”Nyt kannattaa kehittää osaamisessaan niitä osa-alueita, joita tekoäly ei tällä tietoa pysty korvaamaan”, kirjoittaa Tatu Airo.
Leukani loksahti ainakin hieman anoppilan ruokapöydässä. Autoin kahdeksasluokkalaista tytärtäni matematiikantehtävässä. Tehtävä oli paperimonisteella. En ole Einstein, mutta osasin ilokseni päätellä oikean vastauksen. En kuitenkaan tiennyt, miten oikeaan lopputulokseen päästään.
Lapsi turhautui isän neuvottomuuteen, otti puhelimensa ja nappasi monisteesta kuvan. Muutaman sekunnin kuluttua tekoälysovellus kertoi, miten lasku pitäisi laskea.
Eipä ollut moisia konsteja minun nuoruudessani! Käytän itsekin tekoälysovelluksia päivittäin työssäni ja uskon ymmärtäväni varsin hyvin tekoälyn suomat mahdollisuudet. Oli silti häkellyttävää tajuta, miten näppärästi nykynuori käyttää tekoälysovelluksia.
Tekoäly on varsin kätevä apuri esimerkiksi monien rutiinitehtävien hoitamisessa, ideoinnissa ja jopa ongelmanratkaisussa. Oppimisen apurinakin se voi olla hyödyllinen, kunhan lapsille kerrotaan sudenkuopista.
Toki tyttäreni ymmärtää, ettei hän opi mitään eikä ole kestävää, jos tekoäly tekisi tehtävät ja oivaltaisi hänen puolestaan. Tekoäly voi myös antaa virheellisen vastauksen tai sellaisen vastauksen, joka ei täytä oppimisen tavoitteita.
Tyttäreni opiskeleekin ”perinteisellä” tavalla. En ole hänestä huolissani. Kouluillakin varmasti tiedetään, miten tekoälyyn opetuksessa on syytä suhtautua ja miten oppilaille sitä opetetaan. Oikein käytettynä tekoäly voi tukea oppimista.
Pitänee paikkansa moneen kertaan kuultu arvio, että lyhyellä aikavälillä tekoälyn hyötyjä yliarvioidaan ja pitkällä aikavälillä aliarvioidaan. Nopeasti se kuitenkin nyt muuttaa maailmaa ja tapaa hahmottaa sitä.
Nyt kannattaa kehittää osaamisessaan niitä osa-alueita, joita tekoäly ei tällä tietoa pysty korvaamaan. Helposti repivät osaamisessa kaulaa ne, jotka ymmärtävät tekoälyn mahdollisuudet ja osaavat sitä hyödyntää. Tämä koskee paitsi koululaisia ja opiskelijoita myös ennen kaikkea tietotyöläisiä.
Esimerkiksi journalistien osaamisessa korostuvat nyt vaativaan tiedonhankintaan liittyvät taidot, oli sitten kyse ihmisten luottamusta herättävästä kohtaamisesta ja haastattelemisesta tai vaikeasti saatavilla olevan tiedon hankkimisesta muilla keinoin.
Alalla kuin alalla tärkeää on kriittinen ajattelu ja ylipäänsä monimutkaisten asioiden oivaltaminen ja vetäminen yhteen. Se vaatii riittävää pohjakoulutusta, jossa peruskoulun merkitys ei ole ihan vähäinen.
Kuten ehkä arvaatte, kysyin tekoälyltä, miten tekoälyä kannattaa hyödyntää opiskelussa. Vastaus ei ollut hassumpi: ”Tekoälyä kannattaa hyödyntää opiskelussa apuvälineenä, ei korvaajana.”
Kirjoittaja on toimituspäällikkö.
”
Oli häkellyttävää tajuta, miten näppärästi nykynuori käyttää tekoälysovelluksia.