Liittovaltion hallinnon sululla ja kohutulla kenraalikokouksella on kytkös.
Yhdysvaltain tilanne on huono niin isossa kuvassa kuin akuutissa tilanteessakin, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Maria Lindén arvioi.
– Kun politiikka äärimmäistyy koko ajan ja ollaan koko ajan aiempaa vahvemmin tilanteessa, jossa sekä puolueen sisällä tehtyjä että puoluerajat ylittäviä kompromisseja halveksutaan, silloin niiden tekeminen vaikeutuu, hän sanoo.
Ongelma on siinä, että Yhdysvaltain poliittinen järjestelmä on rakennettu niin, että kompromisseja tulisi tehdä. Esimerkiksi liittovaltion hallinnon rahoitus vaatii senaatissa tukea molemmilta puolueilta, sillä sen etenemiseen tarvitaan 60 ääntä.
Juuri tästä syystä liittovaltion hallinto meni syyskuun päättyessä puoliltaöin kiinni, kun puolueet eivät päässeet sopuun rahoituksesta. Edes väliaikaisesta, 21. marraskuuta kestävästä rahoituksesta sopiminen ei onnistunut.
Republikaaneilla on enemmistö Yhdysvaltain kongressin molemmissa kamareissa, mutta senaatissa he tarvitsevat vähintään seitsemän demokraatin tuen. Tällä hetkellä näyttää, että he tarvitsevat kahdeksaa demokraattia, sillä republikaanisenaattori Rand Paul vastustaa rahoitussuunnitelmaa.
– Kun tämä järjestelmä on rakennettu näin ja kun puolueet lakkaavat tekemästä kompromisseja, törmätään jatkuvasti isoihin käytännön ongelmiin, jotka vaikuttavat ihmisten elämään, kuten taas kerran tässä hallinnon sulussa, Lindén sanoo.
Taistelua
Maaliskuussa demokraatit hyväksyivät väliaikaisen rahoitussuunnitelman, jolla liittovaltion rahoitus taattiin 30. syyskuuta asti. Tuolloin senaatin demokraattijohtajan Chuck Schumerin katsottiin antaneen periksi Donald Trumpille ja republikaaneille, mikä herätti voimakasta ärtymystä puolueen sisällä.
– Demokraattipuolue teki tuolloin kompromisseja saadakseen pidettyä hallinnon auki ja ajatteli, että se oli oikea asia tehdä. Palaute kannattajilta ja äänestäjiltä ei kuitenkaan ollut erityisen myönteistä, Lindén selvittää.
Yhdysvalloissa on niin sanotut välivaalit marraskuussa 2026, ja ne ovat jo tässä vaiheessa kaikkien mielissä. Tämä näkyy myös tehdyissä päätöksissä.
– Jos demokraateille on syntynyt mielikuva, että äänestäjien silmissä he ovat näyttäneet heikoilta ja että Trump on kävellyt puolueen ylitse, niin nyt puolueessa ilmeisesti halutaan katsoa, pitävätkö äänestäjät enemmän tästä vaihtoehdosta, Lindén sanoo.
– Nyt demokraatit ainakin näyttävät, että ovat valmiita taistelemaan. Taistelun asettaminen sopimisen, kompromissien ja käytännön hallitsemisen edelle näyttää olevan, mitä äänestäjät haluavat, mutta se ei välttämättä ole hyväksi maalle.
Demokraattien mukaan republikaanit eivät ole osoittaneet minkäänlaista pyrkimystä neuvotella rahoituksesta. Schumerin mukaan edustajainhuoneen johtavat republikaanit eivät ole lähestyneet häntä eivätkä edustajainhuoneen vähemmistöjohtajaa, demokraattien Hakeem Jeffriesia lainkaan.
Trumpin suhtautuminen hallinnon sulkuun on Lindénin mukaan ”mielenkiintoinen”. Tiistaina Trump viestitti aikovansa käyttää sulkua hyödykseen irtisanomalla ”valtavat määrät ihmisiä” liittovaltion hallinnosta ja virastoista sekä leikkaamalla demokraattien kannattamia ohjelmia.
Trump maustoi uhkaustaan sanomalla, että nämä leikkaukset ja irtisanomiset olisivat ”peruuttamattomia”.
Lindénin mukaan ei ole täysin selvää, onko kyse vain neuvottelutaktiikasta vai aidosta halusta toimia näin juuri nyt. Samaan hengenvetoon hän lisää, että Trumpin hallinnossa on kuitenkin pyrkimystä päästä eroon virkahenkilökunnasta.
– Trumpin hallinnossa ajatellaan, että nämä virkahenkilöt edustavat Trumpin tavoitteiden vastarintaliikettä hallinnon sisällä eli tätä niin sanottua syvää valtiota, joka on Trumpia vastaan, hän selvittää.
– Ehkä Trumpin hallinnossa halutaan käyttää tätä hallinnon sulkua tekosyynä näille irtisanomisille. Se voi tarkoittaa, että Trumpin näkökulmasta sulku voi olla jopa toivottavaa.
Kongressin demokraattijohtajat Hakeem Jeffries ja Chuck Schumer ovat syyttäneet republikaaneja haluttomuudesta neuvotella rahoituksesta. AOP
Hätäkokous
Aiemmin tiistaina Yhdysvalloissa koettiin poikkeuksellinen näytös, kun puolustusministeri Pete Hegsethin koollekutsumaa hätäkokousta varten kenraaleja ja amiraaleja oli lennätetty eri puolilta maailmaa kuuntelemaan, kuinka Trump ja Hegseth kävivät läpi poliittisia purnauksen aiheitaan.
Hegseth muun muassa luonnehti puolustusministeriötä ”woke-ministeriöksi”, haukkui Pentagonin käytävillä käveleviä kenraaleja ”läskeiksi”, kehotti johtamaan sotilaita pelolla ja kyseenalaisti kansainväliset säännöt, kuten Geneven sopimukset.
”Soturieetoksen” palauttamisesta pauhaavan Hegsethin puhe on herättänyt epäuskoista äimistelyä. Yhdysvaltain merijalkaväen ryhmiä Fallujan toisessa taistelussa ja Afganistanissa johtanut Elliot Ackerman pitää Hegsethin puheita loukkaavina.
– On mielipuolista loukata kokeneita upseereita, jotka kaikki ansaitsivat kannuksensa taistelemalla Irakissa ja Afganistanissa, hän sanoo The New York Timesille.
– Näillä kavereilla on enemmän hiekkaa kengissään kuin hänellä.
Myös europarlamentaarikko, kenraalimajuri evp. Pekka Toveri (kok) hämmästelee Hegsethin puheita.
– Koska pahoinpitelemällä alaisia saadaan parhaat tulokset? Ei näytä toimivan Venäjän armeijassa, johon suuntaan tämä tyyppi on USA:n asevoimia työntämässä, hän kirjoittaa sosiaalisessa mediassa.
– Väkivaltaa joukoissa, rajoittamatonta voimankäyttöä ulkomailla ja naiset pihalle… Mikä voisi mennä vikaan?
Trumpin puhe oli vielä huolestuttavampi. Hän puhui jälleen kerran vihollisista Yhdysvaltain sisällä ja ”sisäisestä sodasta”, minkä lisäksi hän väläytti mahdollisuutta käyttää Chicagon, San Franciscon ja New Yorkin kaltaisia demokraattijohtoisia kaupunkeja asevoimien ”harjoittelupaikkana”.
Hegsethin tavoin Trump ilmoitti kenraaleille ja amiraaleille, että nämä voisivat erota, mikäli hänen viestinsä ei miellytä.
Puolustusministeri Pete Hegsethin koolle kutsuma hätäkokous on herättänyt huolta ja epäuskoista äimistelyä. AOP
Väärät ihmiset
Liittovaltion hallinnon sululla ja Trumpin viestillä ylimmälle sotilasjohdolle on nähtävissä selvä kytkös.
Lindén muistuttaa, että halu korvata eronneita tai irtisanottuja virkakunnan edustajia tai asevoimien epätoivottua henkilöstöä Maga-lojalisteilla on Trumpin hallinnossa julkilausuttu tavoite.
– Se ei ole mikään salaliittoteoria. He ovat täysin avoimesti puhuneet, kuinka ensimmäisellä kaudella Trump ei kyennyt tekemään kaikkea haluamaansa, koska heidän mukaansa virkakunnan edustajat jarruttivat asioita niin paljon kuin ehtivät, hän selvittää.
– Hegseth puolestaan on puhunut hyvin avoimesti, kuinka asevoimiin on palkattu väärin perustein ihmisiä.
Lindénin mukaan Trumpin hallinnossa on selvä pyrkimys poistaa nyt valtaa sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole ”ideologisesti yhteensopivia” Maga-ideologian kanssa.
Lisäksi hallinto vaikuttaa haluavan irtisanoa henkilöitä, joiden sukupuoli tai ihonväri herättää Maga-ideologian kannattajissa epäilyksen, ettei henkilö ole saanut työpaikkaansa omilla ansioillaan.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Maria Lindén pitää Yhdysvaltain tilannetta ”erittäin huolestuttavana”. Henri Kärkkäinen
Huolestuttava suunta
Epätoivottujen virkahenkilöiden ja asevoimien henkilöstön korvaaminen Maga-lojalisteilla sekä demokraattikaupunkien käyttäminen asevoimien ”harjoittelupaikkana” ovat jälleen herättäneet huolta Yhdysvaltain suistumisesta kohti autoritarismia.
Lindén ymmärtää huolen.
– Trump ottaa selkeitä askeleita, jotka vähintäänkin heikentävät demokratian laatua. Voidaan myös sanoa, että Trump vie Yhdysvaltoja kohti tilannetta, jossa se ei enää ole demokratia, hän sanoo.
Polttava kysymys on, ylittyykö Trumpin kaudella raja, jonka jälkeen Yhdysvallat ei enää ole demokratia. Lindénin mukaan se riippuu hyvin paljon siitä, mitä demokratian määritelmää halutaan käyttää ja kenen annetaan määritellä rajan ylitys.
Trumpin ajama suunta on kuitenkin selvä.
– Hän tekee hyvin monia asioita, joita olemme nähneet muissa maissa, joissa alun perin demokraattisesti vaaleilla valitut johtajat ovatkin lähteneet heikentämään demokratiaa ja ottaneet askeleita autoritaarisemman valtion suuntaan, hän sanoo.
Demokratiatutkijat näkevät, että vapaassa liberaalissa demokratiassa on kolmenlaisia mekanismeja, jotka jollain tavalla rajoittavat valtionjohtajan valtaa. Vallan kolmijaon mukaan Yhdysvalloissa presidentin, kongressin ja oikeuslaitoksen on tarkoitus olla tasavertaisia.
Toinen mekanismi on äänestäjien oikeus vaihtaa valtionjohtajaa. Kolmas keino on sananvapauteen ja avoimeen kommunikaatioon perustuva tapa vahtia valtaapitäviä, mistä vastuu on tiedotusvälineillä, kansalaisjärjestöillä ja tiedeyhteisöllä.
– Trump on pyrkinyt ottamaan kaikkia näitä tiukemmin omaan ohjaukseensa, siirtämään valtaa näiltä kaikilta kolmelta taholta itselleen, Lindén sanoo.
Lindén lisää, että tässä mielessä Yhdysvaltain tilanne on ”erittäin huolestuttava”. Hänen mukaansa on selvää ja objektiivisesti todettavissa, mitä Trumpin ottamat askeleet demokratian laadun heikentämiseksi ovat olleet.
Sen sijaan Lindénin mukaan voidaan keskustella siitä, mitä ”hyvä demokratia” on. Tästä myös demokratiatutkijoilla on eriäviä näkemyksiä, vaikka heillä on kuitenkin jonkinlainen ”yhteneväinen punainen lanka”.
Maailmalla on kuitenkin trendi, jossa demokratiaa on pyritty määrittelemään uudelleen. Näin on toiminut esimerkiksi Unkarin pääministeri Viktor Orbán, joka on puhunut ”illeberaalista demokratiasta”.
– Olemme tilanteessa, jossa maailmanlaajuisesti iso ilmiö on pyrkimys määritellä hyvin radikaalisti uudelleen sitä, mitä hyvä demokratia on, Lindén sanoo.
Yhdysvaltojen kohdalla Lindén pitää yhtenä mahdollisena tulevaisuudenkuvana sitä, että hyvä demokratia merkitsisi kristinuskon ja hallinnon julkilausuttua ja avointa kytkeytymistä yhteen.
– Silloin demokratia tarkoittaisi hyvää tiettyä maailmankatsomusta tunnustaville ihmisille ja tuottaisi hyvää tietyille ihmisryhmille, mutta tilanne olisi päinvastainen niille, jotka tätä katsomusta eivät tunnusta, hän sanoo.
Lindénin mukaan sellaista pistettä tuskin kuitenkaan tulee, jossa Trumpin hallinto ilmoittaisi, ettei se halua Yhdysvaltain olevan demokratia tai että se pyrkisi lakkauttamaan demokratian Yhdysvalloissa.
– Näin tuskin tulee käymään, mutta he haluavat määritellä demokratian jollain sellaisella tavalla, jota me demokratiatutkijat emme tunnista demokratiaksi, mutta jonka he väittävät olevan demokratia, hän sanoo.