Turkisteollisuuden brittiläinen ex-johtaja Mike Moser kertoo, mitä mieltä on suomalaisista turkistarhoista Ilta-Sanomien haastattelussa. Ja mitä hänelle tapahtui eräällä turkistarhalla vuonna 2019.
Brittiläinen Mike Moser, 69, on tehnyt uran turkisteollisuuden johtotehtävissä. Hän on vieraillut maailman turkistarhoilla ja suurimmissa huutokaupoissa ja kehittänyt alaa. Häntä kuullaan Brysselissä ja EU-maiden parlamenteissa.
Moser kuvaa Ilta-Sanomien haastattelussa dramaattista käännettä, joka muutti hänen suhteensa alaan. Moserin näkemys suomalaisesta turkisalasta sotii myös kaikkea sitä vastaan, mitä ala toimintaansa esittelee.
Suomi on toiseksi suurin turkistuottajamaa Puolan jälkeen, kettujen ja supikoirien tarhauksessa Euroopan suurin. Siksi Moser tuntee Suomen hyvin.
Vuosina 2014–2015 hän oli luomassa kiinalaisille eläinten hyvinvointisääntelyä, joka noudattaisi suunnilleen EU:n vastaavaa. Tuona aikana maassa nähtiin huima turkisbuumi.
Turkisten hinnat nousivat maailmanmarkkinoilla kattoon, pieninkin tarhaaja tienasi huimia summia Kiinassa, ja kiinalaista pääomaa valui tarhaukseen.
– Nuo häkit ja eläimet eivät poikenneet mitenkään niistä, joita olen nähnyt Suomessa ja muualla maailmalla. Yleinen hokema on, että tarhoja ei pidä sulkea, koska toiminta siirtyy vain Kiinaan, jossa eläinten olot ovat pahempia. Mitä tulee eläinten hyvinvointiin, mitään eroa ei ole. Ei mitään eroa.
– Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka hyvin tietyt turkistarhat operoivat, kun eläimet ovat kuitenkin näissä samoissa pienissä häkeissä eivätkä kykene toteuttamaan missään määrin niiden lajityypillistä käyttäytymistään.
Moserin mukaan Suomi nähdään maailmalla ”keskeisenä turkisteollisuuden liputtajana”, mikä tuottaa maalle mainehaittaa.
Moser kiinnostui aikanaan turkisteollisuudesta, koska se tarjosi mahdollisuuden hyödyntää viestinnän ja edunvalvonnan osaamista. Ala tarjosi viestinnällisen haasteen.
– Tutkimustaustani auttoi minua ymmärtämään tieteellistä näyttöä, jota esitettiin turkisteollisuuden väitteiden tukena eläinten hyvinvoinnista.
Moser työskenteli kuusi vuotta toimitusjohtajana British Fur Trade Associaton -etujärjestössä ja oli turkisalan äänitorvena medialle ja poliitikoille. Sitä ennen hän toimi johtotehtävissä kansainvälistä turkiskauppaa edistävässä International Fur Federationissa. Siellä hän valvoi kansainvälisten ja kansallisten hyvinvointimääräysten ja alan standardien noudattamista.
Sinikettuja eräällä suomalaistilalla, jonne Suomen turkiseläinten kasvattajain liitto järjesti avoimet ovet. Kuva: LEHTIKUVA / KIMMO MÄNTYLÄ
Essexissä asuva koiraihminen on nykyään eläkkeellä ja hoitaa vapaalla puutarhaansa. Moser kertoo istuttaneensa yli sata puuta – muun muassa jättimäisen kalifornianpunapuun. Lisäksi hän urheilee, leipoo ja kokkaa kasviruokaa.
Mutta takaisin turkisbisnekseen vuoden 2017 tienoilla ja hetkeen, joka muutti Moserin elämän. Moser kertoo käynnistä puolalaisella turkistarhalla, jossa oli tuhansia kettuja loputtomiin jatkuvissa häkkirivistöissä.
– On shokeeraavaa nähdä ne, jos olet joskus nähnyt punaketun leikkivän takapihallasi trampoliinilla. Häkkien vähimmäiskoko on 0,8 kuutiometriä, vaikka ketut ovat kuin keskikokoisia koiria.
Yksi punakettu istui kyyryssä häkissään, jalat sullottuina alleen, pää alhaalla.
– Kun tulin lähemmäksi, se nosti päätään ja katsoi minuun. Sillä hetkellä näin ja tunsin sen ketun kärsimyksen. Ilme kuvasti täydellistä särkymistä ja luovuttamista. Se hajotti minut yhtäkkiä täysin.
Myöhemmin Moser istui labradorinnoutajansa Barneyn kanssa keittiössä. Koira katsoi häntä, hän koiraa ja mielessä oli edelleen kettu. Hän koki toimintansa tekopyhäksi.
Kuva: Mike Moserin kotialbumi
– Mietin, miten me voimme puolustella sitä, että iskemme ketut häkkiin ja teurastamme ne, kun tekisin koirani puolesta mitä tahansa. Sanoin vaimolleni, että minun täytyy lopettaa työni.
Näin hän teki seuraavana päivänä.
Olit toisaalta nähnyt jo tarhat ja tiesit tilanteen. Miksi yhtäkkinen muutos?
Moser kuvaa kuinka oli hän oli tottunut esiintymään medioissa ja puhumaan alan äänitorvena. Pinnan alla hän kävi kuitenkin pidempää prosessia toiminnan kyseenalaistamisesta. Ketun katse sysäsi lumivyöryn liikkeelle.
– Matkustin erittäin paljon. Näin tarhoja Venäjällä, Kiinassa, Pohjois-Amerikassa. Näin ristiriidan mikä vallitsi eläinten hyvinvointiin liittyneen teorian ja sääntelyn ja tosielämän olosuhteiden välillä.
Hän on kertonut tapauksesta myös blogissaan. Tunteisiin vetoava tarina on varmasti hyödyllinen nykyisessä työssä, mutta Moser kuulostaa vilpittömältä kuvatessaan tuntojaan.
Moser kampanjoi nykyään turkistarhauksen kieltämisen puolesta. Hän toivoo, että taustansa takia häntä aidosti kuunneltaisiin alaa liittyvässä hyvinvointikeskustelussa, johon liittyy hyvin paljon tunteita.
– Yritän olla niin objektiivinen vain osaan.
Moser kertoo, että oli toistuvasti medioissa puolustamassa alaansa syytöksiltä eläimiin kohdistuvista julmuuksista Britanniassa. Hän käsitteli painetta ottamalla tilanteet ”akateemisina harjoituksina” siitä, miten hyödyntää tietämystään ja käsitellä maineenhallintaa.
Moserin ottama kuva minkkitarhalta. Kuva: Mike Moserin kotialbumi
– Käytän nykyisessä työssäni samaa pohjaa, tieteellistä näyttöä, mutta vastakkaisilla argumentoinneilla. Haluan osoittaa, että on täysin hyväksyttävää muuttaa mieltään. Se ei kerro heikkoudesta, päinvastoin.
Moserin mukaan heikkous näkyy sen sijaan turkisteollisuudessa, joka näkee nyt kiistämättömät ja julki tulleet tieteelliset todisteet, mutta ei suostu hyväksymään niitä.
– Turkisteollisuus on kuin wadi (autiomaan joenuoma), joka kutistuu ja kutistuu, eikä tunnistaa omaa muutostaan ei muutosta ympäröivässä maailmassa, kuten yleisessä mielipiteessä.
– Ajat ovat muuttuneet. Teollisuus tietää sen, tarhaajat tietävät, mutta suuri osa keskittyy vaan sinnittelemään vielä vuoden, sitten toisen. Kyllä alalla tiedetään, että jollakin aikavälillä se muuttuu historialliseksi jäänteeksi mutta tätä lykätään niin pitkälle kuin pystytään.
Moserin mukaan kaikki alan toimijat väistelevät keskustelussa peruskysymystä eläinten häkkioloista. Samaan ilmiöön hän liittää myös tuotannon sertifioinnin, jota Suomessakin toimijat käyttävät. Kuva: Mike Moserin kotialbumi
Moser arvostelee ankarasti myös alan sertifiointityötä. Uudempi kansainvälinen FurMark-sertifikaatti mainostaa merkkiä vahvasti eläinten hyvinvointiin ja ympäristöarvoihin perustuvana järjestelmänä.
Kyseessä on järjestelmä, jonka sisällä on monta erilaista sertifiointiohjelmaa. Kuluttajalle FurMark tarjoaa tietoa turkiksen tuotantoketjusta.
– Mitä väliä sillä on, että voin skannata tuotteen alkuperän, vaikkapa Suomeen, jopa tietylle tarhalle. Siellä on yhä se sama tilanne, ne samat eläimet samoissa pienissä häkeissään.
– Myös Efsa toteaa raportissaan täysin saman asian. Kyse on tyrmäävästä kritiikistä tarhausta vastaan.
Moser viittaa heinäkuussa ulos tulleeseen, toistaiseksi vahvimpaan tiedepohjaiseen kannanottoon nykyisenlaisen tarhauskiellon puolesta, kun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, Efsa, katsoi raportissaan, että eläimet tarvitsevat lukuisia merkittäviä parannuksia voidakseen elää lajityypillistä elämää.
Komissio tilasi Efsalta raportin Fur Free Europe -kansalaisaloitteesta tehtävän päätöksensä tueksi.
Fifur ei usko EU:n kieltoon
Euroopan unionin komission on määrä antaa parlamentille ja jäsenmaille vastauksensa ja esityksensä tarhauskieltoa ja turkiskaupan kieltämistä EU:ssa vaativaan kansalaisaloitteeseen maaliskuussa 2026.
Sen jälkeen parlamentti ja jäsenvaltiot alkavat neuvotella komission pohjaesityksestä parlamenttiin vietäväksi päätösesitykseksi. Näissä prosesseissa menee yleensä 18–24 kuukautta. Fifur ennakoi, että Euroopan parlamentti ottaa kantaa kansalaisaloitteeseen alkuvuonna 2028.
– Kuten olemme jo monesti todenneet, emme usko, että EU hyväksyy kansalaisaloitetta, Fifurin toiminnanjohtaja Marja Tiura sanoo.
– Ensinnäkin vaatimus jäsenmaissa laillisen toimialan ja kaupankäynnin kieltämisestä koko unionissa on EU:n toiminnan perussopimuksen ja neljän päävapauden vastainen. Toiseksi turkiskaupan kielto olisi myös WTO:n sopimusten vastainen.
Tiuran mukaan EU ei myöskään ole koskaan historiassaan kieltänyt mitään toimialaa, jota säädellään jo muussa voimassaolevassa EU:n lainsäädännössä.
– Tällainen kielto aiheuttaisi vain valtavan korvausvastuun EU:lle sen turkistuottajamaissa.
Moser epäilee, että vääntöä on vielä luvassa, jos ja kun EU-tason ja kansallinen lainsäädäntö törmäävät. Tarhaukselle on poliittista tukeakin Euroopassa, ja komissio saattaa hakea jonkinlaista kompromissia laatimalla sääntelyä isommista elintiloista.
Suomen hallitus puolustaa yhä ponnekkaasti turkistarhauksen mahdollistamista.
Fifur ei näe Efsan painoarvoa yhtä suurena kuin Moser.
– Efsan raportissa oli paljon eläinten hyvinvointiin liittyviä suosituksia, mutta se ei ole mikään poliittinen päätösesitys, Fifurin toiminnanjohtaja Marja Tiura sanoo.
– Meitä ihmetytti, että Efsa oli jättänyt aika huomiotta EU:n itsensä 2019 tunnustaman turkiseläinten WelFur-hyvinvointijärjestelmän. Samoin annettiin kuva, että turkiseläinten kasvatus olisi alkanut tiloilla ihan lähihistoriassa, kun oikeasti kasvatusta on ollut 100–150 vuotta ja eläimet ovat domestikoituneet.
Moser huomauttaa, että Efsalla saattoi olla syynsä jättää Welfur vähälle huomiolle.
– Ja mitä tulee kesyttämiseen, jokainen, joka on nähnyt, miten turkiskasvattajien on suojauduttava minkkien ja kettujen käsittelyssä, näkee että ne ovat yhä villieläimiä. Ja toisaalta taitaa olla laitonta pitää kesytettyä koiraa tai kissaa pienessä häkissä koko elämänsä.
Vastakkaisia väittämiä
-
Eläinsuojelujärjestö Animalian mukaan turkistarhaus ei ole ollut kannattavaa yli vuosikymmeneen. Ala on kutistunut merkittävästi, suurin osa tarhaajista sivutoimisia.
-
Fifurin mukaan näin ei ole. 2020-luvun markkinahäiriöt ovat johtuneet ulkoisista syistä. Minkkien keskihinnat ovat nousseet noin 30 prosenttia vuodesta 2023, hinnat tuottajalle keskimäärin kannattavia. Kettujen ja suomensupien kehitys on heikompaa.
-
Suomi on jäämässä alan vastustajien mukaan marginaaliin. Jo 20 EU-valtiota on kieltänyt turkistarhauksen osittain tai kokonaan. Fifur torjuu väitteen. Puolan ja Suomen lisäksi Espanja on merkittävä minkintuotantomaa, Tanskassa minkinkasvatus on myös jatkunut 2023 alusta. Myös Kreikka jatkaa tuotantoa.
-
Fifurin mukaan turkisalan viennin arvo oli 303 miljoonaa euroa vuonna 2023. Animalian mukaan kyse on bruttoviennistä (ml ulkomailta Suomeen tuodut nahat ja vienti). Suomessa tuotettujen turkisten viennin arvo oli vain 125 miljoonaa euroa.
-
Verokertymä oli 39 miljoonaa euroa Fifurilla, Animalialla vain 22 miljoonaa euroa.
-
Myös kyselyistä on saatu hyvin erilaisia tuloksia riippuen kysymyksenasettelusta. Fifurin kyselyssä (2022) 50 prosenttia tuki turkistarhausta, Animalian kyselyssä (2023) 83 prosenttia vastusti.
EU:n turkistuottajamaat käyvät läpi raportin suositukset syksyn aikana EU:n järjestämissä eläinkohtaisissa työpajoissa ja antavat siellä palautteensa, Tiura kertoo.
Suomessa uusi turkisasetus on jo tuomassa muutoksia, mutta eläinsuojelujärjestöjen mukaan hyvin minimaalisia ja nekin pitkien siirtymäaikojen päästä.
Tiura on toista mieltä.
– Isoon osaan raportin suosituksista vastaa Suomen osalta uusi turkiseläinasetus, joka toivottavasti tulee voimaan ensi vuoden alussa.
Maa- ja metsätalousministeriö on lisäksi alkanut valmistella poikkeuslupahakemusta EU:lle minkin tarhaamisen jatkamisesta.
Tavoitteena on toimittaa hakemus komissiolle lähikuukausina. Aikataulu on vielä auki, ministeriöstä kerrotaan. Tieto poikkeusluvasta voi tulla alkuvuodesta tai keväällä 2026.
Poikkeuslupa tarvitaan, koska EU:n vieraslajiluetteloon lisättiin kesällä muiden muassa minkki. Sille asetettiin kahden vuoden siirtymäaika, minkä jälkeen minkkirajoitus tulee voimaan.
Suomi korostaa lupahakemuksessaan elinkeinon jatkumista ja elinkeinovapauden turvaamista pakottavina yleiseen etuun liittyviä tarpeina.
Animalia-järjestön mukaan ”pakottavat tarpeet” eivät täyty. Se huomauttaa myös, että perustuslakivaliokunta on kertaalleen jo todennut kansalaisaloitteen yhteydessä, että perustuslaissa ei ole estettä turkistarhauksen kieltämiselle.
Jos tarhaus jatkuu ja Suomi saisi jatkaa myös minkin kanssa, vieraslakistatus tuottaa lisätöitä ja -kuluja, ministeriön muistiosta käy ilmi. Tarvitaan selvityksiä, lupia, raportointia ja suunnitelmia minkkien karkaamisen estämiseksi ja nykyistä enemmän viranomaisvalvontaa. Tämä rahantarve on määrä kattaa julkisista menoista.
Julkisista varoista katettiin aiemmin jo turkistarhoille yli 50 miljoonan euron korvaus lintuinfluenssasta. Muita yritystukia on alalla maksettu myös. Vuosi takaperin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi lausunnossaan, että turkistarhat muodostavat nykymuodossaan jatkuvan riskin koronaakin vakavammalle pandemialle.