Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Helsingin Keskuspuistoon on asennettu äänityslaitteita osana Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimusta.
Laitteet nauhoittavat ympäristön ääniä minuutin ajan kymmenen minuutin välein kahden vuoden ajan.
Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miten ihmiset ja eläimet kokevat ympäristönsä äänien kautta.
Tutkijat vakuuttavat, etteivät he kuuntele ihmisten puhetta sisältäviä nauhoitteita.
Tuuli humisee Töölönlahden rannassa ja saa kellastuvat vaahteranlehdet kahisemaan. Ohi viilettävä pyöräilijä kilauttaa kelloa ja kauempaa kantautuu jalankulkijoiden keskustelua, autojen huminaa ja raitiovaunukiskojen kirskuntaa.
Kaiken tämän havaitsee puistoon asennettu äänityslaite, joka nauhoittaa ympäristöään minuutin ajan, kymmenen minuutin välein.
Tällaisia laitteita on asennettu eri puolille Helsingin Keskuspuistoa osana Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkimusta.
Mutta mihin näitä nauhoitteita käytetään ja voiko oma puhe päätyä nauhoitteen kautta vääriin korviin? Lähdimme tutkija John A. Allenin ja Jonathan Carruthers-Jonesin mukaan vaihtamaan laitteiden muistikortteja kuullaksemme mistä on kyse.
Tutkijat John A. Allen (vas.) ja Jonathan Carruthers-Jones kapuavat vaihtamaan äänityslaitteen muistikorttia. Kuva: Kimmo Räisänen
Projektin ideana on ymmärtää, miten ihmiset ja eläimet kokevat ympäristönsä äänien kautta.
”Kouluissa opimme yleensä ajattelemaan ympäristöä visuaalisuuden kautta. Katsomme karttoja tai ajattelemme maisemia kuvina. Äänet ovat myös yksi tapa tutkia sitä, miten koemme ympäristömme”, Carruthers-Jones kuvailee.
Ensin tutkijat keräävät kahden vuoden ajan dataa ympäristön äänistä ja analysoivat sitä tietokoneohjelmien avulla. Tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa he haastattelevat ihmisiä samassa ympäristössä.
”Tietokoneohjelmat auttavat meitä tunnistamaan, mitkä äänet ovat peräisin esimerkiksi ihmisten puheesta, eri lintulajeista, liikenteestä tai tuulesta”, he kertovat.
Ohjelmat analysoivat nauhoitteissa kuuluvia taajuuksia ja niiden vaihtelua, josta syntyy erilaisia kuvioita.
”Tuulella, liikenteellä ja ihmisillä on kaikilla erilaiset kuviot. Esimerkiksi tällä hetkellä näkyy paljon matalien taajuuksien kuvioita, jotka yleensä liittyvät esimerkiksi työmaakoneisiin, toisinaan pöllöihin. Algoritmien avulla voidaan tehdä arvio siitä, mikä kyseistä ääntä luultavasti tuottaa”, Carruthers-Jones kertoo.
Jonathan Carruthers-Jones on ollut mukana käyttämässä vastaavaa äänitysmetodia muun muassa Kilpisjärvellä. Kuva: Kimmo Räisänen
Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun tällaista äänimaisematutkimusta tehdään kaupunkiympäristössä Suomessa. Kuva: Kimmo Räisänen
Entä sitten ihmisen puhe? Kuulevatko tutkijat kävelylenkillä vaihdetut juorut?
”Emme kuule, sillä emme kuuntele äänitteitä, joista ohjelma on tunnistanut ihmisääniä. Olemme kiinnostuneita siitä, onko nauhoitteilla ihmisääniä, mutta emme puheen sisällöstä”, A. Allen tarkentaa.
Muita, kuin ihmisääniä sisältäviä nauhoitteita saatetaan jakaa, jotta ihmiset voivat kuunnella, miltä kuulostaa vaikkapa aamunsarastus Ruskeasuolla tai ruuhka-aika Töölönlahdella. Nämä nauhoitteet kuitenkin tarkistetaan vielä tutkijoiden toimesta.
Nauhoitteita analysoidaan Suomen valtion ja suomalaisten korkeakoulujen omistaman CSC-yhtiön tarjoamien työkalujen avulla.
Mukana ei siis ole esimerkiksi sellaisia tekoälymalleja, jotka siirtävät tietoa ulkomaille.
”Kaikki toimemme ovat käyneet läpi esimerkiksi eettisen arvioinnin ja riskien arvioinnin”, Carruthers-Jones ja A. Allen kertovat.
Matti Halttunen kulkee Töölönlahdella lähes päivittäin. Äänimaisemassa hän kiinnittää huomiota erityisesti lehtipuhaltimiin, joita kuuluu lähistöllä syksyisin. Kuva: Kimmo Räisänen
Pirkko Brander oli Töölönlahdella ulkoiluttamassa sisarensa Ruben-koiraa. Kuva: Kimmo Räisänen
Kaupunkilaiset kulkevat koleassa säässä äänitutkimuksesta kertovien kylttien ohi kiinnittämättä niihin huomiota.
”Kuulostaa ihan fiksulta tutkimukselta. En tiennyt tästä aikaisemmin, vaikka melkein päivittäin kävelen tästä”, sanoo ohikulkenut Matti Halttunen.
Ruben-koiraa ulkoiluttava Pirkko Brander on havainnut kyllä kyltit, muttei ole kiinnittänyt tarkemmin huomiota niiden sisältöön.
Myös muutama muu jalankulkija kuulee tutkimuksesta ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen huoli on omien keskustelujen päätyminen muiden korviin, mutta kun käy ilmi, ettei syytä huoleen ole, suhtautuminen on innostuneen utelias. Mitäköhän kaikkia ääniä nauhoilta voi kuulla?
Äänimaisemaa koskeva tutkimus on osa laajempaa MUST-tutkimushanketta, jota rahoittaa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN). Hankkeen tarkoituksena on edistää eläinten ja ihmisten yhteiseloa tavoilla, jotka tukevat molempien hyvinvointia, eivätkä aiheuta suurta kärsimystä tai eriarvoisuutta.
Eri puolilta Keskuspuistoa löytyy kylttejä, joissa kerrotaan, että alueella nauhoitetaan osana tutkimusta. Kuva: Kimmo Räisänen