Joululoma perheen parissa vuonna 2024 oli Ina Lemiselle pelastus.
Leminen pelasi tuolloin salibandya Sveitsissä, ja joulunajan ottelutauko oli puolustajan ainoa mahdollisuus käydä Suomessa.
Pääsy kotiin oli helpotus, mutta Lemisellä ei ollut aavistustakaan, kuinka tärkeä juuri tästä perhejoulusta tulisi.
– Myöhemmin olin itselleni järjettömän kiitollinen, että taistelin joululomasta, Leminen kertoo.
Reissun eteen piti käydä pitkä vääntö Lemisen seuran Wizards Bern Burgdorfin kanssa. Pelaaja sai reissun järjestymään monien keskustelujen ja kompromissien myötä.
Leminen tuli joululomalle henkisesti ja fyysisesti romahduspisteessä. Rankka kausi oli aiheuttanut ylikuormitusta. Se taas johti vammoihin ja muuhun oireiluun.
– Ensin kuukautiset jäivät pois, sitten tuli yöhikoilua, oksentelua ja ruokahaluttomuutta, Leminen kertoo.
Jouluna Leminen keskittyi lepäämään ja toipumaan. Aatto kului äidin luona, mutta välipäivinä hän vieraili tiheästi isänsä luona. Päivät kuluivat jutellen, ruokaa laittaen ja rauhoittuen.
Kun Leminen tuli juhannuksena takaisin kotiin, kaikki oli muuttunut.
Kun oli aika lähteä takaisin Sveitsiin, isä toivotti paljon tsemppiä. Hän odotti innokkaasti pudotuspelejä, koska tiesi Lemisen olevan silloin parhaimmillaan. Isä kehotti tytärtään pitämään itsestään huolta ja lupasi rukoilla joka ilta hänen puolestaan.
Kun kaksikko halasi eteisessä, isä kertoi, että tulee kova ikävä.
– Toivottavasti pääset ehjänä ja terveenä kotiin, hän kuiskasi ennen kuin tytär astui ovesta ulos.
Kun Leminen tuli juhannuksena takaisin kotiin, kaikki oli muuttunut.
Avaa kuvien katselu
Isä oli tärkeä tuki Lemisen salibandyuralla. Kuva: Ina Lemisen kuvat
Suurin odotuksin Sveitsiin
Keväällä 2024 Ina Leminen oli urallaan ison valinnan edessä.
Nurmijärvellä salibandyuransa aloittanut puolustaja oli pelannut SM-tasolla vuodesta 2012. Kuusi Suomen mestaruutta ja lukuisia mitaleja voittanut Leminen oli miettinyt pitkään ulkomailla pelaamista.
Nyt hetki tuntui oikealta. Ura kaipasi uutta nostetta.
Sopiva paikka löytyi sveitsiläisestä liigaseurasta.
– En ole helpoin pelaaja. Minulla on vahvat mielipiteet, kommunikoin mielelläni valmentajan kanssa, tuon esille mielipiteitäni ja näkemyksiäni. Tuntui, että Sveitsissä tätä arvostettiin, Leminen muistelee.
Haluan olla rakastettu tai vihattu.
Ina Leminen
Suomen lajipiireissä Leminen jakaa mielipiteitä. Hän kertoo mielipiteensä suoraan, mutta on mielestään reilu joukkuekaveri, joka sanoo asiat asioina.
– Minulle ei sovi keskikastin haalea kädenlämpöisyys, vaan haluan olla rakastettu tai vihattu. Useimmiten minua vihaavat vastustajat, ja silloin olen tehnyt jotain oikein. Omalle joukkueelle pyrin olemaan niin hyvä joukkuekaveri, että minua rakastetaan, Leminen naurahtaa.
Leminen siirtyi pelaamaan Sveitsin liigaseuraan Wizards Bern Burgdorfiin kaudeksi 2024–2025.
Pelaamisen ja aikaa vievien siviilitöiden yhdistäminen kävi liian raskaaksi. Leminen kärsi kauden aikana monista terveysongelmista.
Harvoina vapaapäivinään Leminen nautti Sveitsin upeista maisemista.
Sveitsin sopimukseen kuului pelaamisen lisäksi työntekoa 25 tuntia viikossa. Leminen ajatteli, että arki rullaisi mukavasti urheilun ehdoilla. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Pelaaja työskenteli kolme pitkää päivää viikossa paikallisessa kaupassa. Työpäiviin kuului kassatöitä, varastohommia ja hyllyttämistä.
– Työpäivä alkoi kello 7.50 ja loppui 18.30. Riensin hallille treeneihin iltaseitsemäksi. Harjoitukset kestivät kaksi tuntia, joten olin kotona vasta kello 22. Olin ihan loppu, mutta myös kierroksilla. Uni ei tullut, Leminen kertoo.
– Ehkä eniten ihmetytti, että joukkueenjohtaja oli hankkinut kyseisen työpaikan. Siinä tuli paljon kommunikaatiokatkoksia. Toisaalta sveitsiläinen kulttuuri on hyvin työorientoitunutta.
Lemisen työpaikalla ei ymmärretty urheilu-uran vaatimuksia, minkä takia arki kävi raskaaksi.
Välillä kaupan asiakkailta tuli ikäviä kommentteja.
– Sain negatiivisia kommentteja, kun en puhunut paikallista kieltä. Aika suoraan sanottiin, että mitä teet täällä, menisit takaisin kotimaahasi, Leminen kertoo.
”Silloin hajosi pakka”
Syyskuussa Leminen kertoi valmennusjohdolle olevansa uuvuksissa.
Nuori urheilija jaksaa kyllä, oli Lemisen mukaan yleinen vastaus.
Heti ensimmäisessä pelissä Lemisen pohjelihas repesi, mistä seurasi kolmen viikon sairausloma.
Työnantaja soitteli sairauslomalla parin päivän välein ja kyseli, milloin Leminen palaa töihin.
– Sanoin, etten voi tulla, koska en pysty kävelemään. Hän soitti jälleen kahden päivän päästä, että työkaverit olivat pulassa ilman minua ja joutuivat tekemään työni, Leminen sanoo.
– Silloin hajosi pakka. Jouduin olemaan poissa pelikentältä kymmenen viikkoa ja sitten syyllistettiin, etten ollut töissä. Ilmoitin, että tulen töihin, kun olen terve. En tullut tänne leikkimään terveydelläni.
Avaa kuvien katselu
Lemisen Sveitsin-ura jäi suunniteltua lyhyemmäksi, kun TPS tarjosi mahdollisuutta palata Suomeen. Kuva: Kimmo Hiltunen / Yle
Leminen yritti keskustella ongelmista, mutta mikään ei muuttunut.
– Kerroin melko tavallisista ylikuormitustilan oireista fysioterapeutille. Hän kysyi, voisinko olla raskaana. Ja vaikka sanoin, että se on mahdotonta, pyydettiin tekemään raskaustesti, Leminen hymähtää.
Treenaaminen oli muutenkin hyvin erilaista kuin Suomessa. Iästä, kokemuksesta tai muusta kuormituksesta riippumatta kaikki toteuttivat samaa harjoitusohjelmaa.
More is more. Ajateltiin, että mitä enemmän treenaamme, sitä parempia meistä tulee.
Ina Leminen
– En pystynyt puhumaan fysioterapeutilla kunnolla. Siinä vaiheessa fysioterapeutti kysyi, pitääkö soittaa ambulanssi, Leminen muistelee joulukuun 2024 tapahtumia.
Seinä tuli vastaan. Kaupassa hän ei jaksanut nostaa viiden henkarin laatikkoa edes kahdella kädellä.
Totaalinen uupuminen sai seuran ja fysioterapeutin vihdoin ymmärtämään tilanteen vakavuuden.
Työaikoja muutettiin, ja arki sujui joululoman jälkeen vähän paremmin. Lemiselle jäi loppukaudesta suhteellisen hyvä mieli, vaikka puolustajan vaivana oli keväällä kantapäävamma.
Lemistä taivuteltiin jäämään Sveitsiin vielä toiseksi kaudeksi.
Alun perin Leminen oli ajatellut viihtyvänsä Sveitsissä pidempään, mutta raskas kausi teki pelaajasta kriittisemmän.
Avaa kuvien katselu
Leminen on TPS:n naisten liigajoukkueen henkinen johtaja. Kuva: Kimmo Hiltunen / Yle
Avaa kuvien katselu
Leminen haluaa kokea uudestaan vuoden 2019 mestaruushumun TPS:n kanssa. Kuva: Juha Tamminen / All Over Press
Kun TPS:n päävalmentaja Aki Vilander soitti ja houkutteli Lemistä takaisin Turkuun, vastausta ei tarvinnut miettiä kauaa.
– Sanoin Akille, että nukun yön yli ja palaan asiaan. Oikeasti en nukkunut koko yönä, koska olin niin innoissani, että pääsen takaisin Turkuun. Aamulla laitoin kylmänviileästi viestin, että haluan palata, Leminen hymyilee.
Leminen ja Vilander löysivät nopeasti yhteisymmärryksen. Lemisen rooli joukkueessa olisi pienempi kuin joskus aiemmin, mutta merkittävä. TPS oli taipunut hopealle keväällä 2025 kolmen mestaruusvuoden jälkeen.
– Kaipasimme Inan kaltaista kovalla asenteella varustettua henkistä johtajaa, jota moni ei halua nurkkaan vastustajaksi, TPS:n päävalmentaja Vilander kertoo.
– Inalla on muovikassillinen mitaleita. Hän tietää, mitä menestys vaatii. Hän on loistava esimerkki nuorille pelaajille.
Ina Leminen ei unohda koskaan toukokuista päivää, kun hän oli vielä Sveitsissä.
Kaikki oli pitkästä aikaa hyvin. Vapaapäivinä hänellä oli mahdollisuus nauttia upeista vuoristomaisemista. Isäntäperheen kanssa oli mukava viettää aikaa, arki rullasi vaivatta, ja paluu Turkuun oli lähellä.
Sitten maailma romahti pahemmin kuin koskaan aikaisemmin.
– Isäni kuoli yllättäen toukokuun alussa. Jouduin palaamaan perusasioiden äärelle. Jouduin keskittymään siihen, että elän ja hengitän. Jos jaksoin käydä ulkona, se oli positiivista, Leminen kertoo hiljaa.
Lemisen ja isän viimeiseksi kohtaamiseksi jäi lämmin halaus jouluna.
Yhteydenpito oli ollut tiivistä. Isä oli katsonut jokaisen pelin ja soittanut vähintään kolme kertaa viikossa.
Leminen kaipaa tiiviisti salibandyssa mukana ollutta isäänsä joka päivä.
Kesän aikana harjoittelu oli sivuroolissa. Surutyölle, toipumiselle ja palautumiselle oli annettava aikaa. Erikoisinta oli, että kaikkien takaiskujen jälkeen Leminen teki elämänsä parhaat testitulokset.
Vaikeinta on ollut luopuminen.
– Isä oli tosi isosti mukana urheilussa. Pelipäivät ovat olleet henkisesti rankkoja. Vaikka salibandy antaa paljon, se myös muistuttaa, että jotain puuttuu, Leminen sanoo.
– Onneksi saan olla Suomessa läheisten ja tuttujen joukkuekavereiden keskellä. He ymmärtävät eivätkä järkyty, jos joskus tulee itku tai tarvitsen hetken.
Avaa kuvien katselu
Leminen on harrastanut sienestystä jo lapsena isänsä ja mumminsa kanssa. Metsässä mieli rauhoittuu. Kuva: Kimmo Hiltunen / Yle
Leminen myöntää olevansa urheilijana lähempänä uransa loppua kuin alkua. Tällä hetkellä hänellä on sopimus kuluvasta kaudesta. Hän viihtyy joukkueessaan ja haluaa olla tuomassa mestaruutta takaisin Turkuun.
– Nuorimmat pelaajat pyörittelivät minulle aikaisemmin silmiään. Kun palasin, he juoksivat halaamaan ja sanoivat, että ihanaa, kun tulit takaisin. Se tuntui tosi hyvältä, Leminen kertoo.
Vaikeina aikoina helpotusta on tuonut työ markkinointiassistenttina. Se mahdollistaa palautumisen ja täysipainoisen urheilemisen. Elämä ja tulevaisuus rakentuvat pieni pala kerrallaan.
– Vaikeat hetket saavat tulla. Seuraava päivä voi olla jo vähän aurinkoisempi, Leminen hymyilee.
– Välillä harmittaa todella paljon, ettei isä ole näkemässä kaikkea tätä. Mutta tiedän, että hän olisi minusta äärettömän ylpeä.