Suomalaisten kokemassa metsistä kumpuavassa onnellisuudessa – eli metsäonnellisuudessa – on kolme keskeistä ulottuvuutta, Itä-Suomen yliopiston tuore tutkimus osoittaa. Näitä ovat side luonnontilaisen kaltaisiin metsiin, metsissä tapahtuvan käytännön toiminnan, kuten marjastuksen, sienestyksen ja metsänhoidon, aiheuttama onnellisuus sekä metsäaltistus.
Maailman onnellisimmaksi maaksi jo kahdeksatta kertaa valittu Suomi on yksi Euroopan metsäisimpiä maita, ja maan vankka metsäperinne tekee siitä oivallisen ympäristön tutkia metsien vaikutuksia ihmisten arjessa kokemaan onnellisuuteen. Metsäonnellisuutta ja sen eri ulottuvuuksia käsittelevä tutkimus julkaistiin People & Nature -tiedelehdessä.
Kansainvälinen tutkimusryhmä toteutti valtakunnallisen kyselyn selvittääkseen, miten suomalaiset käsittävät metsäonnellisuuden. Lähes 1 000 vastausta keränneessä kyselyssä kartoitettiin, millaiset metsät ja millainen vuorovaikutus niiden kanssa tuottavat ihmisille onnellisuuden kokemuksia. Tutkijat hyödynsivät vastauksia määritellessään uutta metsäonnellisuuden käsitettä, jossa onnellisuus nähdään yksilön subjektiivisena kokemuksena, joka voi vaihdella hetkellisestä ilosta syvempään täyttymyksen tunteeseen.
– Kiintoisa huomio on, että yli 64 prosenttia vastaajista mainitsi, että heidän elämänsä olisi merkittävästi onnettomampaa ilman suhdetta metsiin, kertoo artikkelin ensimmäinen kirjoittaja, väitöskirjatutkija Syamili Manoj Santhi Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osastolta.
Tutkimuksessa havaittiin, että suomalaisten metsäonnellisuus kumpuaa kolmesta pääasiallisesta lähteestä: syvästä siteestä luonnontilaisen kaltaisiin metsiin, metsissä tapahtuvasta käytännön toiminnasta pääasiassa hoidetuissa metsissä sekä metsäaltistuksesta.
– Metsistä aiheutui syviä täyttymyksen tunteita. Niitä koettiin sekä luonnontilaisen kaltaisiin metsiin liittyvän vahvan siteen että metsissä tapahtuvan käytännön toiminnan myötä. Hetkellisen ilon tunteet liittyivät pääasiassa käytännön toimintaan, Santhi kertoo.
Metsän pilaaminen heikentää koettua onnellisuutta
Tutkimuksessa tunnistettiin myös tekijöitä, jotka vähensivät ihmisten kokemaa metsäonnellisuutta. Rajut muutokset itselle tärkeissä metsissä esimerkiksi avohakkuun, roskaamisen, heikentyneen monimuotoisuuden tai maankäytön muutosten seurauksena lisäsivät ympäristöahdistusta ja heikensivät koettua onnellisuutta.
Tutkimuksen mukaan metsäpolitiikassa ja kaupunkisuunnittelussa tulisi tunnistaa ja löytää tasapaino eri metsätyyppeihin liitettyjen arvotusten välille, eikä kohdella kaikkia metsiä samanlaisina. Jotta metsien myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin voitaisiin lisätä, esimerkiksi metsäperustaisia hyvinvointimenetelmiä ja -toimenpiteitä kannattaa räätälöidä ihmisten aiemman metsäsuhteen, luonnossa olemisen tapojen ja mieluisten metsätyyppien mukaan.
Lue myös nämä jutut