Wilma Murto kävi syvissä vesissä Rooman EM-finaalin ja Pariisin olympialaisten välissä.
Wilma Murron jalkaan tuli repeämä Rooman EM-finaalissa kesäkuussa 2024. PASI LIESIMAA
Wilma Murron maailma urheilijana järkkyi kesäkuussa 2024 pahemman kerran.
Urheilu-uran päätavoite oli vuosia Pariisin olympialaiset. Iso osa urasta, ellei koko ura, oli tähdännyt elokuun 2024 viiden renkaan kisoihin.
Kesäkuussa Roomassa järjestettyjen EM-kisojen jälkeen 14. kesäkuuta Suomen urheiluliitto (SUL) kuitenkin tiedotti, että Murron oikeassa jalassa on todettu jänteen repeämä.
– Tämä on kova takaisku. Tilanne on kaukana toivotusta. Mieli on kuitenkin toiveikas, ja ammattilaisten johdolla lopputuloksesta saadaan paras mahdollinen, Murto sanoi tuolloin SUL:n tiedotteessa.
Hippo Taatilan kirjoittamassa Yli kaiken – Wilma Murto -kirjassa (Tammi) Murto paljastaa, että toiveikas mieli ei kuitenkaan ollut koko totuus.
Masennusoireita
– Sehän on psyykkinen kriisi. Äkillinen menetys, mikä laittaa liikkeelle monitasoisen kriisireaktion ja siitä toipumisen prosessin.
Näin kirjassa Murron kesäkuun 2024 tilannetta kuvailee urheilupsykologi ja psykoterapeutti Hannaleena Ronkainen, joka oli ensimmäisiä henkilöitä, joiden tukeen Murto loukkaantumisen hetkellä turvautui.
Murto oli kahdeksan vuoden ajan tähdännyt Pariisiin. Kun ortopedi oli soittanut Murrolle ja kertonut löydöksestä, urheilija soitti useita kertoja Ronkaiselle. Kirjan mukaan Ronkainen osasi päätellä, että ”nyt on hätä”.
– Osasin aistia siinä kohdassa, että nyt on tapahtunut jotain käänteentekevää.
Murto joutui kirjan mukana šokkitilaan. Kesäkuun puolivälissä Ronkainen huomasi Murrossa muutoksen.
– Ensimmäisinä viikkoina Wilmalla oli selkeitä masennusoireita, Ronkainen sanoo kirjassa.
– Minun näkökulmastani ne olivat ihan normaaleja reaktioita tuollaiseen tilanteeseen: mielialan laskua, alakuloa, surullisuutta, voimattomuutta, kiinnostumattomuutta.
Finaalin venyminen
Murto sai tiedon repeämästä 13. kesäkuuta ja kertoo kirjassa soittaneensa tuolloin monta itkuista puhelua.
Noin kahden viikon kuluttua psykologi pani Murron valinnan eteen. Ronkainen kysyi, haluaako Murto oikeasti Pariisin olympialaisiin. Toinen vaihtoehto oli laittaa pillit pussiin kesän 2024 osalta.
Murto ilmoitti, ettei todellakaan paketoi kesää. Urheilija aloitti tukiverkostonsa kanssa määrätietoisen valmistautumisen olympialaisiin.
Murto selvitti Pariisissa tiensä finaaliin ja hyppäsi 7. elokuuta loppukilpailussa jaetulle kuudennelle sijalle tuloksella 470. Alysha Newman voitti Pariisissa pronssia Murron ennätyksellä 485 ja Katie Moon hopeaa samalla tuloksella mutta paremmalla pöytäkirjalla.
Finaalin jälkeen stadionilla Murto itki.
– Miten vääriä johtopäätöksiä moni tuosta vetikään. Se ei ollut pettymyksen itkua, Murto kirjoittaa.
– Siinä itkussa oli surua siitä, että Eiffel-tornin valo sammui juuri, kun torni oli lyhyen kävelymatkan etäisyydellä. Mutta itkussa oli myös ylpeyttä ja helpotusta. Ylpeyttä siitä, miten annoin itsestäni aivan kaiken, minkä keho antoi periksi. Helpotusta siitä, että kovaan vastavirtaan uiminen oli tältä erää ohi.
Wilma Murto joutui lähtemään Pariisin olympiakisoihin tietoisena siitä, että hän ei ole fyysisesti 100-prosenttisessa kunnossa. PASI LIESIMAA