunta siirtyi viikoissa täysin uudenlaiseen tapaan toimia. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan taas aiheutti energiakriisin ja tuontisähköstä haluttiin eroon.
– Tai mieti, miten 150 vuotta sitten suomalaisten eliniänodote oli noin 40 vuotta. Jos joku silloin olisi ehdottanut, että tuplataan elinikä, eihän sitä olisi uskonut kukaan.
Kun suuriakin muutoksia selvästi pystytään tekemään, mikä niitä eniten hidastaa?
– Meiltä puuttuu näkymä hyvään tulevaisuuteen ja yhteisesti hyväksytyt keinot sinne pääsemiseksi, Salonen sanoo.
– Olemme jumissa siinä tavassa, millä rakennettiin hyvinvointiyhteiskunta. Painamme samaa latu-uraa ja yritämme saada sen liukkaammaksi, vaikka meidän pitäisi tehdä hyppy ihan toiselle raiteelle, hän jatkaa.
On olemassa selviä viitteitä, että suomalaiset näkevät muutoksen tarpeen. Keväällä julkaistu Ilmasto- ja luontobarometri osoittaa, että lähemmäs 90 prosenttia vastaajista näkee ilmastonmuutoksen ja luontokadon merkkejä maailmassa. Luonnon tilanteesta on huolissaan yli 90 prosenttia vastaajista.
”
”Meiltä puuttuu näkymä hyvään tulevaisuuteen ja yhteisesti hyväksytyt keinot sinne pääsemiseksi.”
Tietoa ja näkemystä muutoksen tarpeesta siis on. Tavarapaljouteenkin aletaan kyllästyä – vaikka sitä on hetkittäin vaikea uskoa, sillä uutiset ja Tullin tilastot kertovat Kiinasta Suomeen vyöryvästä pakettivirrasta. Barometri näyttää silti, että yli puolet vastaajista on vähentänyt ylipäänsä tavaroiden hankkimista ilmastosyistä.
Arto O Salosen mukaan ihmiset taistelevat sen ristiriidan kanssa, että olemme sisäistäneet hyvän elämän tarkoittavan tavaranhaalimis- ja elintasonkerryttämisprojektia.
Siis että kaikkea pitää olla lisää.
Minulle itselleni – tai ainakin minun perheelleni.
– Nykyaikana eletään varsin paljon itseä varten. Kun se ei oikein tunnu tuovan hyvää oloa ja hyvää elämää, mitä jos yritettäisiin välillä elää muita, tai jopa maailmaa varten, Salonen kysyy.
Päästään sellaisiin kysymyksiin kuin millainen elämä tuntuu merkitykselliseltä. Salosen mukaan varsinkin merkitys loistaa nyt poissaolollaan.
– Ihmiset suorittavat ja suorittavat. Yrittävät saada aikayksikköä kohden aina vain enemmän tehtyä. Eikä merkityssisältöä tunnu silti löytyvän.
”
”Ihmiset suorittavat ja suorittavat. Yrittävät saada aikayksikköä kohden aina vain enemmän tehtyä. Eikä merkityssisältöä tunnu silti löytyvän.”
Merkityksen löytämiseksi on puhuttava arvoista. Millaisille arvoille elämänsä rakentaa? Tunteeko olevansa yhteydessä toisiin ihmisiin? Miten arvokasta on se luottamus, mitä on ihmisten välillä? Ovatko perhe, ystävät ja yhteisöt kuitenkin tiukimmin tyytyväisyyden takaava asia?
Professori esittää hyviä kysymyksiä.
Professori kehottaa miettimään, millaista olisi täysin arvovapaa elämä. Koska silloin on esimerkiksi täysin yhdentekevää tuhoutuuko tämä planeetta vai ei. Kuva: Antti Hämäläinen
Muutos syntyy yleensä uusista ajatuksista. Tekevätkö ihmiset elämässään asioita, jotka heitä inspiroivat vai suorittavatko vain?
Hän kehottaa miettimään sitäkin, millaista olisi elää täysin arvovapaata elämä.
– Siis sellaista, jossa kaikki valinnat ovat samanarvoisia. Koska silloinhan on esimerkiksi täysin yhdentekevää tuhoutuuko tämä planeetta vai ei.
Siitä päästää perustavanlaatuiseen arvoon – elämän perusteet kannattaa säilyttää.
– Luonto on paikalla joka paikassa. Jos meillä ei ole luontoa, meillä ei ole mitään hyvän elämän edellytyksiä. Ja nyt meiltä siis löytyy mikromuovia niin merten pohjasta, vuorten huipuilta kuin syntymättömien lasten elimistöstä.
Yhteiskunnan arvoja mitataan vaaleissa. Sitä, millaisilla näkemyksillä pääsee valtaan ja millaisilla päätöksillä vallassa pysyy. Vaalien välissä arvoista käydään lähes raivokasta taistelua ja se korostuu erityisesti sosiaalisen median alustoilla. Kannattaa muistaa, että esimerkiksi X:ssä käy päivittäin vain muutama prosentti yli 15-vuotiaista suomalaisista ja Blueskyissa ei edes prosenttia. Luvut on poimittu DNA:n Digitaalinen elämä -tutkimuksesta ja sosiaalisen median asiantuntija Harto Pöngän esityksestä.
Salonen sanoo suhtautuvansa sosiaaliseen mediaan siten, että siellä ääripäät ovat äänessä ja suuri joukko ihmisiä ääripäiden välissä on hiljaa. Pahimmillaan pieni joukko ihmisiä saa huudollaan aikaan sen, että osa arvelee heidän edustavan valtavirtaa.
– Hyvikset ovat aika hiljaa. He voisivat olla rohkeammin se muutos, jonka haluavat ympärillään nähdä.
Itse hän sanoo toimivansa niin, että jakaa haluamiaan tieteellisiä ja journalistisia artikkeleita, muttei juuri keskustele alustoilla. Hän tietää hyvin, että algoritmit nostavat ärhäkkäimpiä keskustelijoita ja raivokkaat kommentoijat tuovat mukanaan lisää väkeä.
Algoritmi ruokkii riitaa.
– Mutta kun joku onnistuu luomaan ääripäiden välille konsensusta ja pitämään keskustelun tolkkuna, niin lähetän näille ihmisille kiittävää palautetta.
Hyvikset ovat aika hiljaa. Siihen kannattaa tarttua. Koska luonto- ja ilmastobarometri näytti, että muutoksen tarpeen ymmärtävät ja omaa käytöstään jo muuttaneet ovat hyvinkin suuri joukko.
– Niin. Hyvikset todella ovat kovin hiljaa.