Syyskuun alussa tupsahti tekstari Terveyskylä-nimiseltä lähettäjältä.
”Hei! Käytössäsi on Terveyskylän digihoitopolku VARHA:ssa saamasi hoidon tueksi. Tunnistaudu digihoitopolullesi Terveyskylän Omapolku -palvelussa. Tavataan polulla!”
Tankkasin viestiä, mitä ihmettä tarkoittavat Terveyskylä, digihoitopolku ja Omapolku. Mitään osoitetta, linkkiä tai lisäohjeita ei tekstari sisältänyt.
Hämmentävintä oli se, että minun itseni piti ryhtyä arvailemaan, mitä hoitoa olen Varhassa saanut. Aikamuoto kun viittasi menneeseen hoitoon. Hoitoa olin saanut ainoastaan yksityisessä työterveyshuollossa, jonne olin käsikipujen vuoksi hakeutunut toukokuussa. Oli tavattu omalääkäri, käsikirurgi ja neurologi. Oli otettu röntgenkuvia ja tehty hermoratatutkimus.
Diagnoosiksi olin saanut käsien pitkälle edenneen nivelrikon, eivätkä ne rannekanavatkaan ihan terveesti reagoineet. Työkseen kirjoittavalle ihmiselle kurjia vaivoja, mutta kovin tavallisia. Tulevaisuus huolettaa myös sen vuoksi, että ajattelen kirjoittamalla.
Nyt takkusi lukemisen ymmärtäminen, mutta lopulta päättelin, että viestin on pakko liittyä tuohon keväiseen diagnoosiin. Tiesin, että lähete Tyksiin oli tehty, mutta siitä ei ollut kuulunut mitään koko kesänä.
Syyssateissa lähdin seikkailemaan Terveyskylän polulle.
Terveyskylässä polun haaroja sitten riittikin! Valittavana oli suuri määrä Tyksin erikoissairaanhoidon klinikoita. Enää pitäisi osata valita, mikä niistä olisi minulle se oikea. Ortopedia ainakin hoitaa luita ja niveliä. Siispä Tyks Orto kuulosti todennäköisimmältä. Digihoitopolku ei tosin avautunut arvailuja pidemmälle, koska palvelu oli jumittunut – useana päivänä.
Kokemattomana digiajan terveydenhuollon käyttäjänä päätin turvautua Omakantaan, josta löysinkin tiedon, että ”olen saanut palvelua” Tyks Ortossa. Päivämääräksi ilmoitettiin lokakuun loppupuoli, eli puolentoista kuukauden päähän. Sen tarkemmin vastaanotosta ei kerrottu, ei edes kellonaikaa. Viimein pääsin virtuaaliseen Terveyskylään ja oikealle klinikalle. Verkkosivulla pyydettiin täyttämään omavointikysely, mutta henkilötiedoillani ei avoimia kaavakkeita löytynyt.
Aikani digimaailmassa seikkailtuani löysin tiedon, että esitietoja voisi täytellä vasta kaksi viikkoa ennen vastaanottoa.
Tekstarista kului puolitoista viikkoa, ja kotiin tuli paksu kirjekuori. Siitä löytyi vastaanottopäivän lisäksi vihdoin myös kellonaika. Nyt sitten ohjeitakin tuli sivukaupalla, ja jopa työkseen tietotekstejä lukevalle ihmiselle kirjeen tietomäärä tuntui vaikealta omaksua. Onneksi Varhan paperiliittymä jumittaa vähemmän kuin digihoitopolku.
Varhan tekstiviestipalvelu ei kuitenkaan ole minua hylännyt. Lokakuun alussa sain tekstarilla muistutuksen, että nyt se omavointi-kyselylomake on täytettävissä. Och samma på svenska. Ja viikko sitten kännykkään tuli muistutus vastaanottoajasta. Tietysti myös kerrottiin, että peruuttamaton käynti voi aiheuttaa maksun. Tunnen olevani melkein jo potilas.
Pieni vinkki kuitenkin Varhan tekoälylle: hoitosuhteen aloittaminen tekstarilla ei ole sen fiksumpaa kuin parisuhteen päättäminen tekstarilla.
Ulla Järvi
Kirjoittaja on salolainen tiedetoimittaja