Jarmo Koski menetti veljensä 1980-luvulla.
Jarmo Koski kertoo elämäkerrassaan veljensä kuolemasta. PASI LIESIMAA
Näyttelijä Jarmo Koski puhuu Sanna Kajander Ruuthin kirjoittamassa Jarmo Koski – Salattu elämäni -kirjassa (S&S, 2025) veljensä kuolemasta.
Koski kertoo, kuinka hänen veljensä Risto joi liikaa ja kärsi mielenterveyden ongelmista.
Kerran hain hänet kotoaan Vihreän Omenan autolla ja vein Lapinlahden sairaalaan. Risto oli juomisesta niin sekavassa kunnossa, että näki harhoja. Odotushuoneessa hän komensi minuakin nostamaan jalkani ylös lattialta, koska huoneessa muka tulvi. En ryhtynyt kinaamaan vaan tottelin. Oli raskasta katsoa rakasta veljeä siinä kunnossa.
Lapinlahdessa Kosken veli vietti pari yötä, mutta kotona sama meno jatkui. Vuonna 1983 veli soitti Koskelle ja pyysi häntä mukanaan kapakkaan.
Olimme Marjan kanssa juuri saaneet lapset nukkumaan ja päättäneet katsoa yhdessä elokuvan. En halunnut baariin, joten kutsuin Riston meille Snellmanin kadulle leffaa katsomaan.
Kun Risto saapui paikalle, oli hän Kosken mukaan kärsimätön ja poltti tupakkaa ketjussa. Kosken Marja-vaimon kehotuksesta Koski lähti saattamaan veljeään kotiin.
Kävellessämme Risto tunnusti juoneensa pullon Koskenkorvaa ennen meille tuloaan. Olin yllättynyt – hän ei näyttänyt olevan lainkaan päissään.
”Viina ei vaikuta minuun enää”, sanoi Risto surullisesti.
Koski näki tuolloin veljensä viimeistä kertaa. 8. syyskuuta talonmies löysi hänet hirttäytyneenä kotitalonsa ullakkokerroksesta.
Hautajaisissa tarvitsin kaiken esiintymiskokemukseni, jotta pystyin muodostamaan sanoja laskiessani kukat arkulle: ”Viimeinen tervehdys veljelle, ystävälle.”
Myöhemmin Koski muistelee elämäkerrassaan Salatut elämät -sarjan kohtausta, jossa hänen roolihahmonsa Seppo Taalasmaa yrittää itsemurhaa. Kohtauksen tekeminen oli Koskelle rankkaa, mutta hän vakuutteli tuotannolle pystyvänsä näyttelemään kohtauksen.
Kohtaukseen valmistautuessa en kuitenkaan voinut olla miettimättä esimerkiksi veljeni Riston surullista elämänkohtaloa. Tiedän, mitä itsemurha merkitsee läheisille. Ehkä kohtaus oli niin vaikuttava siksi, että aidot tunteeni välittyivät kotikatsomoihin asti. Mene ja tiedä.
Hirttäytymiskohtauksen tekeminen meni silti vahvemmin tunteisiini kuin olin etukäteen osannut kuvitella. Se veti mielen matalaksi pitkäksi aikaa.
Kursivoidut kohdat ovat otteita Sanna Kajander Ruuthin kirjasta Jarmo Koski – Salattu elämäni (S&S, 2025).