Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Tutkija Anna Haverinen kertoo surubottien yleistyvän maailmalla ja muuttavan suremisen tapoja.
Kiinassa edesmenneen läheisen digitaalisen avatarin saa kahdella eurolla, ja ala on miljardibisnestä.
Suomessa ilmiö etenee hitaasti kuoleman tabuluonteen ja kulttuurisen varovaisuuden vuoksi.
Haverinen varoittaa surubottien voivan estää suruprosessin etenemistä ja muuttaa suremisen patologiseksi.
Kiinassa voi saada kuolleesta läheisestä digitaalisen avatarin noin kahdella eurolla.
Hinta kuulostaa vaatimattomalta, mutta markkinat eivät ole: The Guardianissa esitetyn arvion mukaan kuolleiden virtuaalinen herättäminen oli jo vuonna 2022 yli miljardin euron bisnes, ja sen odotetaan nelinkertaistuvan vuoteen 2025 mennessä.
Palvelua tarjoavat hautaustoimistot lupaavat, että ”kuolleet voivat herätä henkiin virtuaalimaailmassa”. Näin esimerkiksi kumppanien hellien aamukeskustelujen ei tarvitse loppua toisen kuolemaan.
Suomessa digitaalista kuolemakulttuuria on tutkinut filosofian tohtori ja antropologi Anna Haverinen, joka teki aiheesta väitöskirjan vuonna 2014. Myöhemmin hän on seurannut aihetta muun muassa yrittäjänä ja konsulttina.
Haverinen ei ihmettele, että juuri Kiinassa ilmiö on kasvanut nopeasti.
”Kiinassa on vahva kulttuurinen perinne esi-isien kunnioittamisesta ja rituaaleista, jotka ovat nyt siirtyneet digitaalisiksi”, hän sanoo.
Kuitenkin myös länsimaissa surubotit ovat yleistymässä. Yhdysvalloissa toimii useita yrityksiä, kuten Project December, HereAfter AI ja StoryFile, jotka tarjoavat mahdollisuuden keskustella kuolleen läheisen tekoälyversion kanssa.
Kehittyneet interaktiiviset avatarit voivat maksaa jopa 15 000 puntaa.
Ajatushautomo Theosin tilaamassa ja YouGovin vuonna 2023 tekemässä kyselyssä 14 prosenttia vastaajista koki saavansa lohtua vuorovaikutuksesta kuolleen läheisen digitaalisen version kanssa.
Mitä nuorempi vastaaja, sitä todennäköisemmin hän oli avoin ajatukselle.
Anna Haverinen on tehnyt väitöskirjan digitaalisen surun kohtaamisesta Suomessa. Nykyään hän työskentelee digitaalisia palveluita kehittävällä Goforella. Kuva: Tatu Lertola
Kenties tunnetuin tapaus uusien surubottien käytöstä on startup-yrittäjä Michael Bommer, joka sairastuttuaan vakavasti halusi jättää vaimolleen mahdollisuuden keskustella hänen kanssaan kuolemansa jälkeen. Nyt jo edesmennyt Bommer rakensi tekoälyversion itsestään ystävänsä kanssa, ja siitä syntyi yritys nimeltä Eternos.
”Ajattele, että voit pitää sitä laatikossa – jos tarvitset sitä, voit ottaa sen esiin. Jos et, se pysyy siellä”, hän kuvaili avatarin käyttöä AP:n haastattelussa.
Kirjailija Joshua Barbeau puolestaan kertoi Financial Timesissa liikuttuneensa keskustellessaan chatbot-version kanssa. Barbeaun morsian kuoli harvinaiseen maksasairauteen vähän ennen kuin heidän oli määrä mennä naimisiin, ja tekoäly toi esiin muistoja, jotka hän oli unohtanut.
Kirjailijan käyttämän surubotin kehittäjä Jason Rohrerin mukaan tyypillinen käyttäjä ei ole henkilö, jonka isoäiti kuoli vanhuuteen, vaan joku, joka on kokenut traumaattisen menetyksen.
Huomiota herätti myös Redditin perustaja Alexis Ohanian kesäkuussa julkaisema X:ssä julkaisema animaatio, jossa hänen edesmennyt äitinsä halasi häntä lapsena – tekoälyn avulla luotu hetki, jota hän kuvaili ”järkyttävän tunteikkaaksi”.
Tutkijoiden surubotit muistuttavat aiempia ilmiöitä, kuten spiritismiä ja hautajaisrituaaleja, jotka pyrkivät pitämään edesmenneet läsnä tavalla tai toisella.
Haverisen mukaan ne ovat myös jatkumoa nykyisille surunkäsittelytavoille, jossa ihmiset vierailevat edesmenneen läheisen sosiaalisen median tileillä muistellakseen tätä. Joskus he jopa ”juttelevat” vainajan kanssa kirjoittamalla kommentteja kuviin ja postauksiin.
Tekoälyavatareissa vuorovaikutus on kuitenkin entistä aidomman tuntuista, mikä voi herättää toiveen jatkaa kuvitteellista yhteydenpitoa jopa vuosien ajan.
Tämä voi estää suruprosessin etenemisen.
”Syntyy halu jatkaa keskustelua rakkaan läheisen kanssa, vaikka surusta pitäisi päästä eteenpäin. Muuten se voi muuttua patologiseksi. Ihminen jää ikään kuin elämään menetyksessä, ja siitä muodostuu traumakokemus.”
”Erityisesti traumaattiset menetykset, kuten oman lapsen kuolema, onnettomuus tai väkivalta, voivat tehdä irti päästämisestä vaikeaa.”
Antropologi Haverinen nostaa esiin myös eettiset ja juridiset kysymykset. Digitaalinen jäämistö – kuten sähköpostit ja tiedostot – kuuluu perintöoikeuden piiriin, mutta sosiaalisen median sisältö ei. Se on alustojen omaisuutta, mikä tarkoittaa, että kuka tahansa voi periaatteessa kouluttaa avatarin julkisella sisällöllä.
Sama ongelma koskee myös julkkiksia, joita moni fani haluaa muistella kuoleman jälkeen, ja joista luotuihin avatariin teknologia antaa piankin mahdollisuuden.
Surubotin luonut yritys voi myös mennä konkurssiin – eikä ole varmuutta, mitä avatarille silloin tapahtuu.
Abba Voyage -hologrammishow valtasi Berliinin vuonna 2021. Kuva: Jens Kalaene
”
Suomessa ilmiö etenee poikkeuksellisen hitaasti kuoleman tabuluonteesta johtuen.
Silti kiinnostus kasvaa, ja tietä digitaalisille avatarille raivaa musiikki- ja viihdeteollisuus. Abba esiintyy menestyksekkäästi nuorina versioinaan virtuaalikonsertissa, ja myös muut hologrammi-show’t tekevät tuloaan.
CNN:n entinen kirjeenvaihtaja Jim Acosta puolestaan haastatteli tekoälyversiota kouluampumisessa kuolleesta Joaquin Oliverista.
Suomessa ilmiö kuitenkin etenee hitaasti. Haverisen mukaan syynä on kulttuurinen varovaisuus ja kuolemaan liittyvä tabuluonne. Hän itse oli aikoinaan mukana startupissa, joka yritti luoda virtuaalista muistomerkkisivustoa Suomeen.
Siitä ei koskaan tullut taloudellisesti kannattavaa.
”Meillä on yksi Euroopan vanhanaikaisimmista kuoleman kulttuureista. Teknologian ja innovaatioiden tuominen tähän aiheeseen on vaikeaa, koska erityisesti raha herättää vastustusta. Ajatellaan, ettei kuolemaan liittyvästä saa maksaa, vaikka palveluiden ylläpito vaatii resursseja”, hän toteaa.
Kiinnostava kysymys on myös, millainen kuva vainajista tulevaisuuden surubottimaailmassa syntyy. Surubotit voivat muuttua miellyttäviksi karikatyyreiksi, jotka optimoidaan käyttäjän toiveiden mukaan, eivätkä ne sisällä tietoa esimerkiksi edesmenneen väkivaltaisuudesta.
”Olisi terveellistä muistaa läheisen epämiellyttävät puolet”, Haverinen sanoo. ”Muuten kaikesta tulee bottimaailmassa liian ruusuista. Inhimillinen kitka katoaa.”