Alois Alzheimer kuvasi vuonna 1906 seniilin dementian. Vuonna 1978 ilmestyneessä Duodecim lehden Dementia -artikkelissa kuvataan, kuinka hoito on oireen mukaista, supportiivista ja toimintaterapeuttista. Alzheimerin seniilistä dementiasta todettiin erikseen, että tässä taudissa voitaneen lähitulevaisuudessa tutkia välittäjäaineiden korvaushoitoa. 1990-luvulla tulivatkin ensimmäiset asetyylikoliiniesteraasin estäjät markkinoille, joihin hoito edelleen nojaa. Memantiini on tullut keskivaikean Alzheimerin taudin lisälääkkeeksi.
Alzheimerin taudin hoito olikin yli vuosisadan ajan enemmän tukevaa ja oireiden lievittävää. Tämä ymmärrettävästi johti ennemmin muistin heikkenemisen kieltämiseen kuin sen aktiiviseen hoitamiseen. Tutkimuskenttä ei kuitenkaan hiljentynyt.
Taudin taustasyistä on selvinnyt, että tauti prosessi alkaa ns. B-amyloidin kertymisellä aivoihin. Toisessa vaiheessa kertyy Tau-proteiinia. Tätä voidaan nykyään mitata jopa verenkierrosta pTAU217 -verikokeella tarkentaen taudin diagnoosia ja mahdollistaen sen huomaamisen yhä aikaisemmin. Aika onkin valttia, koska menetettyjä aivosoluja ei saada takaisin.
Viimeisin läpimurto liittyy amyloidiplakkeja aivoista poistaviin immunoglobuliineihin. Lokakuussa ne hyväksyttiin käyttöön Suomessa. Nämä ovat Alzheimerin taudissa täysin uusi lääkeryhmä. Vastaavia ns. biologisia lääkkeitä on nykypäivänä paljon käytössä erilaisten syöpien ja tulehdustautien hoidossa.
Voimme taistella Alzheimerin tautia vastaan toisin kuin vuonna 1978.
Ensimmäistä kertaa voimme hidastaa taudin etenemistä suurin piirtein samalla tehokkuudella kuin vastaavat lääkkeet toimivat muissa sairauksissa. Käytännössä voimme lisätä noin kolmanneksella sitä aikaa, jonka potilas voi elää itsenäistä, laadullisesti täysipainoista oman näköistä arkea.
Nämä uudet hoitomahdollisuudet haastavat diagnostiikkaa ja koko terveydenhuoltojärjestelmää. Olennaisinta on taudin aikainen toteaminen ja amyloidikertymän osoittaminen. Hoidot vaativat kuvantamis-seurantaa sekä potilaan genotyypin määritystä.
Lisäksi tietyt lääkkeet, taustasairaudet ja hinta rajaavat hoidettavia. Toisaalta siinäkin tilanteessa, että uudet lääkkeet eivät sovellu, voidaan tautia hidastaa FINGER-toimintamallilla ja Souvenaid-ravintolisällä.
Biologiset lääkkeet annetaan suonensisäisenä tiputuksena kahden tai neljän viikon välein ja vaativat näin sekä hoidettavalta, että palvelun tarjoajalta sitoutumista. Uusia lääkemuotoja tutkitaan ja voi olla, että jo lähitulevaisuudessa tiputus korvautuu ihon alle pistettävällä muodolla. Myös kokonaan uusia lääkkeitä ja jo olemassa olevien lääkkeiden uusia käyttöaiheita tutkitaan tiiviisti.
Nyt on kuitenkin koittanut se aika, että voimme taistella Alzheimerin tautia vastaan toisin kuin vuonna 1978.
Enää ei kannata jättää muistin heikentymää vähälle huomiolle. Alzheimerin tauti aiheuttaa merkittävää yhteiskunnallista kuormaa ja henkilökohtaista murhetta. Tartutaan tähän haasteeseen tekemällä kaikkemme paremman elämänlaadun eteen!
Kirjoittaja Arvo Haapanen on vastaava lääkäri ja geriatrian vastuulääkäri, Mehiläinen, Hämeenlinna.