Heikki Mulari

Kiinan jatkuvan painostuksen alla elävä Taiwan rakentaa puolustustaan, vahvistaa siruteollisuuttaan ja luottaa siihen, että demokratia lopulta voittaa, kirjoittaa Iltalehden ulkomaantoimittaja Heikki Mulari.

Eilen klo 21:21

Taiwanin hävittäjät osallistuivat kansallispäivän paraatiin Taipeissa 10. lokakuuta. EPA / AOP

Lokakuinen aurinko porotti täydeltä taivaalta viime perjantaina Taipeissa, kun Kiinan tasavalta eli Taiwan juhli kansallispäiväänsä sotilasparaatin ja kansallisylpeyden sävyttämänä.

Seurasin kansallispäivän tapahtumia Taipeissa maan ulkoministeriön järjestämällä vierailulla.

Vierailu huipentui Taiwanissa kaksoiskympin päivänä (10.10.) tunnettuun juhlaan, johon kuuluivat niin armeijan kaluston esittely, sotilasparaati kuin presidentin puhekin.

Saarivaltion presidentti Lai Ching-te linjasi puheessaan, että Taiwan on “vapauden ja toivon valo” alueella, jossa autoritaariset järjestelmät yhä hallitsevat.

Lai painotti, että Taiwanin paikka maailman kansakuntien joukossa perustuu arvoihin, ei pelkkään geopoliittiseen sijaintiin.

Presidentti sanoi Taiwanin panostavan puolustukseen, sillä maan puolustusmenot nousevat ensi vuonna yli kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta ja vuoteen 2030 mennessä tavoite on viisi prosenttia.

Mainitsematta Kiinaa suoraan, Lai ilmoitti Taiwanin myös rakentavan droonien ja ohjusten torjumiseen niin kutsutun T-Dome-järjestelmän.

Kiina pitää Taiwania kapinoivana maakuntanaan, ja sen tavoitteena on lopulta ottaa saari hallintaansa.

Läntisessä keskustelussa Taiwanin tulevaisuus esitetään usein Kiinan ja Yhdysvaltojen välisenä kamppailuna. Asiantuntijat varoittavat säännöllisesti Kiinan mahdollisesta invaasiosta Taiwaniin, ja erityisesti vuosi 2027 nousee keskusteluissa toistuvasti esiin. Kiinan presidentti Xi Jinping on asettanut asevoimilleen tavoitteen olla siihen mennessä valmis toteuttamaan mahdollisen invaasion.

Suuren naapurin kupeessa elävä Taiwan on kuitenkin tottunut elämään jatkuvan uhan varjossa. Kiinan sotilaallinen painostus ja hybridioperaatiot ovat selvästi lisääntyneet viime vuosina, mutta saarella arki jatkuu rauhallisena.

Taiwanilaisten asiantuntijoiden ja poliitikkojen kanssa käymissäni keskusteluissa nousi usein esiin, että paras tapa vastata painostukseen on vahvistaa omaa resilienssiä. Siinä siruteollisuudella on ratkaisevan tärkeä asema.

Taiwanin asemaa vahvistaa sen keskeinen rooli globaalissa teknologiataloudessa. Saaren puolijohdeteollisuus on maailmalle lähes korvaamaton, ja sen kautta Taiwanista on tullut osa länsimaiden kriittistä toimitusketjua sekä samalla epäsuorasti osa niiden turvallisuuspolitiikkaa.

Taiwanille erityisen merkittävä yhtiö on Taiwan Semiconductor Manufacturing Co eli TSMC.

TSMC:tä voi kutsua Taiwanin talouden sydämeksi. Sen painoarvo on niin suuri, että yrityksen taloudellinen vakaus ja tuotannon jatkuvuus vaikuttavat suoraan Taiwanin kansalliseen turvallisuuteen.

TSMC yksin tuottaa noin 5–6 prosenttia maan bruttokansantuotteesta ja vastaa yli 60 prosentista koko maailman sirujen sopimusvalmistuksesta sekä lähes 90 prosentista kaikista kehittyneimmistä mikropiireistä.

Sen asiakkaita ovat muun muassa yhdysvaltalaisjätit Apple, Nvidia, AMD ja Qualcomm, eli käytännössä koko globaali teknologiasektori on riippuvainen taiwanilaisista siruista.

TSMC on Taiwanille äärimmäisen tärkeä yhtiö. EPA/AOP

Vertailun vuoksi TSMC:n merkitys Taiwanille on paljon suurempi kuin Nokian Suomelle vuosituhannen alkuvuosina.

Kun Taiwanissa siis puhutaan resilienssistä, kyse on yhteiskunnallisen varautumisen lisäksi siitä, että sirutehtaat pysyvät käynnissä silloinkin, kun maailma ympärillä horjuu.

Taloudellinen riippuvuus tekee Taiwanista paitsi haavoittuvan myös välttämättömän kumppanin läntiselle maailmalle ja sen liberaaleille arvoille.

Diplomaattisesti Taiwanin liikkumavara on kuitenkin pieni, sillä vain 11 YK:n jäsenvaltiota ja Vatikaani tunnustavat saaren muodollisesti.

Kiinan vastustuksesta johtuen taiwanilaiset diplomaatit ja asiantuntijat eivät voi ottaa osaa kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n tai WTO:n, toimintaan.

Suhteessa Kiinaan Taiwan pyrkii ylläpitämään niin sanottua status quota eli vallitsevaa tilannetta, jossa se toimii tosiasiallisesti itsenäisesti ilman virallista itsenäisyysjulistusta.

Keväällä toteutetun tutkimuksen mukaan taiwanilaisista 85 prosenttia haluaa säilyttää nykytilan ilman virallista itsenäisyysjulistusta. Lisäksi neljä viidestä taiwanilaisesta katsoo, että maan tulevaisuudesta on päätettävä saaren 23 miljoonan asukkaan kesken.

Taiwanin suhteista Manner-Kiinaan vastaavan neuvoston (MAC) mukaan Kiinalla ei ole selkeää aikataulua hyökkäykselle Taiwaniin, mutta Peking kuitenkin rakentaa aktiivisesti edellytyksiä siihen kolmella eri rintamalla: sotilaallisesti, diplomaattisesti ja taloudellisesti.

– Kansainvälisen yhteisön on lähetettävä selvä viesti: jos Kiina hyökkää, Taiwania ei jätetä yksin, MAC:n varaministeri Wen-Chieh Liang sanoi Iltalehdelle Taipeissa.

Ainakin Taiwanin hallinnossa luotetaan siihen, että aika tekee tehtävänsä Kiinan valloitushalujen suhteen.

Varaulkoministeri François Chihchung Wun mukaan Xi Jinping elää jatkuvassa ristiriidassa halun ja todellisuuden välillä – hyökkäyksen houkutus on olemassa joka päivä, mutta edellytykset sen toteuttamiseen eivät vielä ole.

Wu uskoo, että niin kauan kuin kansainvälinen yhteisö tukee Taiwanin asemaa ja saari pysyy vakaana, tulevaisuus kuuluu edelleen demokratialle.

Sen puolesta myös Suomen ja Euroopan on syytä ponnistella.