ELOKUVA-ARVIO. Kun pop-tähti Rita Behm Anna minun rakastaa enemmän -elokuvan alkuneljänneksellä näyttelee ihan tavallista runotyttöä, tulkinta jää jähmeäksi ja kovin epäuskottavaksi. Mutta kun Behmin henkilöhahmosta Suvi Vaahterasta elokuvan jälkimmäisellä puoliskolla tulee Summer Maple, kansainvälinen pop-diiva, hänen näyttelemisensä luontevoituu ja roolihahmoon on helppo uskoa.
Alkupuoli on muutoinkin Oskari Sipolan ohjaamassa elokuvassa ongelmallinen. Se rakentuu lähdetekstinsä Juha Itkosen romaanin puberteettiselle rokkitähtifantasialle eikä Sipolalla ole oikein muuta kuvattavaa kuin kahden nuoren päähenkilönsä loputtomat suuteluhetket. Romanssi on nopeasti kerrottu ja saman asian toistaminen hieman vaihtelevin kuvin ja kuvakulmin on lähinnä visuaalista änkytystä.
Mutta Anna minun rakastaa enemmän jäntevöityy yllättäen, kun banaaliin bändikuvaelmaan ja sen liepeille pystytettyyn romanssiin saadaan säröjä. Bändin laulaja, vielä tässä vaiheessa arkisesti Suvi Vaahtera, lähtee yllättäen soolouralle ja jättää kitaristi-poikaystävänsä Antin (Pyry Kähkönen) ihastuttavan suoraviivaisesti.
Antti heittää kitaran nurkkaan, lähtee opiskelemaan porvarillista ammattia ja päätyy keskiluokkaiseen rivitaloelämään. Muistot ja lopulta itse keksityt harhat nuoruuden romanssista kuitenkin särkevät Antin avioliiton ja pakottavat palaamaan Summer Maplen helmoihin.
Kun Sipola siirtää kerrontansa harmaasta Hämeenlinnasta New Yorkin melskeeseen, elokuva nousee aivan uusiin sfääreihin. Banaalista tulee yhtäkkiä kiinnostava, ja katsoja jää miettimään: eipä tule äkkiä mieleen toista näin kaksijakoista elokuvaa, jonka parempi puolikas olisi näin merkittävästi kiinnostavampi kuin sen heikompi osuus.
New Yorkissa Antista ja Summerista tulee työpari, joka saa jumiin jääneen levyntekoprosessin lentoon. Yhteistyön tulemana syntyy oikein kaunis pop-kappale Brooklyn Bridge. Sitten ollaankin maailmankiertueella, ja viimeistään kuvat isoilta areenoilta osoittavat, ettei kirjailija Itkosen rokkitähtifantasioissa ehkä ollutkaan mitään lapsellista muualla kuin loskaisilla kotinurkilla.
Rita Behmin näyttelemistä voisi moittia maneeriseksi ja alleviivaavaksi, mutta on vaikea kuvitella että kukaan suomalainen ammattinäyttelijä olisi tehnyt Summer Maplesta osuvampaa henkilökuvaa kuin Behm. Hänen ja Pyry Kähkösen yhteispeli New York -kohtauksissa tuo jopa mieleen A Star Is Born -elokuvan (2018) Lady Gagan ja Bradley Cooperin. Behmin ja Kähkösen välillä on hetkittäin samaa sähköisyyttä kuin Lady Gagalla ja Cooperilla.
Pohjimmiltaan Oskari Sipolan elokuvassa ei tietenkään ole kyse tähden syntymisestä tai pop-musiikista, vaan rakkaudesta. Antille rakkaus näyttäytyy selvittämättömänä mysteerinä, Suville nousukiitoisen uran käsijarruna. Tarvitaan Antin viisas isä (Aimo Räsänen kertomaan pojalleen, että jokainen rakkaudeton päivä on hukkaan heitetty.
ANNA MINUN RAKASTAA ENEMMÄN (Suomi 2025). Ohjaus: Oskari Sipola. Käsikirjoitus: Oskari Sipola perustuen Juha Itkosen romaaneihin. Kuvaus: Peter Leichner. Leikkaus: Nina Ijäs. Musiikki: Joel Melasniemi. Näyttelijät: Rita Behm, Pyry Kähkönen, Mimosa Willamo, Tuomas Nilsson, Jasir Osman, Evelyn Rasmussen Osazuwa, Aimo Räsänen.