Rita Behm osoittaa elokuvadebyytillään, että potentiaalia myös muihin rooleihin on, kirjoittaa Iltalehden toimittaja Niilo Helminen.
Anna minun rakastaa enemmän
Suomi, 2025
Ohjaus: Oskari Sipola
IL-arvio: ⭐⭐⭐
Rakkaus ja intohimo musiikkiin ovat kantavia teemoja Oskari Sipolan tuoreessa elokuvassa Anna minun rakastaa enemmän.
Juha Itkosen samannimiseen, vuonna 2005 ilmestyneeseen kirjaan perustuvaa elokuvaa tähdittävät Pyry Kähkönen sekä debyyttinsä valkokankailla tekevä Rita Behm.
Elokuva kertoo tarinan Antista (Kähkönen), joka rakastuu ensisilmäyksellä kotibileissä Suviin (Behm). Kaksikon tie päätyy paitsi parisuhteeseen myös yhteiseen bändiin, intohimo musiikkiin kun yhdistää kaksikkoa.
Asioita tapahtuu ja tilanteet elävät. Suhde päättyy ja niin päättyy myös Suvin tie bändin laulajana. Kuvioihin tulee Elisa (Mimosa Willamo), jonka kanssa Antti alkaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Samaan aikaan Suvi luo soolouraa kansainvälisesti Summer Marple -nimellä.
Moni kohtaus ja juonenkäänne tiivistyy elokuvassakin esitettyyn kysymykseen: uskotko, että voi olla oikea ihminen, mutta väärä hetki?
Rita Behm tekee elokuvadebyyttinsä uutuuselokuvassa. Sami Kuokkanen
Elokuva on selkeän tyylipuhdas rakkauselokuva, jota on helppo katsoa. Juonellisesti elokuvan ihmissuhdekuvauksessa on paljon tuttua ja välillä tarinankerronta saattaa sortua kliseisyydenkin puolelle. Vastaavia rakkaustarinoita kolhuineen ja kipuiluineen kun on valkokankaalla nähty ennenkin.
Välillä kerronta on melko nopeaa, mikä saattaa hengästyttää katsojaa. Joissain kohtaa olisi toivonut, että kohtauksia olisi kehitelty hieman pidempään. Toisaalta, kun kohtaukset nivoo yhteen, tahti on perusteltu tarinan kannalta.
Elokuvan mehukkaimman ytimen muodostavat pääosia näyttelevät Kähkönen ja Behm. Näyttelijöiden keskinäinen kemia toimii täydellisesti ja dialogi kuulostaa kuin aidolta keskustelulta. Etenkin Behm osoittaa elokuvadebyytillään, että potentiaalia myös muihin rooleihin on.
Antti ja Suvi salamarakastuvat Anna minun rakastaa enemmän -elokuvassa. Sami Kuokkanen
Behm on nappivalinta elokuvaan myös musiikillisen annin takia. Lopputeksteissä kuultava Behmin suomeksi esittämä kappale kuulostaa potentiaaliselta hitiltä, liekö tämä myös ollut ideana helmen sujautuksessa elokuvan loppuun. Myös englanninkieliset kappaleet ajavat asiansa elokuvan juonen kannalta.
Silti välillä musiikin rooli elokuvassa olisi saanut olla jopa vähäisempi, mikä on ehkä jopa ristiriitaista sanoa vahvasti musiikkiin nojautuvasta elokuvasta.
Tällä en tarkoita Behmin ja Kähkösen rooliensa kautta elokuvaan tuomaa musiikillista antia, vaan lähinnä kohtausten taustalla soivaa, tunteikkuutta korostavaa musiikkia. Ymmärrän valinnan musiikkiin pohjautuvassa elokuvassa, mutta samaan aikaan vähäeleisemmällä kerronnalla voitaisiin saavuttaa joissain kohtaa intiimimpi ja sitä kautta koskettavampi lopputulos.
Joka tapauksessa paketti pysyy kasassa ja tarinasta löytyy erilaisia tasoja, mikä pitää katsojan kiinni katsomassaan loppuun asti. Siitä kiitos kuulunee myös alkuperäiselle kirjalle.
Välillä intohimoista rakkautta kuvaava elokuva, sen musiikillinen ulottuvuus ja Behmin näyttelemän Suvin musiikillinen kehitys tuovat mieleen jopa Lady Gagan ja Bradley Cooperin tähdittämän A star is born -hittielokuvan. Vaikka juonellisesti elokuvien painopiste onkin hieman eri paikoissa, Anna minun rakastaa enemmän voi hyvin osua samankaltaisia romanttisia elokuvia arvostavien hermoon. Nyt jääkin nähtäväksi, ottaako yleisö Behmin monipuolisuuden taiteilijana samalla tavalla vastaan kuin mitä Lady Gagan kohdalla kävi.
Rita Behm ja Pyry Kähkönen näyttelevät pääosia Anna minun rakastaa enemmän -elokuvassa. Maarit Pohjanpalo