Siiri Siikarla
Runsauden pula ei ole suinkaan ainoa tekijä, joka haastaa kuluttajien tahdonvoimaa, kirjoittaa Iltalehden kotimaan toimittaja Siiri Siikarla.
Tänään klo 10:30
Keskisuuret ja suuret ruokakaupat ovat tänä päivänä ravintolamaailmoja pienoiskoossa. Kuvituskuva. Pete Anikari
Työpäivä on päättymäisillään, ja nälkä kurnii vatsaa. Helpotusta ei ole luvassa hetkeen, sillä jääkaappi kotona ammottaa tyhjyyttään.
Tarkoituksena on laittaa makaronilaatikkoa – siitä kun riittäisi syötävää moneksi päiväksi, eikä annoskohtainen hintalappu rasittaisi lompakkoa liiaksi. Resepti on katsottu valmiiksi ja ainekset kirjoitettu käteväksi kauppalistaksi puhelimen muistioon.
Enää pitäisi käydä siellä kaupassa. Ei kuulosta mahdottomalta.
Todellisuudessa ruuanlaittosuunnitelman ja sen toteutumisen välissä on vielä melkoinen ongelma: minä ja olematon tahdonvoimani.
Työpäivän jälkeinen kauppareissu – tai itse asiassa pelkästään kauppaan selviytyminen – on nälkäiselle keholle ja mielelle esterataan verrattavissa oleva koitos, jossa väijytyksiä tulee vastaan joka kulman takaa.
Vatsan voisi täyttää jo ennen kauppareissua kioskin sämpylällä, tai kaupan buffetista voisi ostaa sushia ja pistellä sen poskeensa heti kassojen jälkeen, tai hyllystä voisi napata matkaan sen seitsemän euron herkullisen valmisruoka-annoksen, joka lämpenisi kotona mikrossa vain minuuteissa, tai itse asiassa, miksi edes mennä kauppaan, kun lähiravintolasta voisi tilata annoksen ja käydä noutamassa sen matkalla kotiin.
Syömisestä on – etenkin suurissa kaupungeissa – tullut houkutusten kenttä, jossa omat ruokailuun liittyvät haavekuvat, kuten mahdollisimman halvan hintalapun ja terveelliset raaka-aineet, voi päätyä kuoppaamaan alta aikayksikön.
Ruokakauppojen laajentuneet valikoimat ovat lisänneet houkutuskerrointa. Keskisuuret ja suuret ruokakaupat ovat tänä päivänä ravintolamaailmoja pienoiskoossa. Sushista tai siivistä haaveilevien ei tarvitse enää suunnata ravintolaan, pelkkä piipahdus hypermarketiin riittää.
Laajentunut valikoima näkyy helposti kuluttajan kukkarossa. Kokeiltavaa ja maisteltavaa riittää, vaikka kaupasta olisikin tullut hakemaan vain tiettyjä, etukäteen mietittyjä tuotteita.
Runsaudenpula ei ole suinkaan ainoa tekijä, joka haastaa kuluttajien tahdonvoimaa.
Kauppojen on tarkoitus tehdä voittoa, mikä näkyy muun muassa siinä, miten tuotteet myymälöihin tai niiden hyllyihin sijoitellaan.
Kaupan alan analyytikko Arhi Kivilahti tiivisti tämän toteamalla, että ”todennäköisesti tuote, joka on hyllyssä silmien korkeudella, ei ole se halvin”.
Kivilahti antoi kommenttinsa Iltalehden tuoreen ruokakorivertailun ohessa. Iltalehden jo perinteeksi muodostunut vertailu paljasti, mikä Suomen kolmesta suurimmasta kauppaketjusta on halvin juuri nyt.
Tulos oli jokseenkin yksiselitteinen.
Vertailu tehtiin metsästämällä edullisimpia tuotteita Lidlin, Prisman ja K-Citymarketin hyllyiltä. Vaikka yksittäisten tuotteiden hinnalla on väliä, kuluttajan on tärkeää huomata, että lopulta kauppalaskun suuruus ei riipu vain myymälän yleisestä hintatasosta, vaan kuluttajasta itsestään.
Jos vain ylimääräistä löytyy, sen myös helposti käyttää.
Vanhat viisaudet siitä, ettei kauppaan kannata lähteä nälkäisenä eikä ilman ostoslistaa voivat säästää euroja kuin huomaamatta. Ja jos on tempautumassa nipputarjousten tai hyllyn päässä olevien uutuustuotteiden vietäväksi, on syytä pysähtyä.
Haluanko todella ostaa tämän vai haluaako kauppa vain todella myydä tämän minulle?
Sitä minäkin yritän taas seuraavana iltapäivänä ruokakaupassa pohtia, jos vain sinne asti selviän.