Kuva: Heikki Leis © 2025 CTMG, Inc.
SISU 2
Ensi-ilta: 22.10.2025
Alkuperäisnimi: Sisu 2
Ohjaus: Jalmari Helander
Käsikirjoitus: Jalmari Helander
Pääosissa: Jorma Tommila, Stephen Lang & Richard Brake
Pituus: 90 minuuttia
Ikäraja: K16
Ohjaaja Jalmari Helander pettyi Big Gameen (2014) ja oli jo luopumassa urastaan pitkien elokuvien ohjaajana, mutta päätti sitten tehdä vielä Sisun (2022). Ja hyvä että päätti, sillä Jorma Tommilan tähdittämästä toimintaelokuvasta tuli yllätysmenestys, joka keräsi katsojia ulkomaita myöten. Jopa Arnold Schwarzenegger kehui elokuvaa.
Jalmari Helander on aina tehnyt elokuvia harvakseltaan, mutta Sisun kohdalla ohjaaja takoi kun rauta oli vielä kuumaa. Sisu 2 saa ensi-iltansa Suomessa keskiviikkona 22. lokakuuta, ja marraskuussa on luvassa laaja Yhdysvaltain levitys.
Sisu 2 on veistetty selvästi samasta katajasta kuin edeltäjänsäkin. Tarina seuraa jälleen Aatami Korven siirtymistä pisteestä A pisteeseen B. Matkallaan tuppisuinen sankari joutuu taistelemaan paskiaisia vastaan pitääkseen omaisuutensa turvassa. Ensimmäisessä elokuvassa suojeltiin kultaa natseilta, jatko-osassa jotain vielä arvokkaampaa.
Sisu 2:n ensimmäinen vartti on sankarin sielunmaiseman kuvausta. Aatami Korpi palaa miehitettyyn Karjalaan hyvästelemään perheensä muiston ja siirtämään vanhan tupansa Suomeen. Kun hirret on saatu lastattua kuorma-autoon, käynnistyy suoraviivainen toiminta, joka jatkuu elokuvan loppumetreille asti.
Pohjimmiltaan Sisu 2 on lännenelokuva, jossa aarretta kuljettavat vankkurit on korvattu kuorma-autolla ja sitä rosvoava roskasakki neuvostosotilailla. Sen syvällisempää tarinaa odottava pettyy.
Toisaalta: jos ensimmäisen Sisun jälkeen odotti mitään syvällisempää, voi katsoa peiliin.
Kuva: Heikki Leis, ©2025 CTMG, Inc.
Sitä samaa vanhaa
Hyvin suoraviivaista tarinaa pohjustetaan tälläkin kertaa Tommi Korpelan kertojaäänellä ja rytmitetään lukuihin, joiden nimet ovat kuin Korkeajännityksestä repäistyjä.
Sisu 2 on siis monin tavoin hyvin samanlainen elokuva kuin ensimmäinenkin.
Mutta vaikka toistoa löytyy ja uutuudenviehätys on karissut, on elokuva tehty niin hillittömällä asenteella, että se voittaa ennen pitkää väkisinkin puolelleen. Uutta makua soppaan tuovat entistä isompi budjetti ja Stephen Langin esittämä Igor Draganov, joka on vastuussa Aatami Korven perheen kuolemasta.
Avatar-elokuvista tutun amerikkalaisnäyttelijän pahis on langanohut ja persoona koostuu lähinnä viiksistä, silmälaseista ja lapiosta. Tällä ei kuitenkaan ole sinänsä mitään väliä. Sisu 2:n tärkein tehtävä on saada katsoja haluamaan Draganovin kuolemaa, ja siinä elokuva onnistuu.
Ensimmäisen ja toisen Sisu-elokuvan välille ei ole sen kummoisempia siltoja rakennettu, mutta en voinut olla miettimättä, kaivoiko Aatami kultaa Lapista nimenomaan rahoittaakseen reissunsa rajan taakse ja saadakseen vanhan kotinsa takaisin. Tämä selitti ainakin omassa mielessäni sen juoniaukon tyngän siitä, miksi perheensä menettänyt ja sodan kauhut kohdannut mies oli yhtäkkiä päättänyt alkaa mainariksi ja hamuamaan maallista mammonaa.
Lähtökohtaisesti jatko-osan voi katsoa ilman ensimmäisenkin Sisun näkemistä. Jopa sisu-sana on taas selitetty elokuvan alussa ulkomaisille ummikoille.
Kuva: Heikki Leis, ©2025 CTMG, Inc.
Turpaan tulee ja kovaa
Mutta mitäs tämä nyt on! Sisu 2:n ensimmäinen isompi toimintakohtaus saa huolestumaan. Aatamin pakomatka hirsillä lastatulla kuorma-autolla pitkin Neuvostoliiton peltoja on kyllä kaikin puolin taidolla tehty, mutta Mad Max: Fury Roadin (2015) jälkeen mikä tahansa kaahailukohtaus on tuntunut jotenkin vajaalta.
Kohtauksen venyessä jo turhankin pitkäksi mieleen ehtii jo hiipiä epäilys siitä, eikö Sisu 2:lla tämän enempää ole tarjota. Pian elokuva kuitenkin näpäyttää vähäuskoista näpeille. Viimeistään siinä kohtaa, kun Aatami Korpi pudottaa hävittäjän hirsillä ja laittaa tankin lentämään (!) Sisu 2 voittaa katsojan puolelleen, eikä päästä enää irti.
Ensimmäinen Sisu oli sangen väkivaltainen ja verisen visuaalinen elokuva, mutta jatko-osa saa sen tuntumaan Teletappien kyläilyltä Pipsa Possun luona.
Aatami Korpi jakaa kuolemaa vasemmalta ja oikealta ja joutuu itse niin pahan rääkin läpi, että homma menee jo aivan överiksi. Turhaan ei Sisun sankari ole saanut mainetta kuolemattomana. Sisu 2 onkin kuin paras koskaan tehty Wolverine-elokuva, tosin tällä kertaa ilman adamantiumkynsiä.
Kun sankarin selviytymisestä ei tarvitse kantaa huolta, Sisu 2 voi tuntua paikoin puuduttavalta, mutta itseäni tämä ei juuri haitannut. Etenkin kun Sisu 2:n tekijät ovat ymmärtäneet yskän ja oikein mässäilleet Aatamin yli-inhimillisyydellä elokuvan loppupuolella.
”Paikoin meno äityy niin villiksi, että katsoja pohtii väkisinkin, onko osa Sisun tapahtumista koomisia tarkoituksella vai tahattomasti”, kirjoitin ensimmäisen Sisun arviossa. Jatko-osan kohdalla arvailulle ei ole tarvetta. Sisu 2 on kuin haudanvakavalla äänellä kerrottu vitsi, joka venyy niin pitkäksi, että nauruun repeää jo ennen loppua.
Kuva: Kristjan Mõru ©2025 CTMG, Inc.
Omia latuja pitkin
Sisu 2:ssa viehättää myös se, miten pakottomasti elokuva rullaa eteenpäin, eikä ihan jokaista juonenkäännettä ole tehty Hollywoodin perusasetuksilla.
Aatami Korpi esimerkiksi jättää elokuvan alussa vastustajansa eloon ja haluaa vain palata Suomeen rauhassa. Kosto on jo kuitattu sodassa lahdatuilla 300 neuvostosotilaalla ja nyt sankari haluaa vain olla rauhassa.
Ääni kellossa muuttuu tietenkin täysin siinä vaiheessa, kun itänaapurin mulkut eivät jätä Aatamia rauhaan ja homma menee muutenkin henkilökohtaiseksi.
Myös Sisu 2:n loppu on kiitettävällä tavalla rauhallisempi kuin mitä vielä elokuvan puolivälissä olisi voinut arvailla. Sankari kurottautuu kaikkien kamaluuksien jälkeen kohti ihmisyyttä tavalla, jota useimmissa äijäilevissä toimintaelokuvissa harvoin nähdään.
Kuva: © Sony Pictures
Suomen paras
Pari vuotta sitten julistin Sisun parhaaksi Suomessa tehdyksi toimintaelokuvaksi.
Mantteli siirtyy nyt jatko-osan harteille.
Sisu 2 on hillittömän viihdyttävä toimintaelokuva, josta tekijöiden sietää olla ylpeä. Isompi budjetti on mahdollistanut entistä näyttävämmät verikekkerit ja Jalmari Helander on ottanut hommasta kaiken ilon irti.
Etenkin lopun junakohtaus on sellainen, josta kuka tahansa Hollywoodin toimintaohjaaja voisi ottaa mallia. Helander on siirtynyt Rare Exportsin (2010), Big Gamen ja Sisun ulkokohtausten jälkeen sisätiloihin jakamaan kuolemaa luontevasti.
Kaikesta hyvästä huolimatta Jalmari Helander jatkaa toivottavasti tekeillä olevan John Rambo -elokuvansa uusiin haasteisiin, eikä enää palaa Sisun pariin.
Aatami Korven tarina on nyt onnistuneesti paketissa.
