Laulaja Noora Louhimon kaulavaltimo repesi pari vuotta sitten, vähän aiemmin hän oli ajautunut autollaan vesiliirtoon. Kuoleman läheisyys muutti Nooran suhtautumista elämään.
Laulaja Noora Louhimosta, 36, olisi voinut tulla esiintyjä joka tapauksessa, mutta jo päiväkodissa alkanut kiusaaminen varmisti, että hänestä todella tulee sellainen.
Noora oli silmätikku. Tytöt jättivät hänet porukoittensa ulkopuolelle, pojat haukkuivat, tönivät ja tuuppivat. Häntä haukuttiin rumaksi ja hänen piirustuksiaan revittiin.
Noora pani hanttiin, mutta koki, että puolustautuminen kääntyi myös opettajien silmissä häntä itseään vastaan. Maailma ei ole reilu. Sen hän oppi jo pikkutyttönä.
Jälkeenpäin Noora ymmärtää olleensa oman tiensä kulkija, outo ja ehkä dramaattinenkin hahmo.
”Olen aina ollut ekstrovertti ja tosi avoin. En ole koskaan ujostellut ihmisiä. Olen morjestellut tuntemattomia kadulla ja kysellyt bussipysäkillä vanhuksilta, miten te voitte.”
Oudoksi leimattu tyttö yritti kyllä vimmatusti mahduttaa itseään muiden määrittelemiin raameihin. Se johti siihen, että itsekseen ollessaan hän alkoi ahmia, syödä kaikkiin tunteisiin, iloihin ja suruihin. Vasta päälle kolmenkymppisenä alkoi löytyä parempia eväitä itsetutkisteluun.
Mutta koska elämä ei ole mustavalkoista, kurjista kokemuksista on seurannut paljon hyvääkin. Niistä on tullut supervoima, jonka ansiosta Noora on tällä hetkellä kansainvälisesti menestynyt laulaja ja muusikko. Parhaillaan hän on yhtyeensä Battle Beastin kanssa Euroopan-kiertueella.
”Rupesin jo ala-asteella olemaan aika teatraalinen vitsailija. Käänsin pahan mielen huumoriksi. Kehitin viihdyttäjän roolista suojakuoren”, hän kuvailee.
Tässä hänellä oli rinnallaan myös supermies, kaksi vuotta vanhempi isoveli, jonka kanssa hän pisti show’n pystyyn aina kun mahdollista. Kaksikko perusti teatterin, tanssi ja lauloi ensin olohuoneen kahvipöydällä, sitten myös koulussa.
Matkan varrella Noora on oppinut analysoimaan sekä itseään sekä kiusaajiaan. Hän ajattelee, ettei lapsilla ja kaikilla aikuisillakaan ole työkaluja käsitellä pahaa mieltä purkamatta sitä toisiin. Omien kokemustensa vuoksi hän toivoisi, että tunneälyä ja kykyä keskustella opetettaisiin koulussa.
Viime kesänä Noora sai lisää selityksiä itsensä ymmärtämiseen: hänellä todettiin adhd, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö.
”Vihdoin ymmärrän, miksen ole esimerkiksi suoriutunut opiskelusta samassa aikataulussa kuin muut, miksi olen pitänyt itseäni muita huonompana.”
Uudenlaisen armeliaisuuden kannattelema laulaja on saanut myös kodin, jonka jakaa miehen, koiran, kissojen, kanojen ja kukkojen kanssa. Talosta metsän reunassa löytyi vastapaino kiihkeälle keikkaelämälle.
Nyt Noora kertoo elämänsä tärkeimmistä käännekohdista.
Syntymäpäiväjuhlissa tuli vastaan jumalainen mies
”Tapasin Jaron neljä vuotta sitten ystäväni synttärijuhlissa. Näin hänet jo pihalta tullessani sisään. Mietin, kuka on tuo jumalainen mies.
Olin juuri ollut televisiossa Olet mitä syöt -ohjelmassa. Olin päässyt tavoitteeseeni, tunsin oloni hyväksi ja ajattelin, etten tarvitse lähelleni ketään. En ollut pitkään aikaan tuntenut vetoa keneenkään. Ja sitten siellä on tämä ihminen, joka muutti kaiken.
En ole luonteeltani mitenkään ujo, mutta Jaroa ujostelin. Emme puhuneet toisillemme oikeastaan mitään. Halusin kuitenkin olla hänen lähellään, joten kun teimme juhlissa kaikenlaista, pelasimme vaikkapa mölkkyä, ujuttauduin hänen vierelleen.
Olin aivan varma, ettei meistä tule mitään, mutta kun ystäväpariskunta kuukauden kuluttua kutsui meidät molemmat venetsialaisiin, päädyimme porealtaaseen useaksi tunniksi. Siitä se lähti. Vähän aikaa sitten Jaro kosi minua.
Olemme molemmat vanhanaikaisia. Rakastamme romantiikkaa, yllätyksiä ja elämyksiä, joten kyllä odotinkin, että hän kosisi. Hääpäivää emme ole vielä päättäneet, mutta haluamme talvihäät, jotka suunnittelemme rauhassa ja kunnolla.
Jaro on ihana mies. Olen ollut elämäni aikana useassa suhteessa, mutta hän on ensimmäinen ihminen, joka saa minut tuntemaan, että riitän tällaisena kuin olen. Hän on parantanut itsetuntoani ja edistänyt henkistä hyvinvointiani, haastanutkin monessa asiassa.
Täydennämme toisiamme. Niissä asioissa, joissa minulla on heikkouksia, hänellä on vahvuuksia ja toisin päin. Hänet on kasvatettu jo lapsuudesta asti urheilemaan ja kiinnittämään huomiota ravintoon. Minä taas olen kannustanut häntä musiikissa ja taiteen tekemisessä, tukenut hänen uraansa rumpalina.
Meillä on samat unelmat ja tavoitteet, joten ymmärrämme toisiamme.”
Noora Louhimo löysi sopivan latautumispaikan mökistä metsän laidalla
”Rakastan ihmisiä ja työtäni, mutta meillä jokaisella on sosiaalinen mittari, joka täyttyy, jota pitää saada välillä elvyttää.
Olen koko elämäni asunut kaupungissa, viimeiset viisi vuotta Tampereen keskustassa. Vähitellen alkoi tuntua siltä, että keskustan sykkeessä on liian kuormittavaa.
Lopulta yhdellä kiertueella päätin, että kun bändi palaa Suomeen, vuokraan mökin metsästä ja laitan puhelimen kiinni. Minulle tuli voimakas tarve päästä semmoiseen umpioon, että kukaan tai mikään häiritse ajatuksiani, että pystyn ajattelemaan selkeästi. En ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään sellaista, olen vain painanut eteenpäin.
No, sitten vuokrasin sen mökin, hengittelin ja saunoin. Kävin uimassa jääkylmässä joessa ja metsässä halailemassa puita.
Se oli sellainen kokemus, että ehkä ensimmäistä kertaa elämässä kuulin voimakkaasti sisäisen ääneni. Siitä tuli valtava hyvänolon tunne. Ymmärsin, että minun pitää päästä ympäristöön, jossa voin hyvin, joka lataa, eikä kuormita.
Olin haaveillut pitkään maalle muuttamisesta. Ajattelin, että jos en löydä kukkoa rinnalleni, muutan itsekseni. Toteutan haaveeni, etten joudu myöhemmin katumaan, että olisi pitänyt.
Sitten kävikin niin hyvä tuuri, että Jaro tuli elämääni. Heti kun rupesimme seurustelemaan, kysyin suoraan, haluaako hän naimisiin, lapsia ja omakotitalon. Kun hän vastasi kaikkeen myöntävästi, sanoin, että voimme mennä toisillekin treffeille.
Kun tulimme kaksi ja puoli vuotta sitten katsomaan nykyistä kotiamme, oli marraskuu, pimeää ja räntäistä, mutta haltioiduimme paikasta heti. Täällä oli kaiken muun ihanan lisäksi kanoja ja kukkoja. Kaikilla niillä on omat meininkinsä ja luonteensa. Olemme todella kiintyneet niihin, niistä on tullut meidän mussukoita.
Vuosi sitten kävi sellainen vahinko, että joku peto kävi nappaamassa kukot ja viisi kanaa. Sittemmin olemme saaneet uudet kukot. Alberto ja Zorro ovat hyvin dramaattisia otuksia.
En ole kaivannut kaupunkiin, en edes talvella. Herään henkiin kesän jälkeen, olen pimeän lapsi. Nautin siitä, kun tulee hämärää ja voin laittaa takkaan tulen ja kynttilöitä palamaan.
Olen luonteeltani tosi perhe-ja yhteisökeskeinen. Haluan yhdistää ihmisiä. Se on kulmakivi kaikessa tekemisessäni. Muistan jo lapsuudesta, etten halunnut olla kahdestaan ystävän kanssa, halusin yhteisön.
Huomaan tekeväni sitä edelleen. Heti kun muutimme maalle, menimme Jaron kanssa naapureitten ovien taakse. Veimme heille munia ja esittelimme itsemme.
Perustimme yhteisen WhatsApp-ryhmän. Sen kautta pidämme yhteyttä, autamme toisiamme ja katsomme, että kaikilla on asiat hyvin.
Vanhin naapurimme on yli 90-vuotias, nuorin teini-ikäinen. Minusta on kiva tietää, että mitä tahansa tapahtuu, voin soittaa naapurin ovikelloa. Tämä on yksi niistä ihanista asioista, joita kaipasin kaupungissa.”
Noora Louhimo: kuolema vieraili kahdesti
”Olimme pari vuotta sitten keikalla Rovaniemellä, kun minua alkoi niellessä sattua kaulaan. Ensin ajattelin, että olen tulossa kipeäksi. Vedin keikan ja seuraavankin. Vaikka kipu yltyi, ajattelin edelleen, että se liittyy päälle hiipivään flunssaan.
Seuraavan viikon keikkarundin jälkeen en pystynyt enää nukkumaan kunnolla. Koko vasen puoli päätäni oli kipeä ja leukaa särki. Oli pakko mennä lääkäriin.
Aluksi lääkäri arveli, että kipu oli lihasperäistä, mutta olen laulaja ja kehoni on instrumenttini. Tunnen sen, joten vaadin saada lähetteen ultraan.
Siellä selvisi, että minulla oli kaulavaltimon repeämä. Kaulassani oli verihyytymä, joka liikkeelle lähtiessään olisi saattanut viedä hengen. Lääkäri passitti minut ambulanssilla sairaalaan. Siellä tehtiin varjoainekuvaus ja liuotushoito.
Parin viikon päästä olisi meillä alkanut pitkä kiertue Euroopassa, mutta sain ehdottoman laulu- ja liikuntakiellon kuukaudeksi.
Viikatemies oli vieraillut lähelläni jo vuotta aiemmin, kun autoni ajautui Kolmostiellä vesiliirtoon ja lähti pyörimään. Minuun osui toinen auto, joka ei koskaan pysähtynyt, vaan jatkoi matkaansa.
Näiden kahden tapahtuman jälkeen prioriteettini ovat muuttuneet täysin. Ymmärsin, miten hiuskarvan varassa elämä voi olla. Halusin priorisoida oman ja läheisteni terveyden. Kaikki muu tulee sen jälkeen.
Lue myös Kotiliesi.fi: Maarit Tastula oli lapsena varma, ettei eläisi pitkään – isä tartutti häneen kuolemanpelon
Sillä polulla olen edelleen. Haluan viettää vapaa-aikani sellaisessa ympäristössä ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka antavat energiaa, eivät vie sitä pois. Olen siivonnut elämästäni pois myrkylliset, kuormittavat ihmissuhteet.
Olen jättänyt myös alkoholin ja tupakan. En tosin ole ihminen, joka laatii itselleen ehdottomia sääntöjä, mutta sanotaan niin, että en ole juonut tai tupakoinut pitkään aikaan. Huomasin, ettei alkoholi tuo elämään mitään lisää, päin vastoin, se vie asioita pois.
Nyt voin ottaa alkoholittoman oluen, asettua saunan lauteelle, pistää kynttilät palaamaan ja ihanaa šamaanimusiikkia soimaan. Pääsen rentoutumisen tilaan ilman päihteitäkin.
Poltin pitkään, mutta kun lopetin, tuntuu että sain tilalle viidet keuhkot, enemmän virtaa ja paremman unen.
Olen pikkuhiljaa päässyt sellaiseen mielentilaan, että ajattelen olevani ihan hyvä tyyppi. Haluan olla hyvä muille ihmisille ja varsinkin itselleni. Se tarkoittaa, etten halua olla itseni pahin kiusaaja, morkata itseäni.
Haluan keskittyä siihen, miten voin vaikuttaa positiivisesti ympäristööni, että kun aikani tässä maailmassa viimein loppuu, ihmiset muistaisivat minut siitä, mitä kaikkea hyvää olen saanut aikaan.”
Noora Louhimo, 36
Työ: Sooloartisti, Battle Beast -yhtyeen keulakuva, laulunopettaja ja vaikuttaja.
Asuu: Omakotitalossa maaseudulla Kangasalla.
Perhe: Puoliso Jaro Väisänen, koira Bobby, kissat Pörrö, Ragnar ja Köntti, kukot Zorro ja Alberto sekä kanaset
Ajankohtaista: Battle Beastin albumi Steelbound ilmestyy 17. lokakuuta
Juttu on julkaistu Annassa 42/2025.
Sinua voi kiinnostaa myös:
-
Laulaja Olga, 25, ei halua painaa itseään alaspäin somekiusaamisesta huolimatta – teininä oli toisin
