Näyttelijä Sinikka Sokka, 77, työskenteli hengästyttävää tahtia, kunnes sairastuminen pakotti hänet pysähtymään vuonna 2024.
Hänellä oli ollut musikaaliroolit sekä Tampereen Teatterissa että Turun kaupunginteatterissa. Myös Heinolan kesäteatterin harjoitukset olivat alkamassa.
Sinikka kertoo Vivan haastattelussa, kuinka tajusi olevansa väsynyt, mutta ei halunnut myöntää sitä itselleen.
”Vasen käsivarteni kipeytyi, mutta uskottelin itselleni, että se menee kyllä ohi. Olin niin väsynyt, että tuskin jaksoin kävellä kotiportaitani. Kun ystäväni huomasi, että hengästyn kävelylenkillä, hän patisti minut lääkäriin.”
Sinikkaa tutkittiin, mutta syitä oireille ei ensin löydetty. Sama työtahti jatkui, ja lopulta näyttelijä meni todella huonoon kuntoon.
”Illalla maata pannessani pelkäsin, että en aamulla heräisi. Eräänä huhtikuisena iltana soitin tyttärelleni ja pyysin häntä tulemaan tuekseni.”
Tytär soitti äidilleen ambulanssin, vaikka näyttelijä oli aluksi sitä vastaan. Sinikkaa tutkittiin sairaalassa pari päivää, ja hänelle tehtiin sydämen varjoainekuvaus.
”Minulla todettiin sepelvaltimotukos ja sain kuulla, että minulla oli ollut sydäninfarkti. Edessä oli pallolaajennus 29. huhtikuuta. Hiukan syyllisin mielin peruutin vapun esiintymiskeikan.”
Sinikka Sokka oli vihainen itselleen
Sinikka Sokan oli vaikeaa hyväksyä, ettei ollutkaan enää terve, ja että lääkkeitä pitäisi syödä koko loppuelämän ajan.
”Se oli melkoista tunteiden myllerrystä. Olin pettynyt ja vihainen itselleni. Jouduin rehellisesti katsomaan elämääni taaksepäin, mietin nuoruuden villejä vuosia sekä opiskelu- ja ammattiaikaa, jolloin elämäntavat eivät olleet mitenkään hohdokkaita”, Sinikka sanoo Vivan haastattelussa.
Sinikan mielessä kävi jopa ajatus siitä, olisiko hän kuollut, jos ei olisi mennyt lääkäriin. Tai olisiko kohtalokasta, jos lääkkeet jäisivät syömättä. Kuolema ahdisti ja pelottikin häntä sydänoperaation jälkeen.
”Vasta jälkitarkastuksen jälkeen elokuussa aloin uskoa siihen, että elämä
kantaa.”
Sinikka ymmärtää, että tulevaisuus on menneisyyttä lyhyempi, joten jokainen päivä on hänelle arvokas.
”Kuolema tulee, kun tulee, mutta voi kun saisin vielä elää! Elämä on niin rikasta ja mielenkiintoista, että en malttaisi luopua tästä millään. Kiitos universumi kaikista näistä kerroksista ja jokaisesta päivästä.”
Riitta Havukainen (vas.) ja Sinikka Sokka ovat olleet läheiset ystävät jo vuosikymmenten ajan.
© Tommi Tuomi