Puhetulva lenkkikaverin kanssa katkeaa kuin seinään. Valopylvääseen kiinnitetty kyltti kertoo, että metsässä tehdään tutkimusta, jossa tallennetaan ääniä, myös puhe saattaa taltioitua.
Mitä tulikaan juuri tilitettyä pomosta? Tai sitä ennen puolisosta?
Yksi äänityksestä kertova kyltti on Paloheinän pururadan varressa lähellä Pitkäkoskea. Marjo J. Rämö
Ei hätää, vakuuttaa väitöskirjatutkija John A. Allen Helsingin yliopistosta.
Ensinnäkin metsään kätketyt laitteet tallentavat ympäristönsä ääntä minuutin kerrallaan, joka kymmenes minuutti.
Ohikulkijalta ei ehdi tallentua kovin seikkaperäistä tilitystä yhden minuutin äänityksen aikana.
– Laitteelle saattaa tallentua joitakin sanoja tai joitakin lauseita, mutta ei kokonaista keskustelua, Allen sanoo.
Toisekseen, vaikka laite nauhoittaisi kokonaisia lauseita, ne eivät päädy edes tutkijoiden korviin.
– Laitteet tallentavat äänet muistikorteille, joista ne ladataan Suomessa sijaitsevan tietokoneen palvelimelle. Käyttämämme ohjelmat analysoivat tallentuneita signaaleja, eivät varsinaisia äänitteitä.
Ohjelmistot tuottavat tietoa tallenteiden äänienergiasta, taajuuksista ja siitä, mistä ääni on peräisin.
– Saamme esimerkiksi tiedon, onko ääni peräisin luonnosta vai liikenteen melusta, eläimistä tai ihmisestä, mutta emme saa tietoa, mitä ihmisääni sanoo, Allen selventää.
Äänityslaitteita Keskuspuistossa on kaikkiaan kuusi. Kaksi niistä on sijoitettu Töölönlahden ympäristöön, kaksi Ruskeasuolle ja kaksi Paloheinän alueelle Keskuspuiston pohjoisosaan.
John A. Allen asentamassa äänittäjää. Helsingin yliopisto
Laitteet on sijoitettu siten, etteivät ne ole lenkkipolkujen välittömässä läheisyydessä. Ne eivät ole myöskään tutkimuksesta kertovien kylttien vieressä.
– Kyltit on sijoitettu siten, että ne ikään kuin ”varoittavat” ihmisiä, jotka tulevat alueelle, josta ääni voi tallentua, Allen kertoo.
Hän arvioi, että kymmenen metrin päässä oleva äänityslaite tallentaa puheen vielä hyvin, 30 metrin päässä jo huomattavasti heikommin.
Jenna Koskelo, 31, lenkkeilee Keskuspuistossa Manu-koiransa kanssa Länsi-Pasilan ja Ruskeasuon kohdilla.
– Liikun yleensä hiljaa koiran kanssa, minua äänitykset eivät häiritse, hän naurahtaa.
Koskelo kertoo huomanneensa äänityksistä kertovat kyltit muttei ole ajatellut sen tarkemmin, mihin ne liittyvät.
Allen sanoo, että elokuun puolivälissä aloitettu tallentaminen ja siitä kertovat kyltit ovat tuoneet toistaiseksi yhden yhteydenoton alueella liikkuvilta. Sekin tuli tutkimuksesta kiinnostuneelta henkilöltä.
Allen kertoo, että kyseessä on Suomessa ainutlaatuinen tutkimus, jossa selvitetään urbaanin luonnon äänimaisemaa.
Tavoitteena on syventää tietämystä siitä, miten luonnolliset ja ihmisen tuottamat äänet vaikuttavat kaupunkielämään ja kaupunkiluonnon monimuotoisuuteen.
Nelivuotista tutkimusta tekee Helsingin yliopisto ja Suomen ympäristökeskus (SYKE) yhteistyökumppaniensa kanssa.
Keväällä osana tutkimushanketta Keskuspuistossa järjestetään kävelyjä, joiden osallistujia haastatellaan siitä, miten he havaitsevat ympäristön ääniä ja miten he niitä arvottavat.
Tutkijat toivovat, että tutkimuksen tarjoamaa tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi viheralueiden ja asuinalueiden suunnittelussa.
Puistot ja kaupunkimetsät ovat paikkoja, joista haetaan rauhaa, luontoyhteyttä ja helpotusta kaupungin melusta. Kyse ei ole ainoastaan siitä, mitä luonnossa näemme, vaan myös siitä, millainen äänimaisema rauhoittumiseen tarkoitetussa ympäristössä on.
– Samalla äänimaailmalla on merkitystä siinä, mikä tekee jostakin paikasta tutun tai miellyttävän ja antaa paikalle tietyn luonteen, Allen sanoo.
Päivittäin koiransa kanssa Keskuspuistossa ulkoileva Koskelo sanoo, että hänelle koiralenkit ovat eräänlainen siirtymä työpäivästä arki-illan vapaa-aikaan.
– Yritän valita reitin siten, ettei olisi hirveästi liikenteen tai työmaiden ääniä.
Haastatteluhetkellä Keskuspuistoon kantautuu raastavaa meteliä Ilmalan vesitornin julkisivusaneerauksesta. Melua aiheuttavan betonipinnan vesipiikkaustyön on arvioitu kestävän vuoden loppuun.
Koskelo kuuntelisi puistossa liikkuessaan mieluiten luonnonääniä kuten linnunlaulua ja lehtien kahinaa puissa irtautuakseen töistä.
Hänestä koiran kanssa liikkuessa on hyvä olla ilman kuulokkeita.
– Siten voin ennakoida koiran liikkeitä, kun kuulen esimerkiksi lähestyvän pyöräilijän.
Äänityslaitteet ovat pieniä vihreitä laatikoita, jotka on kiinnitetty puihin. Helsingin yliopisto
Tutkijalla ei ole vielä tietoa, millaisia ääniä eri puolilta Keskuspuistosta on tallentunut vajaassa kahdessa kuukaudessa.
Äänityslaitteiden muistikortit ja patterit käydään vaihtamassa ensimmäistä kertaa lokakuun aikana.
Allen ennakoi, että korteille on tallentunut luonnon ääniä: tuulta ja sadetta, erilaisten kulkuvälineiden kuten polkupyörien ja sähköpotkulautojen ääniä, kaukaisempaa liikenteen melua sekä ihmisten ja eläinten ääniä.
Täydellistä hiljaisuutta muistikorteilta tuskin löytyy.
– Tasainen liikennevirta aiheuttaa yllättävän kauas kantautuvan äänen, Allen toteaa.
Tämä on tullut ilmi Sipoonkorvessa tehdyissä vastaavissa äänityksissä. Jopa kilometrien päässä teistä tehdyissä tallenteissa erottuu tasainen liikenteen humina.
Helsingin Uutiset kertoo kaupungin kiinnostavimmat tarinat. Helsingin Uutisten sovellus on helpoin tapa lukea kaupungin tuoreimmat uutiset – lataa sovellus tästä!