Hallitus saa syytöksiä siitä, että se ei olisi ottanut mielenterveysasioita riittävän vakavasti.

SDP:n kansanedustaja Pinja Perholehto. Inka Soveri

SDP:n mielenterveystyöryhmän puheenjohtaja ja kansanedustaja Pinja Perholehto syyttää hallitusta mielenterveyskriisin laiminlyönnistä.

– Hallitus heikentää jo valmiiksi heikossa asemassa olevien asemaa ja samaan aikaa tuhoaa palveluverkostoa muun muassa järjestöjen toimintaedellytysten halvaannuttamisella ja hoitotakuun lakkauttamisella. Hallituksen välinpitämättömyydellä tulee olemaan vielä melkoinen hintalappu, SDP:n mielenterveystyöryhmän puheenjohtaja ja kansanedustaja Pinja Perholehto sanoo tiedotteessaan.

Hän toteaa, että mielenterveyden kaksoishaaste on ratkaistava.

– On pystyttävä puuttumaan pahoinvoinnin juurisyihin ja ehkäisemään mielenterveyden häiriöiden kasvua, mutta samalla turvattava vakavasti sairastavien oikeudet laadukkailla, näyttöön perustuvilla hoitomalleilla. Työelämän mielenterveysongelmat eivät ole marginaalinen ilmiö, vaan keskeinen haaste työkyvylle ja tuottavuudelle.

4 toimenpidettä

SDP on laatinut 4 kohdan toimenpidelistan ongelmien ratkaisemiseksi.

Ensinnä puolue katsoo, että työturvallisuuslainsäädäntöä on päivitettävä niin, että se huomioi nykyistä vahvemmin myös psyykkisen kuormituksen. Valvontaviranomaisten koulutusta on kehitettävä, jotta he tunnistavat ja osaavat puuttua psyykkiseen ylikuormitukseen työpaikoilla. Puolueen mielestä esimerkiksi ammattiliittojen kanneoikeus voisi edistää tätä. SDP laajentaisi lakisääteisen työterveyshuollon koskemaan varhaista psykoterapiaa tai muuta psykososiaalista hoitoa ja vahvistaisi osatyökykyisten osallisuutta työelämään osasairausloman käyttöä helpottaen.

Toiseksi SDP katsoo, että hoitomallien tulisi kattaa kaksoisdiagnoosipotilaiden osalta sekä päihde- että mielenterveysongelmat yhtä aikaa.

Kolmanneksi puolue varmistaisi, että nuorten palvelut ja ikärajat ovat nykyistä yhdenmukaisempia ympäri Suomen ja perustuvat lääketieteeseen. Samalla olisi satsattava ennaltaehkäisevään päihdetyöhön ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeen.

Neljänneksi ikääntyneiden pitäisi saada samat palvelut kuin työikäisten. Henkilöstön erityisosaamista vanhuspsykiatriassa olisi lisättävä ja varmistettava, että terapiapalvelut mukaan lukien kuntoutuspsykoterapia ovat ikääntyneidenkin saavutettavissa.