Elokuva
A Samurai in Time (2023). K-12. Bio Rex. Ohjaus: Jun’ichi Yasuda. Esiintyjät: Makiya Yamaguchi, Norimasa Fuke, Yuno Sakura, Rantaro Mine. Kesto: 2 t 11 min.
A Samurai in Time (2023) on vaivaisella 175 000 dollarilla tuotettu itseironinen kökkökomedia, jota alkujaan esitettiin vain yhdessä elokuvateatterissa Japanissa. Sitten kohtalo puuttui peliin.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Jun’ichi Yasudan lämmin ja läpeensä höpsö B-elokuva sai suosituksia puskaradion kautta leviten teatterista toiseen. Lopulta se voitti jopa Japanin ”oscarit”.
Samurai auttaa katsojaa näkemään, kuinka turtuneita olemme modernin maailman hyvinvointiin.
Epätodennäköinen voittaja on myös filmin päähenkilö. Tarina seuraa Makiya Yamaguchin esittämää Edo-kauden samuraita, Kosakaa, johon iskee aikamatkustussalama.
Sääilmiö nakkaa Kosakan 2000-luvun Japaniin: samuraiaiheisen tv-sarjan kuvauksiin. Siellä muut luulevat oudosti käyttäytyvää miekkamiestä hömppäsarjan avustajaksi.
Studion väki epäilee, että Kosaka on menettänyt muistinsa, ja tarjoaa hänelle säälistä väliaikaisen majapaikan talkkarinhommia vastaan.
Kun eräisiin kuvauksiin tarvitaan kiireellä avustajan tuuraajaa, ja samuraiksi pukeutunut talkkari hortoilee miekkoineen paikalle, on näytönpaikka valmis.
Katanaa kokeneesti heiluttava Kosaka tekee vaikutuksen tuottajiin, ja saa kiinnityksen B-tason tuotantoihin. Hän suhtautuu työhönsä ylpeydellä ja vakavuudella, jota samurailta voi odottaa.
Motivaatio ja rooliin uppoutuminen vauhdittavat urakiitoa. Menneellä miehellä on edessään loistava tulevaisuus, jota kuitenkin varjostavat satoja vuosia vanhat viholliset.
Filmi vaikuttaa alahyllyn kainalopierukomedialta. Sitä se tavallaan onkin, mutta satiirisesti. Tyyli tuo mieleen John Watersin tarkoituksella kököt komediat, kuten Hairspray (1988) ja Cry-Baby (1990).
Saippuasarjoista ja supermarketin jälkiruoista kyyneliin liikuttuva samurai auttaa katsojaa näkemään, kuinka turtuneita olemme modernin maailman hyvinvointiin.
Hölmöily auttaa pitämään yhteiskunnallisen saarnaavuuden loitolla Yamaguchin ilmeilevän näyttelijäntyön tasapainotellessa hyvin herkkyyden ja yliampuvuuden välillä.
Vaikka kömpelöys vaikuttaa paikoin myös tahattomalta, on elokuva aidosti yllättävä ja erilainen, ja se kirvoittaa paljon hyväntuulista hihittelyä.