Pasunistit Kasperi Sarikoski ja Valtteri Malmivirta olivat molemmat teini-ikäisiä, kun he soittivat ensimmäistä kertaa UMO Helsinki Jazz Orchestran riveissä. Jos ei siis aivan ihmelapsia, niin molemmat olivat aikanaan varhaiskypsiä nuoria lahjakkuuksia.
Jazzorkesteri UMO on sen sijaan jo tukevasti keski-ikäinen. Vuonna 1975 perustettu Suomen ainoa vakituisesti toimiva ammatti-bigband juhlii tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan.
Merkkivuotta juhlitaan tämän vuoden aikana usealla konsertilla.
Kasperi Sarikoski on palannut soittamaan UMOn riveihin aikuisena ja toimii nykyään orkesterin kuukausipalkkaisena pasuunasektion äänenjohtajana.
Myös Valtteri Malmivirta toimii pasuunan äänenjohtajana, mutta hyvin erilaisessa helsinkiläisessä orkesterissa. Hän on töissä yli 140-vuotiaassa Helsingin kaupunginorkesterissa, joka on satahenkinen sinfoniaorkesteri.
Avaa kuvien katselu
Valtteri Malmivirta ja Kasperi Sarikoski keskustelevat orkesterimuusikon työstä Helsingin Musiikkitalon kahvilassa. Kuva: Vilja Harala
Musiikillisesti nämä kaksi orkesteria liikkuvat eri maailmoissa. Klassis-romanttinen sinfoniamusiikki ja svengaava bigband-musiikki vaativat soittajilta hyvin erilaisia taitoja ja pitkälle vietyä tyylien tuntemusta.
Usein ammattitason muusikon on mahdollista erikoistua vain yhteen musiikin tyylilajiin täysipäiväisesti. Kasperi Sarikoski on kuitenkin käynyt keikalla Radion sinfoniaorkesterin riveissä, ja Valtteri Malmivirta on soittanut sekä UMOssa että Espoo Big Bandissä.
”Pasuunaa te ette osaa soittaa ollenkaan”
Valtteri Malmivirta sai alkusysäyksen muusikon uralle espoolaiselta musiikkiluokalta 1970-luvulla, kun koulun keskusradiossa kutsuttiin matalista vaskipuhaltimista kiinnostuneita oppilaita saapumaan musiikin luokkaan.
Espoossa Malmivirta opiskeli rytmimusiikkia, ja opintojen edetessä hän pääsi soittamaan yhdessä Radion viihdeorkesterin johtajan, trumpetisti Ossi Runteen kanssa. Runne kehui Malmivirran improvisaatiota ja kuviointia, mutta totesi myös, että pasuunaa nuorukainen ei osaa soittaa yhtään.
Kommentista sisuuntuneena Malmivirta keräsi soittokaverinsa ja käveli espoolaisen musiikkiopiston klassisen musiikin puolelle soitonopetusta vaatimaan.
Avaa kuvien katselu
Valtteri Malmivirta ja Kasperi Sarikoski ovat molemmat soittaneet pasuunaa lapsesta alkaen. Kuva: Vilja Harala
Kasperi Sarikosken isä puolestaan tuki lastensa soittoharrastusta rakentamalla kerrostaloasuntoon kokonaisen äänieristetyn huoneen naapurirauhan säilyttämiseksi.
Sarikoski opiskeli Sibelius-Akatemian jazzosastolta valmistumisensa jälkeen New Yorkissa maineikkaassa Juilliard School of Musicissa ja päätyi soittamaan yhteen maailman parhaista bigbandkokoonpanoista, Jazz at Lincoln Center Orchestraan.
50-vuotiaaseen UMOon verrattuna yhdysvaltalaisessa huippu-bigbandissä oli upeaa osaamista, mutta musiikillinen linja oli Suomeen verrattuna yksipuolisempi.
– New Yorkissa mulla tuli vähän ikävä UMOa, Sarikoski muistelee.
UMOssa saatetaan soittaa yhtenä päivänä Duke Ellingtonin ja Count Basien jazzklassikoita ja seuraavana konsertoida nykytaidemusiikkiin erikoistuneen Avanti-kamariorkesterin tai rap-artisti Paperi T:n kanssa.
Säveltävät virkamiehet
Sekä Helsingin kaupunginorkesteria että UMO Helsinki Jazz Orchestraa rahoitetaan valtionosuusmekanismin ja lipputulojen ohella Helsingin kaupungin varoista. Muusikot puhuvatkin UMOsta Helsingin epävirallisena jazzkaupunginorkesterina.
Bigbandissä ja sinfoniaorkesterissa työskentelevillä musiikin virkahenkilöillä on kuitenkin erilaiset työnkuvat, vaikka instrumentti onkin molemmilla pasuuna.
Välillä olen ykköspasuunan stemman soittaja, ja sitten taas taiteilija Kasperi Sarikoski
Bigband-muusikko on paitsi orkesterin jäsen myös omaääninen taiteilija, jonka työhön kuuluu oma luova panos improvisaatioissa.
– Välillä olen ykköspasuunan stemman soittaja, ja sitten taas taiteilija Kasperi Sarikoski, Sarikoski kuvaa työtään.
Useat UMOn jäsenet myös säveltävät ja sovittavat musiikkia orkesterilleen.
Sinfoniaorkesterissa on harvinaisempaa ehdottaa uutta sovitusta klassikkoteoksesta. Solistisia tehtäviä löytyy kuitenkin myös klassisen musiikin puolelta, ja Valtteri Malmivirtakin on päässyt kantaesittämään solistina useita pasuunakonserttoja orkesterin kanssa.
Hän on myös toiminut musiikkigenrejen rajat ylittävien projektien taustavaikuttajana muun muassa UMOn ja Helsingin kaupunginorkesterin yhteiskonserteissa.
Seuraavat 50 vuotta
Musiikin raja-aidat jo nuorena iloisesti ylittäneestä Malmivirrasta odotettiin perhepiirissä yritysjohtajaa tai vähintäänkin vuorineuvosta. Toisin kävi.
Hän kertoo, että yksi syy siihen, että päätyi jazzmusiikin sijaan soittamaan sinfoniakokoonpanossa, oli halu saavuttaa porvarillinen elämäntyyli. Samalla puhe orkestereiden tulevaisuudesta kääntyy iänikuiseen yhteiskunnallisen arvon mittariin: rahaan.
Avaa kuvien katselu
UMO Helsinki Jazz Orchestran pasunisti Kasperi Sarikoski ja Helsingin kaupunginorkesterin Valtteri Malmivirta. Kuva: Vilja Harala
Ehkä hieman yllättäen nuoremman polven Sarikoski vaikuttaa kaksikosta pessimistisemmältä tulevaisuuden suhteen.
– Kyllä mä uskon, että jazzmusiikkia tulee aina olemaan, Sarikoski sanoo.
Hän ei kuitenkaan ole varma, onko jazz riittävän suosittua, että päättäjien mielestä sitä kannattaa rahoittaa jatkossakin.
– Sinfoniaorkesterilla on tulevaisuudessa ehkä kuitenkin paremmat edellytykset säilyä, sillä on niin pitkä historia Euroopassa, Sarikoski pohtii.
Kuuntele taltiointeja Umon 50 vuoden varrelta Ylen Soivasta Arkistosta.
