Guillaume Musso (s. 1974) debytoi romaanikirjailijana vuosituhannen vaihteessa ja on siitä lähtien pysytellyt yhtenä Ranskan suosituimmista ja myydyimmistä kirjailijoista. Julkaisutahti on ollut noin kirja vuodessa.
Ranskassa musso on vakiintunut käsite. Lukija tietää odottaa paitsi viihdyttävää rikostarinaa ja psykologisen oloisesti hahmoteltuja henkilöitä myös kulttuurisia viittauksia, jotka luovat mielikuvan tavallista älyllisemmästä ajanvietteestä.
Siltala on julkaissut Mussoa Anna Nurmisen suomentamana tuotannon tuoreimmasta päästä, ensin löyhästi yhteenpunoutuvan ”kirjailijatrilogian” Tyttö ja yö, Kirjailijoiden salattu elämä ja Elämä on romaani. Joku toinen on itsenäinen teos, mutta siinäkin vilahtelee viittauksia aikaisempien teosten maailmoihin. Musson aikaisempien kirjojen henkilöä, kirjailija Nathan Fawlesia, siteerataan Milan Kunderan ja Marcel Proustin rinnalla.
Tämänkertaisen musson juoni on näennäisen yksinkertainen: perijätär Oriana di Pietro löytyy surmattuna huvijahdiltaan. Jäljet johtavat tavanomaiseen epäiltyyn, aviomieheen. Eteläranskalaisen poliisityön rinnalla seurataan Orianan viimeisiä elinkuukausia, ja lukija alkaa aavistella tulevansa johdetuksi harhaan. Toistuvasti.
Musson viittauksilla leikkivää tyyliä on kuvattu jonkinlaiseksi kevytversioksi Umberto Ecosta. Yhtäläisyyttä italialaismestarin mysteereihin löytyy sitaattien runsaassa viljelyssä ja ovelassa tavassa rapauttaa itse tarinan luotettavuutta.
Suurin mussolaisuuden esikuva, johon kirjailija on viitannut myös haastatteluissaan, on psykologisen piinan taituri Patricia Highsmith. Highsmithin Lahjakas herra Ripley toimii osviittana Jonkun toisen yltäkylläisiin miljöisiin Milanossa, Luganossa ja Ranskan Rivieralla. Highsmith-yhteys myös opastaa lukijan epäilemään henkilöiden kertomuksia.
Epäluotettavista kertojista ja alter egoista huolimatta Joku toinen on edelliseen suomennettuun, fiktion ja toden rajaa puhkovaan Elämä on romaani -dekkariin verrattuna suoraviivainen kertomus henkirikoksen selvittämisestä. Angloamerikkalaisen ja pohjoismaisen rikosviihteen tulvaan turtuneelle lukijalle sen pienempien ja suurempien arvoitusten ratkominen kuitenkin maistuu kuin hienostunut drinkki Välimerelle ankkuroidun jahdin kannella, ja vahvistaa toivetta saada lukea suomeksi muutakin laatuviihdettä edes mannereurooppalaisista maista.
Guillaume Musso: Joku toinen. Suomentanut Anna Nurminen. 299 sivua. Siltala, 2025.
Oikaisu 23.4.2025 kello 10.40. Korjattu Musson aiemman romaanin nimi Tyttö ja yö. Tekstissä luki aiemmin virheellisesti Tyttö ja kuu.
