Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on tottunut edellyttämään liehittelyä kaikilta ja kaikkialla, mutta viime viikon tiistaina vastassa oli syvä hiljaisuus. Merijalkaväen tukikohtaan Quanticossa määrätyt kenraalit ja amiraalit kuuntelivat naamat peruslukemilla, kun Trump ja sotaministeri Pete Hegseth pauhasivat loppua ”woke-ministeriölle”. Noin 800 puolustusalan absoluuttista huippuosaajaa todisti hämmentävää sekoilua, jonka mukaan Trump esimerkiksi rakensi armeijan eikä lihavia kenraaleja enää suvaita.
Koollekutsun vakavana puolena Trump vapautti sotilaat oikeudellisista sodan säännöistä ja ilmaisi halunsa käyttää asevoimia myös rajojen sisällä ”radikaalivasemmistoa” vastaan. Kansalliskaartin joukkoja on jo lähetetty demokraattienemmistöisiin kaupunkeihin. Marssi kohti diktatuuria jatkuu.
Sekä Trump että Hegseth uhkasivat upseereja suoraan potkuilla, jos sanoma ei kelpaa, tai vain jos naama ei miellytä Trumpia. Viesti meni takuulla perille ainakin niille, joilla on eniten kompetenssia ja uravaihtoehtoja. Kun epäpätevyys jyrää, pätevimmät voivat äänestää jaloillaan. Nato-liittolaisena olisin huolissani amerikkalaisten suorituskyvyn kehityksestä.
Noin 800 huippuosaajaa todisti hämmentävää sekoilua.
Nykyiseen asemaansa ylivertaisena suurvaltana Yhdysvallat on noussut viime kädessä maailman pisimmälle viedyn meritokratian eli pätevimpien vallan ansiosta. Meritokratia on toteutunut USA:ssa sekä äärimmäisessä kapitalistisessa kilpailutaloudessa että demokraattisessa poliittisen vallan kontrollissa.
Molempia voidaan kuvata myös informaation kulkuna. Markkinatalous on informaatiojärjestelmä, jossa kysyntä ja tarjonta ohjaavat tehokkaasti tuotteiden ja palvelujen hintoja sekä edelleen yritysten resurssien ja työvoiman suuntautumista.
Demokraattisessa järjestelmässä vapaa tiedonkulku on kaikki kaikessa. Valtionjohto, jonka toimiin kansa on tyytymätön vaaleissa, väistyy sovussa. Lehdistönvapaus mahdollistaa vallan vahtimisen ja sananvapaus julkisen keskustelun. Tutkimuksen vapaus tuottaa yhteiskunnan tilasta olennaista tietoa, johon sekä päättäjät että kansalaiset voivat nojata ratkaisuissaan. Tieteen ihanteena on itseäänkorjaavuus.
Rehellinen palautejärjestelmä ja virheistä oppiminen ei ole välttämätöntä vain toimivalle valtiolle vaan mille tahansa menestykseen pyrkivälle organisaatiolle.
Kenraalimajuri evp. Harri Ohra-ahon mukaan Suomen armeijassa virheet käännetään oppimiskokemukseksi, kun Venäjällä niistä vaietaan (Savon Sanomat 22.9.). Der Spiegelin toimittaja Michael Sauga kuvaa diktaattorin dilemmaa: kritiikin tukahduttaminen ja pätevyyden korvaaminen uskollisuudella ajaa itsevaltiaan lopulta täydelliseen informaatiotyhjiöön (Helsingin Sanomat 28.9.). Tämä oli myös Trumpin dilemma Quanticossa.
Trump on hyökännyt kaikkia edellä mainittuja demokratian peruspilareita vastaan. Mutta meritokratian romuttaminen uhkaa ennen pitkää myös USA:n taloudellista vaurautta. Muun muassa työperäisen maahanmuuton ehtojen posketon kiristys ja yliopistotutkimuksen sensuuri työntävät osaajia ulos maasta.
Markkinataloutta voi yrittää yhdistää myös diktatuuriin, kuten Kiina on tehnyt kohtalaisella menestyksellä. Lopulta sortovalta, korruptio ja rappio järjestelmän ytimessä tuppaavat kuitenkin turmelemaan hyvätkin saavutukset. Jos haluaa johtavaksi suurvallaksi, kannattaa houkutella kaikki parhaat inhimilliset kyvyt sen rakentamiseen, kuten USA on pitkään tehnyt. Vapaus kuitenkin kuuluu pakettiin.