Moron luontotohtori vastaa joka viikko pirkanmaalaisiin luontokysymyksiin.
Luontotohtorille voi lähettää pähkäiltävää valokuvan kera moro@aamulehti.fi-sähköpostiin. Kuva on tunnistamisen kannalta tärkeä asia.
Kerro myös, millä paikkakunnalla ja millaisessa paikassa havainto on tehty. Liitä kysymykseen tieto luontohavainnon ajasta sekä eliön kokoarvio.
Luontotohtori setvii vain Pirkanmaalla tehtyjä havaintoja.
Moron luontotohtori on Tomi Kumpulainen, joka on Tampereen luonnontieteellisen museon intendentti.
Lukija kysyy: Seurasimme mökillämme Nokialla elo-syyskuun vaihteessa noin viikon ajan lepakkoa, joka oli valinnut päivälepopaikakseen saunarakennuksen sokkelin yläosan. Öisin se oli liikkunut, koska löytyi aina aamulla hiukan eri paikasta kuin illalla.
Koko ajan se pysytteli kuitenkin matalalla ja näkyvällä paikalla. Yhtenä päivänä huomasimme kärpästen pörräävän lepakon ympärillä: lepakko oli kuollut. Mietimme, miksi lepakko majaili noin oudossa paikassa.
Luontotohtori vastaa: Lepakoiden tavallisia päivälepopaikkoja ovat puiden, kallioiden ja rakennusten kolot. Joskus lepakot kuitenkin lepäävät vähän erikoisemmissa paikoissa. Lepakkotutkija Eeva-Maria Tidenbergin mukaan se on tavallisinta syksyisin, ja etenkin jos lepakkoyksilö on sairas tai nälkiintynyt, eikä esimerkiksi jaksa etsiä suojaisampaa paikkaa.
Kuvassa on jokin siippalaji, Tidenbergin mukaan todennäköisesti joko viiksisiippa tai isoviiksisiippa. Lepakot voivat kuolla lepoasentoonsa (pää alaspäin), ja jäädä silti paikoilleen niiden varpaiden lukkiutuvan rakenteen vuoksi. Kuolleisiin tai eläviinkään lepakoihin ei pidä koskea paljain käsin. Kuolleen lepakon voi hävittää bio- tai sekajätteenä tai haudata maahan.
Lepakoille voi tarjota suojapaikoiksi erityisiä lepakkopönttöjä, joihin löytyy rakennusohjeet mm. WWF:n ja Luonnontieteellisen keskusmuseon nettisivuilta.