Jos voisi harkita uudelleen, Suomi tuskin enää hankkisi elintärkeää asejärjestelmää Israelista. Nyt on aika pohtia, miten virheen kanssa eletään, Stewart kirjoittaa.
Avaa kuvien katselu
Asekaupat ovat politiikkaa. Tämä on erityisen totta sellaisten asejärjestelmien kohdalla, joissa kauppa on vuosia tai jopa vuosikymmeniä kestävä elinkaaripalvelu. Mitä tapahtuu, jos ostajan ja myyjän intressit eriytyvät?
Firmoille raha on vain rahaa, mutta sodan ja rauhan kysymyksissä valtioiden vaakakupeissa painavat muutkin seikat. Siksi päättäjiltä vaaditaan erityistä kaukokatseisuutta.
Esimerkiksi asekauppa Venäjän kanssa ei suinkaan loppunut 2014 Krimin valtaukseen ja sitä seuranneisiin pakotteisiin. Kauppoja kyllä peruttiin, mutta monet Euroopan maat jatkoivat kaikesta huolimatta vielä 2020-luvun alkuun asetoimituksia Venäjälle. Kuten sanotaan, rahalla ei ole isänmaata.
Suomen marraskuussa 2023 allekirjoittama sopimus Daavidin lingon hankkimisesta israelilaiselta Rafael-konsernilta on tyypillinen elinkaaripalvelu.
Asekaupan poliittinen puoli ja arviointi on jäänyt kovin epäselväksi.
Rafael ei ollut ainoa, joka tarjosi Suomen tarvitsemaa korkealle ulottuvaa ilmatorjuntajärjestelmää, mutta Daavidin linko voitti tarjouskilpailun. Voinee otaksua, että sen tekniset ominaisuudet ovat olleet hintaan nähden kohdallaan. Mutta asekaupan poliittinen puoli ja sen arviointi on jäänyt kovin epäselväksi.
Jo ennen Gazan sodan alkamista tiedettiin, että Israel edustaa Suomen kanssa täysin vastakkaista lähestymistapaa kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään. Suomelle on keskeistä, ettei rajoja pyritä siirtämään sodalla. Israel ja Venäjä ovat niitä harvoja, jotka yhä tekevät niin.
Kävi Gazan tulitauon kanssa miten hyvänsä, Palestiinan miehitys on edelleen ratkaisematta. Eikä se tule ratkeamaan ilman ulkopuolista painetta Israelia kohtaan. Tässä asetelmassa Suomen ja Israelin tavoitteet ovat ja tulevat olemaan ristiriidassa.
Suomelle on keskeistä, ettei rajoja siirrellä sodalla. Israel ja Venäjä yhä tekevät niin.
Suomi kannattaa kahden valtion mallia, koska sääntöpohjainen maailmanjärjestys, ihmisoikeudet ja kansojen itsemääräämisoikeus ovat pienelle valtiolle tärkeitä. Israel vastustaa kahden valtion mallia, koska sen nykyinen ja oletettavasti myös tulevat hallitukset eivät halua luopua 1967 sodassa valtaamistaan alueista.
Gazan sota on osoittanut, että Palestiinan kysymys on ratkaistava. Tähän on pitkästä aikaa aitoa liikettä ja laaja kansainvälinen konsensus. Kysymyksen ratkaisu tulee vaatimaan Israelin painostamista, ja siihenkin on kasvavaa valmiutta. Euroopan komissio esitti syyskuussa pakotteita. Slovenia kielsi kaiken asekaupan Israelin kanssa elokuussa. Espanja teki samoin syyskuussa.
On mahdollista, että tulitauko Gazassa vähentää hetkeksi painetta Israelia kohtaan. Tulitauko on kuitenkin prosessin alku, ei loppu. Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) laittomaksi katsoman Israelin sotilasmiehityksen päättyminen, ei vain Gazassa vaan myös Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa, on vielä toteuttamatta. Odotettavissa on, että kansainvälinen paine Israelia kohtaan lisääntyy edelleen.
Voiko syntyä tilanne, jossa Israel kiristää meitä asetoimitusten jatkolla?
Tilanne tulee heijastumaan Suomeen, ja siihen olisi välttämätöntä varautua jo ennakolta. Miten Suomi toimii, mikäli Kansainvälinen tuomioistuin katsoo Israelin syyllistyneen kansanmurhaan Gazassa? Miten Suomi toimii, jos Israel jatkossakin vastustaa laittoman miehityksen lopettamista ja Palestiinan valtion itsenäistymistä? Miten Suomi toimii, mikäli yhä useammat EU maat asettavat Israelille pakotteita?
Ja – voiko syntyä tilanne, jossa Israel kiristää tai sen pelätään kiristävän asetoimitusten jatkolla meitä käyttäytymään haluamallaan tavalla.
Sekin on hyvä todeta, ettei Israel ole suostunut lähettämään aseita Ukrainaan. Ei edes Yhdysvalloilta saatuja. Syyrian tilanteen koordinoiminen yhdessä Venäjän kanssa on Israelille liian tärkeää.
Tarvittaisiin varmuus siitä, että ”Daavidin lingolle” on olemassa myös suunnitelma B.
Nykyisessä maailmantilanteessa Suomi tarvitsee korkean ilmatorjunnan kykyä. Sitä saa kuitenkin muualtakin. Kysymys on hinnasta ja aikataulusta.
Sotatieteilijä Ilmari Käihkö nosti esiin perusteellisen keskustelun puutteen taannoisessa henkilömiinapäätöksessä. Samanlainen ongelma vaivaa yhteistyötä Israelin kanssa.
Vähintään tarvitaan varmuus siitä, että Daavidin lingolle on olemassa myös suunnitelma B. Mieluiten tietysti niin, että sillä oltaisiin varauduttu jo useita vuosia sitten. Jos ei, kannattaa varautua tänään, mieluummin kuin huomata olevansa liemessä huomenna.
Timo R. Stewart
Kirjoittaja on historiantutkija, joka on huomannut, että huonoja valintoja tehdään myös isoissa kaupoissa.