Selja Ahavan uutuusromaani kertoo kuolemasta jälkimodernissa hengessä.
Selja Ahava: Hän joka syvyydet näki. Gummerus 2025. 351 s.
Helsinkiläinen Selja Ahava (s. 1974) on kiitetty draamakäsikirjoittaja, joka julkaisi esikoisromaaninsa Eksyneen muistikirja vuonna 2010. Ahavan toinen romaani Taivaalta tippuvat asiat (2015) valittiin Finlandia-ehdokkaaksi ja voitti EU:n kirjallisuuspalkinnon seuraavana vuonna. Ahavan neljäs romaani Nainen joka rakasti hyönteisiä (2020) ylsi puolestaan Runeberg-palkintoehdokkaaksi.
Ahavan viides romaani Hän joka syvyydet näki lähestyy kuoleman kohtaamista jälkimodernissa hengessä. Jokainen toivoo vaistomaisesti, ettei läheinen kuolisi. Silti näin tapahtuu tämän tästä. Kun kuoleman pitäisi kulua elämään erottamattomana osana, Ahavan romaanikerronnassa siitä tulee monimutkainen ja -selitteinen asia.
Romaanikertojana on keski-ikäinen Liisa, jonka ensimmäinen avioliitto on epäonnistunut. Orpo lapsuus ilman vanhempia on tuonut Liisan tajuntaan kuoleman jo ennen kuin sitä on ollut mahdollista käsitellä kypsällä tavalla.
Nyt Liisan vanha Vuokko-täti on kuolemassa, jolloin ollaan taas kovan paikan edessä. Tädin ruumis valmistautuu lähtöön sinne jonnekin, minkä olemassaolosta on vaikea puhua:
”Vanhojen ihmisten ruumiisiin on kertynyt kaikenlaisia kokemuksia, on kipuja, arpia ja haurastumisia, kannettavia taakkoja ja kovettumia, siksi melkein jokaisen ruumiista löytyy kohtia, joihin ei saa koskea. Ne ovat asioita, joista ei tarvitse puhua, minä huomaan kyllä ne käsilläni, kun lähestyn sellaista kohtaa.”
Ahavan romaani ei harrasta takaumia tai liikkeitä ajassa eteenpäin. Rinnakkaistarinoissa kerrotaan muun muassa äidistä, jonka tytär on maannut viisi vuotta aivokuolleena sairaalan sängyssä. Äidin on mahdotonta hyväksyä tyttären poismenoa, ja hän ei anna lupaa lopettaa tytön hoitoa.
Välillä liikutaan Amerikassa kuusikymmentäluvun puolessavälissä. Joukko tutkijoita mietiskelee kuoleman määrittelyä. Kun tähän liittyy vielä selkeästi myytti siellä tarinoita esihistorialliselta ajalta, on sekametelisoppa varsin sakeaa. Kuoleman etiikka on keskiössä tämän tästä.
Teoksessa on havainnollisia luontokuvia elämästä ja kuolemasta. Muun muassa romaanin alussa esiintyy musta korppi, joka tunnetusti lentää elävien ja kuolleiden välillä ja on sanansaattaja ja shamaanien seuralainen.
Ahavalle sovinnainen romaanimuoto ei ole itsestään selvää. Enemmän kuin lukuromaani uutuusteos on sirpaleisten tekstijaksojen jatkumo, jossa näennäisesti hajanaiset ajatukset ja aatekuviot sinkoilevat lukijaa kohti.
Selja Ahava onnistuu kaunokirjassaan problematisoimaan kuoleman ilmiönä. Koin romaanin varsin puhuttelevaksi, vaikka teksti on monessa kohdassa varsin sekavaa luettavaa.