15. elokuuta Putin ja Trump tapasivat Alaskassa. AOP

Ensi helmikuussa tulee kuluneeksi jo neljä vuotta siitä, kun Venäjä aloitti järjettömän hyökkäyksensä Ukrainaan.

Vuosien varrella on nähty monenlaisia käänteitä, mutta tällä hetkellä näyttää, että Moskovalle on tulossa pettymyksiä pettymysten jälkeen.

Kremlissä on taatusti laskettu sen varaan, että aika on Venäjän puolella tässä sodassa, ja länsi väsyy tukemaan Ukrainaa.

Mutta onko käymässä kuitenkin toisin – sen suhteen voi olla varovaisen toiveikas.

Katsotaanpa joitakin viimeaikaisia merkkejä.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sallii nyt Ukrainan iskeä pitkän kantaman aseilla syvälle Venäjän maaperälle. Asiasta on kertonut Yhdysvaltain presidentin Ukraina-erityislähettiläs Keith Kellogg Fox News -kanavalla.

Aiemmin Yhdysvallat ei ole sallinut Ukrainan iskeä esimerkiksi Atacms-ohjuksilla Venäjän maaperälle.

Yhdysvaltain varapresidentti J. D. Vance on kertonut, että Trump harkitsee Tomahawk-risteilyohjusten toimittamista Ukrainalle. Ilmeisesti harkinnassa on myös Barracuda-M -risteilyohjusten toimittaminen Ukrainalle.

Yhdysvaltalaisten mediatietojen mukaan Yhdysvallat aikoo myös antaa Ukrainalle tiedustelutietoa pitkän kantaman ohjusiskuja varten. Wall Street Journal -lehden lähteiden mukaan Yhdysvallat siis toimittaa Ukrainalle tietoa, jonka avulla Ukraina voi iskeä Venäjän energiainfrastruktuuriin.

Ottaen huomioon Trumpin toiminnan tempoilevuuden ja diilien vääntämisen, pitää toivoa, että Yhdysvaltain linja tässä pitää.

Ukraina iskeekin nyt ja jatkossa Venäjän energiajärjestelmän kimppuun ohjuksilla. Aiemmin Ukraina on käyttänyt vastaaviin iskuihin heikkotehoisempia drooneja.

Esimerkiksi viime sunnuntaina Ukraina iski Belgorodin kaasuvoimalaan aiheuttaen suuria tulipaloja. Maanantaina Ukraina ampui risteilyohjuksia Brjanskin kaupungissa sijaitsevaan Karaševin sähkölaitetehtaaseen.

Energialaitosiskujen seurauksena polttoainepula syvenee Venäjällä. Tästä on kertonut muun muassa tunnettu venäläinen talouslehti Kommersant.

Lehdelle puhuneen lähteen mukaan tilanne on ”kriittinen”, koska useissa maan suurissa öljynjalostamoissa on jouduttu tekemän ”suunnittelemattomia huoltotöitä”.

Samaan aikaan tiedetään, että Naton piirissä Ukrainan tukisuunnitelmat kehittyvät, ja monet jäsenmaat nostavat puolustusmenojaan rajusti.

Pöydällä on Nato-maiden ilmatorjuntajärjestelmien sijoittaminen läntiseen Ukrainaan ja Kiovan alueelle. Niillä ammuttaisiin alas venäläisiä lennokkeja, risteilyohjuksia ja ballistisia ohjuksia.

Se olisi Kremlille yksi viesti lisää, että hyökkäyssota ei ole voitettavissa. Lennokkien ja ohjusten torjuminen ei ole sotatoimi Venäjää vastaan, vaan se on YK:n peruskirjan oikeuttamaa itsenäisen valtion auttamista.

Ruotsilla puolestaan on valmius toimittaa Ukrainalle Gripen E -hävittäjiä. Ruotsin puolustusministeri Pål Jonson vahvisti neuvottelut Iltalehden haastattelussa.

Euroopan, etenkin Pohjois-Euroopan ja Britannian rahallinen ja materiaalinen tuki pitävät kyllä Ukrainan hengissä rintamalla. Selvää on, että vielä huomattavan paljon enemmän pitäisi tukea antaa, jos halutaan, että venäläiset alkaisivat kävellä takaperin valloittamiltaan alueilta.

Keskiviikkona EU-maiden päämiehet keskustelivat ensimmäistä kertaa komission aloitteesta hyödyntää paremmin Venäjän jäädytettyjä varoja Ukrainan tukemiseksi.

Keskeisenä ajatuksena on turvata Ukrainan rahoitus lähivuosiksi lainalla, jossa hyödynnettäisiin Venäjän jäädytettyjä varoja.

EU laittaa uusia pakotteita ja Yhdysvaltain presidentti Trumpilla on takataskussaan vielä uusi massiivinen pakotepaketti Venäjälle: sen vastapainoksi hän ihan oikeutetusti vaatii kaikkia Nato-maita lopettamaan energiaostot Venäjältä.

Trump on myös vaatinut Eurooppaa rahoittamaan amerikkalaisia aseita Ukrainaan. Suomen olisi korkea aika tehdä päätös osallistumisesta näiden aseiden ostamiseen. Virokin lähti mukaan 10 miljoonalla eurolla, mikä jättää suomalaiset kiusalliseen asemaan.

Moskovan epäonnistumiseksi voidaan vielä laskea Moldovan vaalit. Voiton vei EU-myönteinen puolue, eikä Venäjä onnistunut sekaantumisessaan vaaleihin. Yksi kerrallaan maat, joita Venäjä pitää etupiirinään, haluavat kohti länttä.

Kaikki edellä mainittu syö Venäjän mahdollisuuksia Ukrainan rintamalla, kansan tukea sodalle ja presidentti Vladimir Putinin hallinnolle.

Tietenkään ei pidä aliarvioida putinistien sitkoa, eikä maan sotakoneiston kykyä tuottaa materiaalia ja miehistöä.

Mutta sen varaan voi laittaa toivoa, että Moskovassakin puntarit kääntyisivät pikku hiljaa asentoon, joka saisi maan aidosti rauhanneuvotteluihin.