Lähi-idän kriisin lukuisissa, lähes loppumattomissa vaiheissa on pidetty useita rauhankonferensseja, joista monista on odotettu käännettä kohti pysyvää rauhantilaa. Tavoite on jäänyt kuitenkin lopulta aina kaukaiseksi. Maanantaina Egyptin Sharm el-Sheikissä järjestetty – ja jo historialliseksikin luonnehdittu – kokous kuuluu pitkään sarjaan. Onko tämänkin aselevon kohtalona epäonnistuminen?
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump pääsi sanomaan sen, mitä oli kiihkeästi odottanut: sota on ohi. Valitettavasti lähempänä totuutta on kuitenkin se, että vain yksi vaihe Lähi-idän kriisissä alkaa onneksi olla ohitettu.
Sekin on paljon. Se on hyvin paljon, jos gazalaisten kärsimys alkaa vihdoin todella helpottaa. Lopullinen rauha olisi jo valtava helpotus.
Hamas on ilmeisen lyöty.
Jokainen aselepo on parempi kuin sodan välitön jatkuminen.
Samaan tapaan kaikkien aselepo- tai rauhansopimusten jälkeen alkaa kiihkeä arviointi siitä, kuka voitti ja kuka hävisi. Nyt voittaja on kiistatta Israel, mutta senkin hinta Gazan sodasta on järkyttävän kova. Pääministeri Benjamin Netanjahu joutuu uransa ja elämänsä loppuun kantamaan Gazan taakkaa. Hänen aikanaan Hamas yllätti Israelin pahanpäiväisesti, ja loppu oli katkeraa Gazan raunioittamista maailman kritiikin ristitulessa. Hävitys ja siviilikohteiden tuhoaminen oli häikäilemätöntä, millä täytyy olla jatkoseurauksensa.
Israelin tavoitteena oli ja on ilmeisesti edelleen Hamasin tuhoaminen. Tavoitteen saavuttamiseksi ei ole kaihdettu keinoja. Lokakuun 2023 hyökkäys oli sokki Israelille, mitään sellaista ei olisi pitänyt päästä tapahtumaan, mutta kun kuitenkin tapahtui, piti iskeä kahta kovemmin – ja kauheammin.
Donald Trumpissa Israelilla on erittäin vahva ja luotettava ystävä – myös maata ainakin toistaiseksi johtavalla ja monin tavoin kiistanalaisella pääministerillä.
Gazan sodan Israeliin suuntaamallaan hyökkäyksellä aloittanut Hamas on ilmeisen lyöty. Mikä on sen tulevaisuus ja ennen kaikkea: suostuuko terroristijärjestö luovuttamaan aseensa? Jos ei, ei myöskään Israel vetäytyne lopullisesti Gazasta, jonka hallinta on aselevon kohtalonkysymys. Israel ei voi luovuttaa jalansijaa terrorismille. Se on nyt viimeistään opittu.
Maanantaina lopullisesti solmittu aselepo on näyttänyt pitävän: Hamasilla ei ole voimia, eikä Israelilla tarvetta, mikä antaa toivoa – etenkin tavallisille ihmisille. Tilanne voi kuitenkin taas äkistikin kääntyä, jos vihanpito leimahtaa. Tähän asti se on ”aina” leimahtanut. Jonakin päivänä kaikki voi kuitenkin olla toisin. Sitä ihmettä odoteltaessa pitää olla tyytyväinen jokaiseen päivään ilman rakettihyökkäyksiä ja terrori-iskuja.