Olli Rauste esittää kokemuksiinsa perustuvan arvion siitä, miten dopingiin suhtaudutaan Pohjois-Amerikassa ja esimerkiksi jääkiekon NHL:ssä.
Olli Rausteelta on ilmestynyt muistelmateos. Tiina Somerpuro
- Olli Rausteen mukaan yhdysvaltalaiset hyötyvät yliopistoaikaisesta douppaamisesta.
- Rausteen mukaan NHL:ssä dopingiin suhtaudutaan eri tavalla, koska pelaajien ajatellaan olevan esiintyviä taiteilijoita.
Urheiluoikeuden asiantuntija Olli Rauste kertoo uutuuskirjassaan Urheilun huippujuristi Olli Rauste (Docendo) ”valistuneen käsityksensä” dopingin käytöstä ja testauksesta nykypäivän huippu-urheilussa.
Rauste ei kirjassaan lupaa täysin ajantasaista käsitystä, mutta kertoo pyrkineensä hankkimaan viimeisintä tietoa keskustelemalla alan huippuasiantuntijan kanssa.
Rauste käsittelee kirjassa dopingia useista eri näkökulmista. Hän perkaa esimerkiksi eri aineita, biologisen passin, testausteknologian nykytilan ja testien pakoilun.
”Ylivertaisuus”
Eri urheilukisojen mitalitaulukoissa loistavan Yhdysvaltojen urheilumenestystä Rauste kuvailee ”amerikkalaisten urheilijoiden ylivertaisuudeksi”, joka Rausteen haastatteleman asiantuntijan arvion mukaan perustuu yliopistourheilun keskusjärjestöön NCAA:han ja sen luomaan ”vahvaan urheilukulttuuriin”.
NCAA-urheilua kuvaillaan Rausteen kirjassa suosituksi viihdetuotteeksi, jossa on parhaat valmentajat ja rutkasti rahaa.
”Yhtenä osana tähän järjestelmään saattaa kuulua myös dopingaineiden käyttö. Merkittävä osa amerikkalaisista opiskelijoista käyttää tutkimusten mukaan anabolisia aineita jo yksinomaan ulkonäkösyistä.”
Rauste huomauttaa, että dopingtestauksen puutteen vuoksi nuoret urheilijat voivat käyttää aineita ”käytännössä vapaasti” 19–23-vuotiaana ja hyötyä tästä läpi koko myöhemmän kilpaurheilu-uran ajan.
”Tämä dopingaineiden käytön mahdollistava harjoitteluympäristö opiskeluvuosina lienee suurin syy amerikkalaisten huippu-urheilijoiden ylivertaisuuteen.”
Rauste kuitenkin huomauttaa, että maajoukkueisiin kuuluvat yliopistourheilijat ovat Yhdysvaltain antidopingorganisaation USADA:n valvonnan piirissä.
NCAA-urheilu on etenkin tietyissä lajeissa rahakasta puuhaa. Tältä näyttää esimerkiksi NC State Wolfpackin kotistadion Raleigh’ssa. AOP
NHL:n vinkkeli
Rauste käsittelee kirjassaan myös jääkiekkoliiga NHL:n suhtautumista dopingiin. Rauste ei tee suoraa arviota käytön yleisyydestä, mutta toteaa, että NHL:ssä dopingaineiden käyttämiseen ei suhtauduta yhtä jyrkästi kuin esimerkiksi olympialiikkeessä.
Rauste keskusteli asiasta suomalaisen pelaaja-agentin kanssa, jonka arvion mukaan dopingaineiden käyttö on NHL:ssä vähentynyt.
Rausteen piirtämä yleiskuva kuitenkin on, että amerikkalaisille NHL on viihdetuote ja urheilijat esiintyjiä. Matkustelun ja muun rasituksen aiheuttaman ylirasitustilan ehkäisyyn on olemassa keinonsa.
Rauste mainitsee NHL:n ja NHL:n pelaajayhdistyksen työehtosopimuksen kohdista, jotka voivat kuulostaa eurooppalaiseen korvaan erikoisilta.
”Kasvuhormoni ei ole NHL:ssä kielletty dopingaine. Sen käyttö on vapaata.”
Toinen esimerkki on ”vaihtoehtoinen lääketieteellinen selitys”, alternative medical explanation, positiiviselle testitulokselle. Termin sisältöä ei Rausteen mukaan ole NHL:ssä tarkemmin määritelty.
”Arvatenkin se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että joukkueen lääkäri on määrännyt pelaajalle vaikkapa anabolista steroidia uhkaavan ylirasitustilan ehkäisemiseksi tai palautumisen jouduttamiseksi. Silloin kyseessä ei NHL:ssä ole dopingtapaus.”
NHL ja pelaajat eli pelaajayhdistys sopivat dopingsäännöistä työehtosopimuksessa. AOP
NHL vahvoilla
NHL:n ja olympialiikkeen maailmat kohtaavat, kun NHL-pelaajat osallistuvat olympialaisiin.
Näin tapahtui viimeksi vuonna 2014 ja tapahtuu seuraavan kerran helmikuussa Milano-Cortinan olympialaisissa.
Rausteen arvion mukaan NHL ja pelaajat ovat vahvassa neuvotteluasemassa ja voivat käytännössä sanella, millä ehdoin he tulevat kisoihin, sillä Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) haluaa NHL-pelaajat kisoihin.
Rauste pitää mahdollisena, että osapuolten välillä on niin sanottu ”ei huonoa julkisuutta” -ehto, no bad publicity.
”–– ei jää oikein muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se tosiasia, että myös olympiakisoihin valitut NHL-pelaajat voivat jatkaa joukkueensa lääkärin heille määräämää lääkitystä kisoihin asti. KOK:n on tämä hyväksyttävä, jos se haluaa saada NHL-pelaajat olympiakisoihin. KOK:n on silloin vain pidettävä huoli siitä, että NHL-pelaajien käryjä ei kisoissa tule, eikä kolmikantasopimuksen no bad publicity -lauseketta rikota.”
Ruotsalaisen NHL-pelaajan Nicklas Bäckströmin dopingkäryä vuonna 2014 Rauste kuvailee työtapaturmaksi, joka Rausteen arvauksen mukaan oli yksi syistä, joiden takia NHL-pelaajia ei neljä vuotta myöhemmin kisoissa nähty.
Lisäksi Rausteen mukaan vuoden 2002 olympiakisojen dopinglaboratorion johtaja Donald Catlin kertoi hänelle tutustumiskierroksen yhteydessä, että jäähallista tuotiin muovikassillinen testinäytteitä, jotka jouduttiin kuitenkin testipöytäkirjojen puutteen vuoksi kaatamaan viemäriin.
”Sillä hetkellä päässäni syttyi lamppu. Kuinka naiivi olinkaan ollut kuvitellessani, että joku NHL:n tähtipelaajista voisi kärähtää olympiakisoissa dopingista. Se ei tietenkään olisi mahdollista. Tällä tavalla asia siis hoidettiin, järkeilin omassa päässäni.”
Rausteen mukaan Catlinin tarina sai hänen suunsa loksahtamaan auki hämmästyksestä.
Kisojen testauksia tarkkailleen Wadan pääsihteerinä toiminut Harri Syväsalmi ei Rausteen mukaan vastannut mitään, kun tämä kertoi kuulemastaan.
Olli Rauste: Urheilun huippujuristi Olli Rauste. Docendo. Jutun kursivoidut kohdat ovat Rausteen tekstiä kirjasta.
Nicklas Bäckström kärähti vuoden 2014 olympialaisissa. EPA / AOP